Julkinen anteeksipyyntö

Meiän portaalissa on nyt vähän kuohunut, kuten moni teistä on varmasti huomannut. Se on aina kurjaa, koska oon sitä mieltä ettei välejä tarttis ikinä selvitellä kaiken kansan edessä, vaan ihan kasvotusten osapuolten välillä.

Mä oon aina kaihtanut riitoja ja väärinkäsityksiä. En oikeasti tykkää riidellä, en kenenkään kanssa. Mä koitan aina mielummin löytää sovun ja antaa vaikka itse periksi ettei tarttis riidellä. Väärinkäsityksiä mä inhoan varmaan riitelyä vielä enemmän. Mä en pysty telkkaristakaan kattomaan sellasia leffoja ja/tai sarjoja, joissa on väärinkäsityksiä. Mulla tuntuu pahalta, kun kaikki ei tiedä miten asia oikeesti on. Näin on ollut aina. Ja siis tosiaan myös ihan todellisessa elämässä. 😉

Kirjoitin pari päivää sitten postauksen meiän blogiportaalin tunnelmasta ja siitä, mitä kaikkea on FitFashion. Muutama lukija otti sen jotenkin koulukiusaamisena, mitä en todellakaan tarkoittanut. Yritin korostaa, että meillä on aina haluttu ottaa kaikki bloggaajat vastaan isolla sydämellä ja olla kaikille tasapuolisesti hyvä alusta kirjoittaa. Oon edelleen sitä mieltä, että meillä on mun mielestä tosi hyvä fiilis olla ja ollaan hyvä työyhteisö. Tottakai jokaisella työpaikalla on aina ihmisiä, jotka ei syystä tai toisesta viihdy siellä yhtä hyvin kun joku toinen. Niinhän se menee kaikissa asioissa, joku toinen viihtyy tanssitunnilla ja joku toinen viihtyy kuntosalilla.

Mä haluan kuitenkin pyytää anteeksi eräältä meidän portaalin bloggaajalta, jos oon millään tapaa pahoittanut hänen mieltään. Oon ottanut häneen yhteyttä siis myös ihan privaatisti, mutta haluan vielä kertoa tätä kautta viestini. Haluan tehdä sen sen vuoksi, että voin myöntää olleeni itse vähän herkkä ja otin erään blogipostauksen tekstin syytöksenä itseäni kohtaan. Sitä se ei ollut kuitenkaan. En halunnut lähteä käsittelemään tai väittelemään mistään täällä blogissani, sen vuoksi yritin tuoda portaalimme hyviä puolia esiin. <3

Tissivako-postauksella yritin tuoda esiin sitä asiaa, josta oon aiemminkin kirjoittanut blogissa. Sitä, että mä en omassa profiilissani koe omakseni sitä, että tekisin siitä tosi ”paljastavan”. Mä en kuitenkaan missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että instagramissa ei sais näkyä kauniita kuvia, jotka sisältää paljasta pintaa ja sitä tissivakoa! 😉 Onhan mullakin kuvia, jossa se näkyy ja on myös aikoinaan ollut paljonkin belfieitä. Mä en halunnut halventaa tai haukkua kenenkään muun profiilia.

Kirjoitin postauksessa vähän hassusti, että äitinä ei olis mun mielestä ok laittaa seksikkäitä kuvia. Mä en osannut sitä jotenkin argumentoida oikein. Mä oon nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä äiditkin saa olla seksikkäitä!! Mä nostan hattua kaikille naisille, jotka uskaltaa olla just sellaisia kuin on (on sitten äiti tai ei). Sellaisille naisille, jotka uskaltaa näyttää kaunista vartaloaan somessa, riippumatta siitä onko se kokoa XXS vai XXL tai kaikkea siltä väliltä. Mä en halua nostaa ketään korokkeelle, vähiten itseäni.

Mä haluan pyytää anteeksi jos pahoitin jonkun mielen tuolla tissivako-postauksella. Mulla aina välillä kuohahtaa ja siinä tunnemyrskyssä en aina osaa kertoa asioita oikein.

Rakkautta ja rauhaa!

 

 

Lue myös: Saako äiti olla pinnallinen?  ja Tunteen viemänä.

Tunteen viemänä.

Tiedättekö kun musta tuntuu välillä, että mun pitäis varmaan alkaa pitämään youtube-kanavaa ja aina kun mulla olis jotain painavaa asiaa, niin tekisin siitä videopostauksen. Mä nimittäin oon tullut siihen tulokseen, että mun kirjoittamia asioita luetaan väärin. Siis ymmärretään väärin.

Kun mä saan jonkun tunteenpalon jotain asiaa kohtaan, mä kirjoitan siitä näppis sauhuten kaiken mitä mieleen tulee. En useinkaan siinä tunteen viemänä osaa välttämättä argumentoida oikein tai tuoda kaikkia kulmia esiin. En osaa myöskään suodattaa välttämättä siinä kohtaa kaikkea suoltamaani tekstiä, vaan annan vaan mennä.

Lähtökohtaisesti mun suurin tahtotila on tehdä hyvää. Mä oikeesti sisimmissäni ajattelen, että olis ihanaa kun kaikki vois olla ystäviä keskenään. Eihän sellainen tietysti oo mahdollista, koska on olemassa niin erilaisia ihmisiä ja erilaisilla kemioilla olevia ihmisiä. Mutta jos vois toivoa maailman rauhaa ja sitä, että kaikki ois ystäviä keskenään, ni toivoisin.

Kun mä puhun niistä asioista joihin tunnen jotain paloa, mut usein ymmärretään oikein. Äänenpaino, kasvojen ilmeet ja elekieli on niin iso osa ja ne puuttuu kirjoitetusta asiasta tietysti.

Eilen kirjoitin tissivaosta blogiin ja musta tuntuu, että tosi moni ymmärsi sen väärin. 🙁 Mun mielestä on ehdottomasti ihanaa kun naiset ja miehet ovat itsevarmoja ja haluaa ladata omiin kanaviinsa kauniita, sensuelleja ja seksikkäitä kuvia. Kyllä mä itsekin sellaisia lataan. Mun tarkoitus oli jotenkin kirjoittaa siitä, että en koe omiin arvoihini sopivaks sellaista, että haluaisin seuraajia ”hinnalla millä hyvänsä” ja alkaisin laittamaan tilini täyteen pehmopornahtavia kuvia.

No, nyt tuntuu, että kirjoitan mitä hyvänsä – se kuulostaa selittelyltä tai hätäpäiseltä puolustulelulta. Ja tätä lausetta kirjoittaessani mietin myös, että kannattaako tätä postausta edes julkaista. 😀

Että kun mietin eilisessä postauksessa sitten sitä, että miten niitä seuraajia saa ig-tilille lisää, ni ihan ”note to self” -> ei ainakaan kirjoittamalla tissivako-pohdintoja. Eilen multa lähti kymmeniä seuraajia.