Mennyt – Nykyisyys – Tuleva

Mielestäni on hauska katsella mennyttä näin jälkikäteen. Olen aina ollut sitä mieltä, että on turha katua ja harmitella joitain tehtyjä tai tekemättömiä asioita. Menneeseen kun ei pysty vaikuttamaan. Menneistä voi oppia, mutta jossittelu tehdyistä tai tekemättömistä asioista menneisyydessä on mielestäni turhaa.

Heinäkuussa 2014 menin kovaa. Työrintamalla meni hyvin, asiakkaita oli paljon ja blogi kasvoi hurjaa vauhtia. Treenasin paljon, näin ystäviä, vietin aikaa Geren ja Tuukan kanssa. Samana vuonna muutama kuukausi aiemmin olin kokenut kohdun ulkoisen raskauden. En pysähtynyt sitä käsittelemään. Menin vain eteenpäin ja mietin, että minusta tulee vain koiraäiti ja hyvä niin. Elämä pyöri vahvasti treenaamisen ympärillä ja myös ulkonäön. Sain valtavasti energiaa ja hyvää oloa treenaamisesta.

Kesällä 2015 kaikki oli oikeastaan hyvin samoin, kuin vuosi takaperin. Edelleen työrintamalla pyyhki hyvin, samoin treenihommissa. Koti oli muuttanut Haagasta Etu-Töölöön. Nautimme molemmat Tuukan kanssa siitä, että asuimme niin lähellä keskustaa. Töölö oli muutenkin ihana paikka asua ja kotimme oli ihana. Kesällä Gere lähti opaskoirakoululle takaisin ja olimme varmoja ettemme enää saisi sitä takaisin, suru oli puserossa. Niin meillä kuin Pimullakin. Onneksemme Gere oli sen verran tohelo, että hänestä ei opaskoiraa tullut. 2015 täytin 35-vuotta ja pidin isot syntymäpäiväjuhlat kaikille kavereilleni. Elämä oli jokseenkin aika kevyttä. Se on ehkä aika kuvaava sana silloiselle elämäntilanteelle.

Viime kesänä, tasan vuosi sitten heinäkuussa 2016 olin maha pystyssä.

Silloin ajatuksissa oli edessä siintävä synnytys ja uusi elämä pienen vauvan kanssa. Se jännitti ja sitä odotti. Kesällä minulla oli raskaudessa varmasti paras aika, se keskiraskaus. Alkuraskauden pahoinvointi oli poissa eikä maha ollut vielä niin iso, että se olisi tehnyt oloa tukalaksi.

Muutenkin viime kesä meni jotenkin ihanan leppoisasti, oli aurinkoisia päiviä paljon ja se sellainen jonkinlainen raskauden lempeysviitta oli hartioillani.

Nyt maha ei ole pystyssä, vaan meillä on rakas pieni tytär. Sunnuntaina illalla katselin Emmaa ja kyynel kohosi silmään, se jotenkin konkretisoitui kovin vahvasti, että meille on suotu tällainen ihana ja touhukas lapsi. Katsoin Emmaa ja silittelin hänen hiuksiaan, kun hän pälätti omia juttujaan istuen olohuoneen lattialla ja tunkien jotakin lelujaan suuhun. Tuntui ihan suunnattoman onnelliselta.

Luin eräästä kirjasta hyvän jutun siitä, että mitä mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus on. Kirjassa oli myös tehtävä, jossa käskettiin ottamaan kolme valkoista paperia ja värikynät käteen. Yhdelle paperille piti piirtää mitä mieleen tulee menneestä, toiselle nykyisyydestä ja kolmannelle tulevaisuudesta. Ja sen jälkeen tarkkailla mitä nämä kolme erilaista paperia tuo esille. Tein tämän harjoituksen päässäni.

Jos mietin värien perusteella mennyttä, näen paljon kirkkaita erilaisia värejä sikinsokin. Kun mietin nykyisyyttä näen kirkkaita erilaisia värejä, mutta myös pastellin sävyjä. Kun katson tulevaan, näen pastellin sävyjä enemmän, mutta myös kirkkaita värejä vierellä. Ajattelen niin, että elämäni koko ajan hieman rauhoittuu ja tasapainottuu. Näen, että kirkkaat värit ovat hyvä asia. Ne ovat iloa, riemua ja energiaa. Mutta ne voivat olla hallitummin mukana elämässä. Näen, että pastellin sävyt ovat rauhaa ja tyytyväisyyttä. Ja koen, että niitä värejä ja tunteita on ja tulee koko ajan olemaan enemmän.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki kokemani asiat ovat olleet merkityksellisiä. Kaikella on tarkoituksensa ja olen oppinut asioista. Haluan löytää aikaa rauhoittumiselle ja läsnäololle nyt ja tulevaisuudessa enemmän, mitä sitä on ollut. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että omaan elämään voi vaikuttaa paljon ihan vain ajatuksilla ja suhtautumisella asioihin. Siitä syystä haluankin miettiä paljon mitä teen, miksi teen ja mitä tekemisilläni on vaikutusta muihin.

Onnellista viikkoa kaikille!

Mitä teen sitten, kun en ole enää raskaana?

Meidän lokakuun mammojen FB-ryhmässä bongahti pari päivää sitten silmilleni Joukolattaren blogiteksti, jossa hän vastasi haasteeseen ”Raskauden jälkeen aion..”. Tämä oli mielestäni niin hauska haaste, että päätin itsekin kirjoittaa muutaman jutun ylös.

img_2088

1. Aion treenata. Nyt viimeiset viikot on menneet täysin ilman treeniä. Ei vain ole keho eikä mieli antanut tilaa treenille. Ison mahan kanssa kömpelösti liikkuen, ei treenikään ole oikein houkuttanut. Mutta sitten synnytyksen jälkeen, kun aika ja kroppa sen suovat, oikein hinkuan päästä taas treenien pariin.

2. Aion syödä salmiakkia. Voi juma, mä rakastan salmiakkia!! Nyt raskausaikana se on ollut pannassa. Muutamia olen syönyt, mutta en ole päästänyt salmiakkihimoa valloilleen. 😉 Aion kertakaikkiaan käydä ostamassa ihan sellaista tsaukkitaukki-salmiakkijauhoa ja kaataa sen kurkusta alas. 😀 Myös Punnitse&Säästä -kaupasta käyn ostamassa niitä sellaisia ihania salmiakkijauholla kuorutettuja valkosuklaalakuja ison pussin.

img_2092

3. Aion lähteä tyttöjen kanssa ulos ja ottaa muutaman lasin skumppaa. Se voi olla, että siihen menee aikaa – mutta kuitenkin aion! 😀

4. Aion nukkua mahallani ja selälläni. Mahallani nukkumisesta kirjoitinkin jo toiseen postaukseen. Tiedän, että maidolla täyttyvät rinnat eivät välttämättä tähän maha-asentoon päästä heti, mutta odotan sitä kun saan nukkua niin ettei tarvitse miettiä jokaista asentoa. Ja sitä, että voi nukkua selällään ilman tukehtumisen tunnetta.

5. Aion juoda kahvia sikana. Rakastan kahvin tuoksua ja makua. Alkuraskaudesta jouduin olemaan 3kk juomatta, koska haju ällötti. Keskiraskaudessa pystyin nauttimaan siitä, mutta rajoitus piti kahvinjuonnin kahdessa kupissa / päivä. Nyt taas loppuraskaudesta kahvi on vähän ällöttänyt. Siispä synnytyksen jälkeen meinaan nauttia joku päivä kahvia niin paljon, että tulee ihan sellaiset kofeiiniöverit. 😀

img_2094

6. Aion tehdä itselleni InBody-mittauksen. Ihan todella innolla odotan, että miltä kehonkoostumus näyttää raskauden jälkeen. Tiedän, että rasvaprosentti on noussut sieltä 20%:n hujakoilta varmasti ainakin yli 25%:n. Lihasmassaa on kadonnut ja rasvamassaa tullut tilalle. Mutta ihan jännittää hyvällä tavalla, mikä on sitten tilanne oikeasti.

7. Aion kävellä koirien kanssa rivakasti pitkiä lenkkejä. Ja ylipäänsä kävellä reippaasti, siihen omaan tahtiin. Ei löntystäen ja vaivalloisesti, vaan ihan omalla tahdilla tossua toisen eteen. Aion nauttia siitä, että pystyn taas hallitsemaan kahden koiran ulkoiluttamisen, ilman inhottavia tuntemuksia mahassa.

8. Aion kävellä korkokengillä. Kuten Joukolatarkin oli blogissaan kirjoittanut. En ole tainnut alkuraskauden jälkeen kävellä korkokengillä. Ja nyt ne ei enää varmasti turvotuksen vuoksi edes mahtuisi jalkaan. 😀 Aion pukeutua muihinkin kuin trikoisiin ja laittaa korkkarit jalkaan. Kipkop.

japanilainenimg_2093

9. Aion temppuilla ja tuntea itseni taas ketteräksi. Akrobatia ja ”temppuilu”treenit tulee mukaan heti, kun siihen kroppa luvan antaa. Oikein odotan päälläseisontaa ja kaikenlaisia ihania ja hauskoja temppuilutreenejä. Ja sitä tunnetta, että minä pystyn taas.

10. Aion mahtua normivaatteisiini ja käyttää taas sormuksia. Viimeiset viikot vaaterepertuaarini on koostunut lähinnä äitiysleggareista ja t-paidoista / topeista. Vihkisormus ja muut sormukset on jääneet kylppärin hyllylle myös jo muutama viikko sitten. Kun turvotus nakkisormissa laskee ja pikkuhiljaa keho palautuu omilleen, niin pääseen taas normivaatteitteni kimppuun.

***

Näiden kaikkien asioiden lisäksi aion siis tietysti myös nauttia vauva-arjesta ja ihanasta pikkuisesta prinsessastamme. <3 Älkää huoliko! 😉 Mutta nämä asiat olivat nyt niitä muita juttuja, mitä aion.

Haastan kaikki muutkin raskaana olevat kertomaan, mitä itse aikoo sitten kun ei enää olekaan raskaana? 🙂

Monna