Julkinen anteeksipyyntö

Meiän portaalissa on nyt vähän kuohunut, kuten moni teistä on varmasti huomannut. Se on aina kurjaa, koska oon sitä mieltä ettei välejä tarttis ikinä selvitellä kaiken kansan edessä, vaan ihan kasvotusten osapuolten välillä.

Mä oon aina kaihtanut riitoja ja väärinkäsityksiä. En oikeasti tykkää riidellä, en kenenkään kanssa. Mä koitan aina mielummin löytää sovun ja antaa vaikka itse periksi ettei tarttis riidellä. Väärinkäsityksiä mä inhoan varmaan riitelyä vielä enemmän. Mä en pysty telkkaristakaan kattomaan sellasia leffoja ja/tai sarjoja, joissa on väärinkäsityksiä. Mulla tuntuu pahalta, kun kaikki ei tiedä miten asia oikeesti on. Näin on ollut aina. Ja siis tosiaan myös ihan todellisessa elämässä. 😉

Kirjoitin pari päivää sitten postauksen meiän blogiportaalin tunnelmasta ja siitä, mitä kaikkea on FitFashion. Muutama lukija otti sen jotenkin koulukiusaamisena, mitä en todellakaan tarkoittanut. Yritin korostaa, että meillä on aina haluttu ottaa kaikki bloggaajat vastaan isolla sydämellä ja olla kaikille tasapuolisesti hyvä alusta kirjoittaa. Oon edelleen sitä mieltä, että meillä on mun mielestä tosi hyvä fiilis olla ja ollaan hyvä työyhteisö. Tottakai jokaisella työpaikalla on aina ihmisiä, jotka ei syystä tai toisesta viihdy siellä yhtä hyvin kun joku toinen. Niinhän se menee kaikissa asioissa, joku toinen viihtyy tanssitunnilla ja joku toinen viihtyy kuntosalilla.

Mä haluan kuitenkin pyytää anteeksi eräältä meidän portaalin bloggaajalta, jos oon millään tapaa pahoittanut hänen mieltään. Oon ottanut häneen yhteyttä siis myös ihan privaatisti, mutta haluan vielä kertoa tätä kautta viestini. Haluan tehdä sen sen vuoksi, että voin myöntää olleeni itse vähän herkkä ja otin erään blogipostauksen tekstin syytöksenä itseäni kohtaan. Sitä se ei ollut kuitenkaan. En halunnut lähteä käsittelemään tai väittelemään mistään täällä blogissani, sen vuoksi yritin tuoda portaalimme hyviä puolia esiin. <3

Tissivako-postauksella yritin tuoda esiin sitä asiaa, josta oon aiemminkin kirjoittanut blogissa. Sitä, että mä en omassa profiilissani koe omakseni sitä, että tekisin siitä tosi ”paljastavan”. Mä en kuitenkaan missään tapauksessa tarkoittanut sitä, että instagramissa ei sais näkyä kauniita kuvia, jotka sisältää paljasta pintaa ja sitä tissivakoa! 😉 Onhan mullakin kuvia, jossa se näkyy ja on myös aikoinaan ollut paljonkin belfieitä. Mä en halunnut halventaa tai haukkua kenenkään muun profiilia.

Kirjoitin postauksessa vähän hassusti, että äitinä ei olis mun mielestä ok laittaa seksikkäitä kuvia. Mä en osannut sitä jotenkin argumentoida oikein. Mä oon nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä äiditkin saa olla seksikkäitä!! Mä nostan hattua kaikille naisille, jotka uskaltaa olla just sellaisia kuin on (on sitten äiti tai ei). Sellaisille naisille, jotka uskaltaa näyttää kaunista vartaloaan somessa, riippumatta siitä onko se kokoa XXS vai XXL tai kaikkea siltä väliltä. Mä en halua nostaa ketään korokkeelle, vähiten itseäni.

Mä haluan pyytää anteeksi jos pahoitin jonkun mielen tuolla tissivako-postauksella. Mulla aina välillä kuohahtaa ja siinä tunnemyrskyssä en aina osaa kertoa asioita oikein.

Rakkautta ja rauhaa!

 

 

Lue myös: Saako äiti olla pinnallinen?  ja Tunteen viemänä.

Miten suhtautua äitiyden herättämiin tunteisiin?

*Sisältää mainoslinkkejä

Me huolehdimme, rakastamme, hoidamme. Olemme raskaana, synnytämme, imetämme, ruokimme, kannamme, nostamme pystyyn, puhallamme, silitämme, kerromme satuja, opetamme elämää, pesemme pyykkiä ja olemme läsnä. Me muutamme maailmaa lastemme kautta. Olemme tärkeitä.

Näin sanoo äitiydestä ihana Tara Lange. Yksi lukijoistani kommentoi mun uupumus-postaukseen, että pahimmalta tuntuu se että kukaan ei OIKEASTI ymmärrä. Eikä voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut totaalista uupumusta. Se ei johdu lapsesta, vaan siitä koko paketista mikä vastuulla on. Joka menee nurin jos äiti väsyy.

Se on tosi jännä juttu, miten äitiys voi herättää niin laajan skaalan tunteita. Se on myös tosi hurjaa, että moni äiti ajattelee (myös mä) koko paketin menevän nurin jos äiti väsyy. Mistä se johtuu, että me äidit otetaan ihan kaikki vastuu itellemme, vaikka sitä vastuuta on usein kuitenkin jakamassa toinen vanhempi ja myös isovanhemmat. 🙂

Mä ite sorrun miettimään välillä, että jos mä en olis tässä niin miten kaikki hoituis? Vaikka tosiasia on se, että meillä Tuukka hoitaa varmasti ainakin puolet vastuusta perheen pyörittämisessä. Mistä se johtuu, että meillä äideillä jotenkin napsahtaa joku vipu päälle äitiyden myötä, että me aletaan hoitamaan kaikkea, myös sitä perheen toista vanhempaa. 😀 Tiedättekö mitä tarkoitan? Miks meiän pitäis pystyä hoitamaan koko paketti? Tai miks me ei saatais olla väsyneitä ja haluta omaa aikaa?

Se sellainen epävarmuus äitinä, mikä ainakin mulla oli ensimmäiset pari kuukautta, on hävinnyt. Jotenkin sitä on ymmärtänyt sen, että jokainen äiti on hyvä ja ihan paras omalle lapselleen ja tietää mitä oma lapsi tarvii. Ei muiden tarvi hyväksyä sun ratkaisuja. Että annatko sä nyt välipalaksi smoothiepussin kaupan hyllyltä vai itse tehtyä uunituoretta sämpylää. Vietkö sun lasta päiväkotiin vai ootko sen kanssa kotona. Annatko lapsen kattoa tietokoneelta piirrettyjä vai lukea kirjoja. jne jne.. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja edelleen: kunhan ne ei vahingoita lasta tai ketään muuta, ne on hyviä ratkaisuja.

Mä oon ollut ihan sekaisin tällä tunteiden vuoristoradalla Emman synnyttyä. (ehkä ootte huomanneetkin 😉 ) Se hurja rakkauden määrä mitä toista kohtaan tuntee on jotain ihan käsittämätöntä. Oon kokenut puolentoista vuoden aikana epävarmuutta, onnistumista, epäonnistumista, väsymystä, turhautumista, pelkoa, suunnatonta onnea, iloa ja melkein kaikkia mahdollisia tunteita. Kun Emma menee hoitoon, huokasen samaan aikaan helpotuksesta, että nyt ehdin tekemään töitä tai vaikka vaan istumaan sohvalla yksin – ja samaan aikaan iskee jo ikävä. Tällaisten ristiriitaisten tunteiden kanssa on vaan opittava elämään. 🙂

Nordic Fit Mamalla on nyt sellainen verkkokurssi, kun Tikapuut äitiyteen. Mä ajattelin osallistua siihen! Kurssista sanotaan näin:

Sinä saat luvan valita millainen äiti haluat olla, ja kurssin avulla saat ymmärrystä ja hyväksyntää juuri omalle tavallesi. Miksi kotiäitiys raastaa hermojasi ja haluat vain takaisin töihin, etkö rakastakaan lastasi? Miksi olet koko ajan ärtynyt, vaikka kaikki on ihan hyvin? Miksi syyllistyt joka asiasta tai esität iloista, vaikka haluaisit vain itkeä? Tunteiden syvyys määrittelee käyttäytymistäsi. Tikapuista saatavan ymmärryksen avulla sinulla on mahdollisuus päästä tasapainoon tunteittesi kanssa – niin, etteivät tunteet vie sinua, vaan niin, että sinä kuuntelet tunteitasi ja hallitset niitä.

Kurssilla opit esimerkiksi:

  • Opit ymmärtämään tunteitasi sekä sitä, mistä ne johtuvat
  • Ymmärrys ja myötätunto itseäsi ja muita kohtaan lisääntyy
  • Ihmissuhteesi syvenevät
  • Mielesi rauhoittuu ja stressitasosi laskee
  • Pääset tasapainoon tunteidesi kanssa
  • Itsetuntemuksesi kasvaa, jolloin opit ymmärtämään paremmin myös ihmisiä ympärilläsi.
  • Tunnistat elämän eri syklit sekä sen, missä juuri nyt olet

Tikapuut äitiyteen -verkkovalmennuksen on suunnitellut Tara Lange, joka on tunnettu kirjailija ja luennoitsija, jonka intohimo on auttaa äitejä voimaan hyvin ja toteuttamaan oman näköistään äitiyttä. Tara on toiminut myös doulana ja hän on suosittu kouluttaja ja valmentaja.

Kurssin hinta on vaan 49€, mutta te saatte sen mun kautta 39€:llä! Sen voi ostaa luottokortilla TÄSTÄ. Ja verkkopankkimaksulla TÄSTÄ. Kurssin voi aloittaa koska vaan! 🙂

***

Kuka lähtee mukaan mun kanssa?