Uusi ammatti / vanha ammatti?

Minusta tulee isona hyvä iskelmälaulaja.
Sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen
jonkun juhannuksen aikana.

Minusta tulee isona paras tenniksen pelaaja.
Aina pyttyjä saan, niitä kaappiini paan,
voiton otan joka kerralla.

Minusta tulee isona joku semmonen karjakko,
joka lehmiä lellii ja niityllä kellii
ja tuo kukkia myös maljakkoon.
 

Minusta tulee isona ihan oikea lentäjä.
Halki ilmojen tien minä ihmiset vien
sinne, minne ne on vietävä.

Minusta tulee isona kiltti sairaanhoitaja.
Minä hoitelen vaan, kaikki terveeks saan,
olen heikommille voimana.

Minusta tulee isona oman kuormurin kuljettaja.
Ajan lastia vaan kuorma kukkurallaan,
kaikki tiet on minun tunnettava.

Minusta tulee isona oikein kuuluisa taiteilija.
Taulut kauniit mä luon, niitä näyttelyyn tuon,
sitten tulee joku ostaja.

Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti.

Tuo viimeinen kappale tästä kaikille tutusta lastenlaulusta on niin ihana. Niinpä! Niinhän sen pitäisi mennä. Ehkä juuri sen vuoksi, tämä postaus on ollut minulla luonnoksissa jo keväästä saakka. Mikä on minun unelmien ammatti? Luulin jo löytäneeni sen.

Sitähän sanotaan, että jokaisella ihmisellä on jokin asia missä on tosi hyvä. Että jokainen on oikeasti hyvä jossain. Minä uskon niin ja uskon, että moni ihmisistä on hyvä monessakin asiassa. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet sitä asiaa missä ovat hyviä – tai eivät ole osanneet tarkastella omia taitojaan.
Minulle esitettiin viime viikolla kysymys, joka liittyi työasioihin. Kysymys kuului:

Mikä on asia, jossa sinä olet Monna ihan paras ja mitä rakastat tehdä eniten? 

Hetken pohdittuani tiesin vastauksen. Rakastan sitä, että voin innostaa, motivoida, kannustaa ja tsempata ihmisiä. Rakastan sitä, että voin auttaa löytämään ihmisten omat vahvuudet ja uskomaan itseensä. Minun mielestäni on ihana nähdä ihmisissä onnistumisen tunteita ja ja sitä kuinka ylpeitä he ovat itsestään, vaikkeivat aina sitä ihan myönnäkään. 😉

Minun taitoni on saada ihmiset tuntemaan itsensä hyväksi. Se voi kuulostaa jonkun korviin ihan älyttömältä. Mutta tulin siihen tulokseen keskusteltuani ystäväni kanssa, että sitä ei ymmärrä kaikki. Eikä se haittaa. Joku ulkopuolinen voi ajatella sen olevan teeskentelyä tai epäaitoa toimintaa. Mutta ne, ketkä tuntevat minut, tietävät sen olevan täydestä sydämestä ja 100% aitoa. Viime viikolla minun ystäväni kysyi minulta miten suhtaudun muihin ihmisiin ja käyttäydyn vieraassa tai tutussa seurassa. Hetkeän pohdittuani vastasin, että haluan olla ihmisille hyvä. Haluan nähdä ihmisten ilon ja tykkään tehdä jokaisen olosta hyvän ja tykätyn.

Jos mietin jotain unelma-ammattia, sellaista mitä voisin tehdä jos vaan kaikki kliksahtaisi kuin saduissa. Ei vastaus olisi kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta unelma-ammattini olisi jonkinlainen ”hyväntahdon lähettiläs”. Voisin toimia jonkinlaisessa valmennusroolissa, motivoida ja kannustaa ihmisiä. Ehkä siis nimenomaan nykyinen työni. Toisaalta voisin auttaa ihmisiä löytämään omat unelmansa, taitonsa ja supervoimansa. Voisin toisaalta toimia myös jonkinlaisissa esimiestehtävissä, mutta en kuitenkaan missään ihan ns. normi työpaikassa. Ja sitten vielä tämän päälle minua kiinnostaa todella kovasti media, markkinointi ja some. Jokin työ niiden aiheiden parissa olisi älyttömän kiinnostavaa! Että vinkatkaa vaan, jos tiedätte avoinna olevia työpaikkoja.. 😉

***

En tiedä, tulevaisuus on aina avoin ja se saattaa tuoda eteen mitä vain! 🙂 Mutta jos tietää omat taidot ja vahvuudet, voi niitä ainakin yrittää hyödyntää omassa arjessa ja ehkä siinä työelämässäkin! 🙂 Vai mitä olette mieltä?

Tulevaisuus

Parin viikon päästä loppuu äitiyslomani. Se on hurjaa! Siis miten ihmeessä siitä on jo yli yhdeksän kuukautta, kun jäin ison mahani kanssa odottelemaan Emman syntymistä?! Hurjaa!!

Kalenterissa lukee nyt töihinpaluupäiväni. Siellä lukee myös ensimmäinen Emman ”mummupäivä”. Eli se, kun mummu aloittaa Emman viikottaisen hoitopäivän. Olen laittanut vanhoille asiakkailleni jo sähköpostia, että työt kutsuvat taas. Ja olen kirjannut kalenteriin ensimmäiset pt-tapaamiset. Hurjaa!

Syksyn teen töitä vain kaksi päivää viikossa. Emma saa olla kotona vielä siis syksyn ja hoitajina on isovanhemmat tai jompi kumpi meistä Tuukan kanssa. On jollain tapaa tosi helpottavaa, että meidän ei tarvitse vielä viedä Emmaa päiväkotiin. Hän on niin pieni vielä. Vaikka monet Emman ikäiset aloittavatkin päiväkodin, koska vanhempien on palattava päivätöihin. Yrittäjyydessä on äärimmäisen hyvä puoli juuri tämä!

Olen miettinyt tulevaisuuttani. Mitä teen työkseni, palaanko pt-hommiin vai haenko jollekin toiselle töihin? Tavallaan se, että olisi ns. ”oikeissa palkkatöissä” jonkun muun leivissä houkuttelee. Se houkuttelee sen vuoksi, että se olisi stressittömämpää. Se houkuttelee myös sen vuoksi, että olisi olemassa käsitteet palkallinen sairasloma, palkallinen kesäloma ja ihan siis palkkapäivä. Se, että joka kuun tiettynä päivänä kilahtaisi tilille tietty summa. Ei tarvitsisi miettiä kuinka paljon pitää ottaa asiakkaita tai muita projekteja, että tulisi sen ja sen verran palkkaa tässä kuussa. Ja sitten ne alvit ja yelit ja kirjanpidot jne..

Mutta kuitenkin yrittäjyys tuo vapautta. Se mahdollistaa sen, että voi päättää pitää lomapäivän keskellä viikkoa ja lähteä mökille. Se tarkoittaa sitä, että saa itse päättää milloin tekee minkäkin työn ja milloin tapaa asiakkaita. Se mahdollistaa sen, että saa toteuttaa omia unelmiaan ja ideoitaan.

Olen miettinyt jonkinlaista keskitietä, että jatkaisin yrittäjänä ja pt:nä, mutta tekisin ehkä jollekin toiselle töitä puolet ajasta. Tämä on vasta harkinnassa, enkä ole edes katsonut työpaikkoja. Voi olla, että parin viikon päästä kun aloitan työt, mieli ja sydän sanoo etten todellakaan halua luopua täysipäiväisestä yrittäjyydestä.

Rakastan työtäni! On ihan älyttömän hienoa saada tehdä sellaisia asioita, joihin tuntee paloa. Saa motivoida ihmisiä tekemään itselleen hyvää ja löytämään uuden energian arkeen. Syyskuussa koittaa uudistuneet CitySurvivors -kilpailut, joita olemme saaneet suunnitella Tuukan ja parin aputiimiläisen kanssa kesän ajan. Kilpailuista on tulossa ihan huikeita!! On esteitä (ihan konkreettisia 😉 ), on päättelykykyä ja tietoa vaativia rasteja, on juoksua, on fyysisiä raskaita tehtäviä (varsinkin kilpasarjassa). On ollut ihan super inspiroivaa suunnitella tuota kilpailua!! Juuri tällaisten juttujen vuoksi yrittäjyys on niin mahtavaa!

Mutta ehkä aika näyttää tässäkin asiassa, että mitä tuleman pitää. Ja eihän mitään tarvitse kirjoittaa kiveen. Kerroinhan jo, että en pidä viisivuotis-suunnitelmista. 😉 

Pst. City Survivorsista lisää voi käydä lukemassa TÄÄLTÄ! Ilmoittautumisia satelee koko ajan lisää! 😀 Huikeat tapahtumat siis tulossa!