Ollaanko me vielä yhdessä?

Jostain syystä minulta on kysytty tätä asiaa lähiaikoina parikin kertaa. Se on aika hassua. Tai siis, että jos sosiaalinen media ei pursua yhteiskuvia, tulee joillekin sellainen vaikutelma ettemme enää olisi yhdessä.

Sanon ihan rehellisesti, että viimeinen kuukausi on ollut varmasti raskain koko meidän parisuhteen aikana. Me olemme olleet yhdessä pian yksitoista vuotta ja 10.heinäkuuta tuli seitsemän vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Näinkin pitkän parisuhteen aikana on melkeinpä väistämätöntä, että tulee ala- ja ylämäkiä. Mutta se, haluaako niistä vaikeimmista mäistä päästä yhdessä yli on merkittävin asia.

Luulen, että meillä on niin voimakas tahtotila pysyä yhdessä, että selviämme niistä mäistä. Haluamme niin. Vastaus otsikon kysymykseen on siis KYLLÄ. Kyllä me olemme edelleenkin yhdessä. Meidän parisuhteeseen on vaan viimeisin vuosi tuonut hieman haasteita. En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen.

Meille molemmille on tullut yllätyksenä se, minkälaisia olemme toisillemme väsyneinä. Minä olen ennen ollut aika lepsakka vaimo. Ihan suoraan sanottuna. 😉 Mutta nyt naputan asiasta jos toisesta vähän väliä. Menetän pinnani nopeasti ja kiihdyn vielä aiempaa nopeammin nollasta sataan. Myönnän, että minun on vaikea levätä tällä hetkellä. Kun Emma on päikkäreillä, minä pyörin ympäri kotia stressipäissäni siivoamassa. Siinä samalla mennä käksätän Tuukalle, jos hän ei ole vielä ehtinyt viedä kahvikuppia keittiöön tai muuta yhtä viisasta.. Kinastelemme melkein päivittäin jostain turhasta asiasta.

Jos meillä ei olisi tätä maailman suloisinta ja ihaninta tyttöä, olisimme rehellisesti sanottuna varmasti jo pistäneet eropaperit vetämään. Mutta koska tiedostamme sen, että emme käyttäydy nyt ihan normaalisti väsymyksen vuoksi, haluamme päästä tämänkin mäen yli. Yhdessä.

Kinastelun aiheet on usein jotain hyvin pieniä juttuja ja ne unohtuu yhtä nopeasti, kuin on tulleet esillekin. Varmasti se, että meillä on niin paljon yhdessä niitä ilon ja onnen hetkiä, on myös avain suhteen kestämiseen. Jos kaikki olisi pelkkää kinastelua, ei yhdessäoleminen olisi sen arvoista.

Haluamme kuitenkin molemmat viettää vielä monia hääpäiviä yhdessä. Haluamme tarjota tyttärellemme hyvän ja turvallisen kodin, jossa kasvaa. Emme ole pistämässä niitä eropapereita vetämään, emmekä aiokaan. Yli kymmenen vuotta ollaan polkuja kuljettu yhdessä. Neljä vuotta ollaan oltu koiravanhempia ja kohta vuosi pienen prinsessan äiti ja iskä. Viisi vuotta ollaan pyöritetty yhteistä yritystä. Paljon on koettu, eikä ihan jokainen hetki ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Mutta niinhän se on, että elämä opettaa ja yhteiset kokemukset vain vahvistaa.  Kun pysähdyn miettimään elämääni tällä hetkellä, ymmärrän kuinka onnellinen olen. 💜