Asiat, jotka haluan tehdä..?

Juteltiin yks päivä Tuukan kanssa, että mitkä jutut on sellaisia ”bucket list:llä” olevia? Tai onko sellaisia edes. Mä muistin, että olin pari vuotta sitten kirjoittanut tällaisista asioista listan blogiin. Kaivoin postauksen esiin ja aika hauska, että suurin osa niistä asioista on toteutunut tai toteutumassa. 🙂

Ajattelin päivittää teille miltä lista näyttää nyt. 😀 Lista on tehty reilu kuukaus ennen, kuin tein positiivisen raskaustestin. 😉 Ensin ihan copy+pastella vanhasta postauksesta asiat, sitten kerron miten on käynyt.

  • Matkustaa yksin. Aiemmin ajattelin, että en ikinä voisi kuvitellakaan tekeväni pidempää matkaa yksin. Nyt olen kuitenkin tullut siihen aatokseen, että haluan kokea sen kerran. Viikoksi johonkin ihan yksin. Tavallaan vähän pelottava ajatus, mutta kuitenkin kiehtova.

Tää toteutui mun Lontoon matkalla tämän vuoden helmikuussa. Olin Lontoossa to-la, ihan yksin. 😀 Kovin pitkä loma ei ollut, eikä viikkoa. Eikä se tavallaan ollut edes loma, koska se oli työmatka. 😀 Mutta kuitenkin, matkustin yksin. Se oli joka tapauksessa ihana reissu. Oli ihana palloilla ihan yksin Lontoon kaduilla jne.. Vaikka ikävä Emmaa kohtaan tulikin jo ekana päivänä niin kovaksi, että muistan itkeneeni ihan vähäisen hotellihuoneessa. 😉

Lontoon reissulla hotellihuoneen vessassa.
  • Elää ilman kelloa. Tämä on sellainen minun ja Tuukan yhteinen haave. Että esimerkiksi kesälomalla olisi pari päivää niin, että ei ajattelisi mitä kello on ja mitä silloin kuuluisi tehdä. Nukkuisi silloin kun nukuttaa ja söisi silloin kun on nälkä. Pari päivää vielä tuskin antaisi ajan oikeasti viedä mukanaan, mutta silti se olisi mielenkiintoista kokea. Nukkuisiko sitä silti aina sen 8-10h putkeen vai heräisikö silloin kun herää ja tekisi puuhasteluja ja sitten menisi taas nukkumaan kun siltä tuntuu.

Tää ei ole toteutunut. Ehkä joskus kun Emma on vähän isompi lapsi, voidaan tehdä tällainen kokeilu jollain lomalla. Olis kyllä edelleen tosi mielenkiintoinen kokeilu.

  • Matkata matkailuautolla Australian rannikko. Tätä reissua voisi tehdä parikin kuukautta. Tähän reissuun voisi myös yhdistää tuon edellisen asian. Elää ilman kelloa. Australia on ollut pitkään sellainen paikka, johon olen halunnut matkustaa. Kun olin lapsi, meillä oli matkailuvaunu ja sillä reissattiin pitkin Pohjoismaita ja Eurooppaa, joten se karavaanarielämä on myös tuttua ja jotenkin kiehtovaa.

No ihan Australian rannikolle ei tänä kesänä ehditty, mutta Ruotsin itärannikolle kyllä. 😉 Kaiken kaikkiaan matkailuautolla reissaaminen on ollut pitkään haaveena. Joten tavallaan tämä asia on toteunut nyt.

  • Kirjoittaa kirja. Yhdessä kirjassa onkin jo kannessa nimeni, mutta se on reseptikirja. Yksi haaveeni on ollut nyt lähiaikoina se, että kirjoittaisin kirjan. Ihan vain yksin, eikä se liittyisi ruokaan.

Huhtikuussa ilmestyi mun ja Tuukan kirja Ylös, ulos treenaamaan. Joten kirja on kirjoitettu. Ei ihan yksin, mutta kuitenkin selkeästi ihan oma kirja, johon kirjoitettiin Tuukan kanssa kaikki sisältö itse.

  • Kokea Karibian loistoristeily. Meri on sellainen minua kiehtova asia. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin matkustaa joko isolla purjeveneellä Karibianmerellä tai sitten matkata loistoristeilijällä siellä samoilla vesillä. Aika erilaiset haaveet, mutta kun ajattelen tätä niin silmissäni siintää turkoosia vettä silminkantamattomiin ja paljon aurinkoa.

No Karibialle ei olla lähdössä, mutta MAAILMAN SUURIMMALLA risteilijällä Välimeren risteilylle lokakuussa!! Ihan sairaan siistiä! Ja tää on kyllä mun mielestä just eikä melkein tää haave ja sen toteutuminen. Vaikka seilataankin viikko Välimerellä, eikä Karibianmerellä.

Royal Caribbean Symphony of the Seas
  • Olla kansikuvatyttö. Tämä on ehkä vähän hassu juttu, mutta näin se on – haluaisin joku päivä olla jonkin lehden kansikuvatyttö. Kerroin juuri menneenä viikonloppuna muutamalle ystävälleni siitä tunteesta kun ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten näin oman naamani jonkin lehden sivuilla tekemässä punnerrusta ja hyppyä sinne tänne, olin jotenkin todella otettu. Että oikeasti se olin minä, joka oli valittu juttuun näyttämään jumppaliikkeitä. Että toimittaja oli sitä mieltä, että minä olen hyvä siihen. Se oli myös työni vuoksi hieno kunnia.

Kirjoitin blogiin tosiaan 2016 vuoden alussa nämä asiat, jotka haluaisin tehdä. Maaliskuussa 2016 ilmestyi treenilehti Fitbody, jonka kannessa komeilin! 🙂 Tiedän, että jonkun mielestä tuo lehti oli pieni eikä koko lehteä taida olla enää edes olemassa. Mutta kuitenkin haaveeni kansikuvatyttönä olemisesta toteutui niinkin pian.

  • Asua omakoti – tai rivitalossa. Vaikka keskustassa onkin kiva asua, on lähiaikoina kuitenkin tullut sellainen olo, että olisi ihana muuttaa johonkin vähän kauemmas keskustasta ja sisustaa ihana ja lämmin koti, jossa olisi oma piha ja sauna. <3 Pienenä lisähaaveena tässä olisi ostaa asunto, joka olisi remonttia vailla ja sitten remontoida tästä kodista oikein täysillä sellainen meidän näköinen.

Niin ne asiat vaan alkaa tapahtumaan, kun niitä listaa ylös. Tästä pari vuotta eteenpäin ja täällä me asustellaan kauempana keskustasta rivitalossa. 🙂 Tää on ollut varmasti yks ihan parhaimpia päätöksiä. Täällä kaukana Helsingin keskustan hälystä asuminen on kyllä rauhoittanut ihan älyttömästi. Vieläkin ihastelen meidän kotia ja tätä hiljaisuutta täällä.

  • Saavuttaa sisäinen rauha 100%. Huomaan koko ajan, että vähenevissä määrin mietin mitä ulkopuolella tapahtuu. Enemmän ja enemmän merkitsee vain tietyt asiat tässä lähellä. Miten rakkaat ihmiset; perhe ja läheisimmät ystävät voi, miten itse voin. Muutaman vuoden takainen minä, joka aina mietti sitä mitä muut ajattelee minusta on jo lähes kokonaan hävinnyt rauhan alle. Se on se mitä haluan vielä lisää. Että 100% unohdan sen mitä muut ajattelevat, olematta siltikään koppava tai itsekeskeinen. <3

Tää on sellainen asia, minkä en itse asiassa enää usko täysin tapahtuvan. 😀 Tai siis sisäinen rauha on mahdollista saavuttaa, mutta onko olemassa jotain sataprosenttista sellaista? Mutta toki oon edelleen sitä mieltä, että vain sillä on merkitystä mitä itse ajattelee asioista ja mitä ne läheisimmät ja rakkaat ihmiset ajattelee. Tuntemattomien arvosteluilla ei ole merkitystä. 🙂

TÄSTÄ voit lukea ton mun parin vuoden takaisen postauksen.

***

Onko teillä jotain tällaisia asioita, joita haluaisitte tehdä?

Mitä tuo tulevaisuus?

Aloitin tammikuussa markkinointikoordinaattorin hommat Hyvinvointistudio Lupauksella. Tiesin jo silloin, että pesti on vain määräaikainen. Lähdin tosi mielelläni kevään ajaksi näihin pr-hommiin, koska markkinointi ja some kiinnostaa kokonaisuutena. Lupauksen palvelut myös on sellaisia, minkä eteen tein mielelläni töitä. Nyt määräaikainen pesti on tullut päätökseen.

Tällä hetkellä mulla ei oo oikeastaan mitään tietoa mitä tuun tekemään tulevaisuudessa. Se on ihan vapauttava tilanne. Tai ainakin yritän ajatella sen niin. 90% musta on jotenkin helpottunut siitä, että nyt mä oon vastuussa vain omista tekemisistäni ja siitä, että mulla ei oo varsinaisesti mitään pakollista koko kesänä. 10% musta on kuitenkin vähän huolissaan tuolla taustalla.

Mä en oo millään tapaa varma haluanko olla liikunta- ja hyvinvointialalla enää tulevaisuudessa. En myöskään oo varma siitä, haluaisinko opiskella vielä lisää tai ehkä jopa jonkun uuden ammatin? Tällä hetkellä mun ainoa työni on tää blogi. Se on aika ihana fiilis. Mutta mä en oo ikinä luottanut siihen, että blogi olis mun loppuelämäni työ. Mä tiedän, että jossain vaiheessa siinä tulee tapahtumaan jotain muutosta – en rehellisesti usko, että mun blogi on pystyssä enää 10 vuoden kuluttua.

Oon miettinyt tosi paljon myös sitä, että jos opiskelis jonkun ihan muun ammatin ja menis johonkin ”oikeisiin töihin”. 😉 Mutta kun mietin mun työhistoriaani, oon oikeasti henkisesti voinut parhaiten yrittäjyyteni aikana. Vaikka onkin ollut raskaita hetkiä ja talous ei oo aina niin turvattu yrittäjänä. Mutta silti. Oon miettinyt olisko joku sellainen ala, missä voisin toimia yrittäjänä, mutta kuitenkin ehkä jotain muuta kuin liikunta-ala.

Ihmisten hyvinvointi kiinnostaa mua, varsinkin henkinen sellainen. Mutta en tiiä haluanko olla enää liikunta-alalla töissä. Toisaalta eilen mun blogin lukijatapahtumassa eräs paikalla olleista sanoi juurikin sen syyn miksi haluaisin vielä jatkaa näitä töitä. Olla kertomassa hyvinvoinnista hyvällä mielellä ja rennolla asenteella, valmentamassa ihan niitä kaikkia ”tavallisia ihmisiä”. Mutta toisaalta tää hyvinvointiala on tosi kovaa bisnestä tällä hetkellä ja siinä bisneksessä on monilla tärkeämpää kassakoneen kilahtelu eikä ihmisten henkilökohtainen valmentaminen. Enkä sen takia oo varma haluanko olla enää tällä alalla.

Eilisessä lukijatapahtumassa oli ihana tunnelma.

Sen tiedän, että CitySurvivors jatkuu ja siinä oon mun mieheni tukena ja apuna niin paljon kun hän tarvii. Helsingin kilpailu käytiin 5.toukuuta ja se olikin isoin tähän asti! Ihan tosi hyvä fiilis siitä!! 9.kesäkuuta kisa käydään Rukalla ja sitten kilpailu on Helsingissä taas ensi keväänä.

Mutta mitä tän kaiken rinnalle? Vaiko mitään? Sen oon päättänyt, että nyt tulevan kesän aion ottaa rennosti ja kirjoittaa vaan blogia. Panostaa siihen ja antaa ajatusten juosta. Ehkä silloin tulee mieleen jotain mitä haluaisi tulevaisuuden tuoda tullessaan?

Silloin ennnen yrityksen perustamista ja liikunta-alalle lähtemistä mulla oli pari kuukautta kun en tehnyt mitään. Silloin syntyi ajatus MT Personal Trainingista, sekä tän blogin perustamisesta. Ehkä nytkin luova parin kuukauden tauko tuo tullessaan jotain super hyvää! <3

***

Ihanaa sunnuntaita!

Video: Juho Tirkkonen / Poseland Network