Onko normaali vartalo nykyään jo ”se isompikokoinen”?

Mä sain yhdeltä instagram-seuraajaltani ihanan viestin. Se kuului näin: ”Oot minun mielestä ihan mahtava roolimalli terveelliseen ja onnelliseen elämään. Seuraan sua koska sää kerrot ettet ole täydellinen ja, että on ok olla vähän isomman kokoinen ja elää terveellisesti.”

Mä tiedän, että tällä viestillä oli puhtaasti hyvä tarkoitus ja sitä se olikin. Mulle tuli hyvä mieli ja kiitin lähettäjää. Kysyin häneltä saanko käyttää tätä pätkää hänen viestistään blogissa. Sain myöntävän vastauksen. 🙂

Mua vähän kuitenkin vähän hymyilytti tämä. ”On ok olla vähän isomman kokoinen..” Ja se pisti miettimään. Koska siis joo, en todella oo mikään mallivartaloinen xxs-typy, mutta oon kuitenkin normaalipainoinen. Käytän koon M tai 38 vaatteita. Mun mielestä tää itse asiassa kertoo tosi hyvin siitä, miten vääristynyt nykyään on kehonkuva. Enkä nyt missään tapauksessa tarkoita tätä ihanaa seuraajaani osoittaa sormella. Tämä on vain yleinen fakta. Koska some on täynnä superkapeavyötäröisiä naisia, joilla on peppu treenattu niin isoks, että hyvä jos housuja löytyy. 😀 Myös silikonit on ihan normijuttu nykyään. Plus tietysti nämä kaikenlaiset ”brasilian butt liftit”. 😉

Sitten on meitä normaalivartaloisia naikkosia, jotka ollaankin yhtäkkiä niitä isomman kokoisia naisia.

Mut pyydettiin Yveten kevään uutuusmalliston kuvauksiin malliksi. Kuvat tulee mm. Kauneus & Terveys -lehteen ja Me Naiset -lehteen. Sen lisäksi Yvette käyttää niitä omissa kanavissaan markkinoinnissa. Mä mietin kuvauksia ennen, että pitäiskö tässä tehdä äkkiä joku tiukkaakin tiukempi pikadieetti, mutta sitten mä ymmärsin, että hei mut on pyydetty näihin kuviin just tällaisena kun oon.

Kyllä mä toki katoin kriittisellä silmällä joitain kuvia, että voi perkule mitkä kylkimakkarat ja näkyykö jotain raskausarpia tms.. Ja pisti hymyilyttämään, kun kuvauspaikan omistaja kysyi multa ja maskeeraajalta, että ”teille tulee siis sitten joku malli”, vaikka olin jo kertonut se olevani. Mutta ihanien vaatteiden, taitavan kuvaajan ja taitavan meikkaajan avulla kuvista tuli tosi ihania!

Mitä te ootte mieltä tästä asiasta? Ei siis mun kropasta vaan siitä, että normaalikokoinen mielletään nykyään isompikokoiseksi somen kuvanmuokkauksien ja kaikenlaisten kauneusleikkauksien vuoksi?

Kaikki nää postauksen kuvat: Petri Mast
Meikki ja hiukset: Satu Arvo
Vaatteet: Yvette

Pst! 😉 Koodilla MONNA20 saatte Yveteltä -20% alea kaikista vaatteista!!! <3

***

Kiitollisuus toimivaa kehoa kohden.

Toivepostaus <3 

12006137_10153528679060351_564681046509722383_n

Minulta pyydettiin postausta kiitollisuudesta. Kiitollisuudesta toimivaa kehoa ja terveyttä kohtaan. Se on tärkeä aihe, eikä todellakaan aina itsestäänselvyys.

Itselläni on ollut siitä hyvä onni matkassa, että kehoni on toiminut hyvin. Ainoat asiat, mitkä on ”kärsineet” elämisen myötä on sormet. 😀 On murtunut ja on koira purrut ja on jäänyt auton oven väliin. Mutta mikään muu paikka ei ole koskaan ollut toimintakyvytön. (nyt tekee mieli koputtaa puuta)

10846117_10152853058455351_220169344802170650_n 11870685_10153466169255351_6538017283515530842_n

Mutta silloin kun kaikki toimii, ei osaakaan usein arvostaa sitä. Yleensähän se menee niin, että sitten kun on se sormi paketissa tai välilevyn pullistuma pakottanut lepoon – osaa vasta arvostaa sitä tervettä kroppaa. Harvemmin me ihmiset hihkutaan joka aamu, että voi jee kuinka siistiä on kun olen terve! Vaikka toisaalta, niin pitäisi. 🙂 Ajatelkaa miten iloinen aamun aloitus se olisi.

Eräs ystäväni joutui pakkolepoon kolmeksi kuukaudeksi, koska hänen kroppansa alkoi käydä ylikierroksilla. Toinen ystäväni joutui yllättäen neljäksi viikoksi liikuntakieltoon sydämensä vuoksi. Päällepäin terveitä nuoria urheilijoita on kaatunut suorilta jaloilta jalkapallopelissä sydänkohtaukseen.

Kuinka moni ylipäänsä pitää terveydestään huolta säännöllisesti? Siis ihan kokonaisuutena. Ei vain sitä, että käy neljä kertaa viikossa salilla ja kaksi kertaa lenkillä? Vaan kuuntelee kroppaansa ja käy ehkä jopa ennaltaehkäisevästi tutkituttamassa itseään lääkärissä säännöllisesti. Aika harva, uskon minä.

8297_10153742243340351_1038542654978957319_n-001 1503855_10152081546710351_1362731546_n 10410879_10153258471530351_7744097497201405135_n 12250138_10153645634800351_4344955724809858829_n-001

Aikuisena kun ei ole mitään säännöllisiä terveystarkistuksia, jää lääkärissä käynti todella vähälle jos ei ole mitään kipuja missään. Kuinka moni on esimerkiksi käynyt mittauttamassa verenpaineen tai kolesteroliarvonsa viimeisen vuoden sisällä?

Toki on olemassa monissa yrityksissä työhöntulotarkastukset, mutta entäpäs sitten jos siellä samassa firmassa on työskennellyt jo viisi vuotta.
Kela lopetti juuri hetki sitten työikäisten ennaltaehkäisevät ASLAK-kuntoutukset. Koska sen hyödyistä ei ollut mitään määrellisiä todisteita. Kela kuitenkin jatkoi toisen kuntoutuksen ylläpitoa, kuntoutus johon hakeudutaan juuri ennen työkyvyttömyyseläkettä tai sairaslomaa ennen. Miten se ennaltaehkäisy?

Mitä jos kävisimme kerran vuodessa laboratoriokokeissa ottamassa veriarvot? Joko yksityisellä tai kunnallisella. Jos tietäisimme kerran vuodessa, että ok – arvot ovat edelleen hyvät. Jatkanpa elämistä samalla tavalla. Tai jos saisimme tietää ajoissa, että nyt on lähteneet arvot koholle – osaisimme reagoida ennen sitä sydänkohtausta tai aivoinfarktia.

fitbody OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuinka kiitollinen sinä olet omasta kehostasi ja sen toimivuudesta? Muistaako sitä olla kiitollinen vasta sitten kun joko itselle tai jollekin läheiselle tapahtuu jotain? Monesti sitä herää asioihin vasta kun jotain tapahtuu.

Mitäpä jos muistettaisiin kaikki olla kiitollisia terveistä ja toimivista kehoistamme, jos ne sitä ovat. <3 Huoltaisimme kehoamme niin sisältä kuin ulkoa ja ehkä jopa kävisimme niissä ennaltaehkäisevissä tutkimuksissakin joskus. <3 

Aurinkoa keskiviikolle!! <3