Päivä kanssani!

6.45

Herään siihen, että keittiöstä kuuluu ääniä. Emma on herännyt ja Tuukka on käynyt vaihtamassa hänelle vaipat ja tehnyt aamutoimet. Nyt keittiöstä kuuluu Emman iloiset kiljahtelut ja Tuukan höpöttelyä hänelle. Samaan aikaan Pimu hyppää sänkyyn ja kierähtää polvitaipeeseeni kerälle, josko vielä saisi vähän aikaa nukkua.
Muutaman minuutin päästä Emma ja Tuukka tulee sänkyyn herättelemään. Ei muuta kuin märkiä pusuja Emmalta ja iloisia hymyjä. Tästä se päivä taas lähtee käyntiin.

8.00

Kahdeksan aikaan käännän avainta auton virtalukossa. Emma istuu takapenkillä turvaistuimessa, iPadista kuuluu Munamies. Yksi Emman lempparibiiseistä. Takakontissa töröttää matkarattaat, vaippakassi ja leluja. Lähdemme ajamaan kohti mummulaa, minun äitini kotia Käpylään. Emmalla on aina maanantaisin mummulapäivä ja minulla, sekä Tuukalla työpäivä.
Puoli yhdeksän tienoilla vilkutan Emmalle äitini kotiovelta heipat ja Emma iloisesti mummun kanssa vilkuttelee takaisin. Suljen oven hymyillen, on hyvä mieli jättää Emma päiväksi äidin luokse, kun tietää miten hyvin hän siellä viihtyy. Lähden ajamaan takaisin kotiin.

9.00

Kurvaan kotipihaan ja kuljen kipinkapin kotiin. Puolitoista tuntia aikaa lukaista urgentit meilit läpi ja luonnostella tätä blogitekstiä. Oikeastaan tunti, sillä kymmeneltä hyppään suihkun alle, pistän hiukset ponnarille ja vaatteet niskaan. Sitten vielä hetki sohvalla läppäri sylissä ja Pimu myös.

10.45

Laitan auton taskuparkkiin Viidennelle linjalle. Pääsen heti viikon alkuun ihanaan, rentouttavaan ja ammattitaitoiseen käsittelyyn. Emilian luokse lymfahierontaan, sekä radiotaajuudella tehtävään kasvohoitoon Kauneshoitola Disar Centeriin. Lymfahieronta on minulle ihan uusi juttu. Lymfahieronnasta sanotaankin, että se auttaa kaiken muun hyvän lisäksi väsymykseen. Olen tapani mukaan vähän liian ajoissa paikalla, mutta Emilia onkin jo valmiina ottamaan minut vastaan. Minut paketoidaan hassuun pukuun ja sitten saan lymfahierontaa tunnin ajan. Samalla Emilia tekee minulle kasvohoidon. Tuntuu ihanalta, meinaan nukahtaa hoitopöydälle.

12.45

Kurvaan taas kotipihaan. Minulla on pari tuntia aikaa tehdä vielä koneella hommia ja syödä lounasta. Otan jääkaapista eilistä Tuukan valmistamaa super hyvää jauhelihakeittoa, pistän SodaStreamiriin vettä ja istahdan koneen ääreen keittolautasen ja juomalasin kanssa. Palaveerataan Tuukan kanssa pikaisesti tämän viikon ”to do”-jutuista ja puhutaan, että pitää muistaa markkinoida meidän suosittua Muutos -valmennusta, joka starttaa taas 6.marraskuuta.

13.50

Suunnitelmiin tuleekin muutos. Lähdemme hakemaan Tuukan kanssa varastolta kahvakuulia, Tuukan illan Treeniryhmän treenejä varten. Käymme Konalassa ja tiputan koirat sekä Tuukan Keskuspuiston liepeille, bussivarikon lähelle. Jatkan matkaa äidilleni. Siellä odottaa Emma, äitini, sekä veljeni. Pistämme kamppeet kasaan ja vaunut takakonttiin ja lähdemme porukalla Ikeaan. Ostamaan kynttilöitä ja ihastelemaan joulujuttuja. Käymme säännöllisesti Ikeassa kynttiläostoksilla. Hamstraamme muutamat paketit tuoksukynttilöitä mukaan ja ainahan sieltä jotain muutakin ostoskassiin tulee. Niin tälläkin kertaa.

16.30

Pakkaamme itsemme ja ostokset autoon ja lähdemme kotimatkalle Ikeasta. Matkasta tulee yllättävän raskas, sillä Emma saa kovan itkukohtauksen. Loppujen lopuksi itkee Emman lisäksi myös minä. Kurvaan taas kerran kotipihaan, noin viiden jälkeen. Tällä erää viimeistä kertaa tämän päivän aikana. Otan Emman takapenkiltä syliin, suukottelen pari kertaa pehmeitä poskia ja laitan hänet rattaisiin. Lähdemme sisälle ja samalla Tuukka nappaakin auton matkaansa ja lähtee vetämään Treeniryhmän treenejä.

18.00

Leikimme Emman kanssa olohuoneessa. Emma harjoittelee seisomista ilman tukea, koirat on mukana touhuissa. Minä katselen vierestä, välillä mukana leikeissä, välillä yritän olla vain vieressä ja katsella. Syömme iltapuuroa ja vähän leipää. Käymme iltapesulla ja vaihdan yöpuvun Emmalle päälle.

19.30

Tuukka tulee takaisin kotiin Treeniryhmän treeneistä. Hän ottaa kopin Emmasta ja jää leikkimään hänen kanssaan olohuoneeseen. Minä menen hetkeksi työhuoneeseen, kirjoittamaan tätä ja vastaamaan vielä kahteen meiliin.

20.30 

Vien Emman nukkumaan. Toivon hiljaa mielessäni, että kunpa tänään olisi helppo nukutus. Peittelen Emman ja istun pinnasängyn viereen. Annan tutin suuhun ja kaksi unilelua kainaloon. Laulan Sininen uni -laulun, jonka laulan joka ilta Emmalle. Pieni rakas tyttö, aina pinnasängyssä hän näyttää niin pieneltä. Tekisi mieli ottaa hänet syliin ja paijailla hänen hiuksiaan ja laulaa vielä uudestaan niin, että hän nukahtaisi siihen. Mutta niin ei tapahdu, koska tiedän hänen vain villiintyvän sylissäni.

21.15

Olen aivan puhki. Tekisi mieli painua suoraan peiton alle. Aika tapahtumarikas päivä. Olen ostanut Ikeasta koirille lelut, suunnittelin antavani ne heille kun Emma nukahtaa. Olen kuitenkin liian väsynyt, enkä uskalla antaa koirille niitä riehuttavia leluja enää, jottei Emma vain herää. Laitan Ikeasta ostamiani uusia tuoksukynttilöitä ikkunalaudalle ja laitan niihin tulen. Kynttilät rauhoittavat.

22.00

Laitan kirjan pois, valot kiinni ja painun unten maille.

***

 

 

 

ps. Sain idean tähän postaukseen, kun luin Hillan blogista lähiaikoina postauksen ”Päivä kanssani”. Tykkäsin siitä niin paljon, että ajattelin tehdä samanlaisen. 🙂

Uusi ammatti / vanha ammatti?

Minusta tulee isona hyvä iskelmälaulaja.
Sitten levyjä teen, kunnes naimisiin meen
jonkun juhannuksen aikana.

Minusta tulee isona paras tenniksen pelaaja.
Aina pyttyjä saan, niitä kaappiini paan,
voiton otan joka kerralla.

Minusta tulee isona joku semmonen karjakko,
joka lehmiä lellii ja niityllä kellii
ja tuo kukkia myös maljakkoon.
 

Minusta tulee isona ihan oikea lentäjä.
Halki ilmojen tien minä ihmiset vien
sinne, minne ne on vietävä.

Minusta tulee isona kiltti sairaanhoitaja.
Minä hoitelen vaan, kaikki terveeks saan,
olen heikommille voimana.

Minusta tulee isona oman kuormurin kuljettaja.
Ajan lastia vaan kuorma kukkurallaan,
kaikki tiet on minun tunnettava.

Minusta tulee isona oikein kuuluisa taiteilija.
Taulut kauniit mä luon, niitä näyttelyyn tuon,
sitten tulee joku ostaja.

Kaikista tulee isona jotain aivan varmasti.
Kyllä haaveilla saa, pannaan onnistumaan
oma unelmien ammatti.

Tuo viimeinen kappale tästä kaikille tutusta lastenlaulusta on niin ihana. Niinpä! Niinhän sen pitäisi mennä. Ehkä juuri sen vuoksi, tämä postaus on ollut minulla luonnoksissa jo keväästä saakka. Mikä on minun unelmien ammatti? Luulin jo löytäneeni sen.

Sitähän sanotaan, että jokaisella ihmisellä on jokin asia missä on tosi hyvä. Että jokainen on oikeasti hyvä jossain. Minä uskon niin ja uskon, että moni ihmisistä on hyvä monessakin asiassa. Ja sitten on niitä, jotka eivät ole vielä löytäneet sitä asiaa missä ovat hyviä – tai eivät ole osanneet tarkastella omia taitojaan.
Minulle esitettiin viime viikolla kysymys, joka liittyi työasioihin. Kysymys kuului:

Mikä on asia, jossa sinä olet Monna ihan paras ja mitä rakastat tehdä eniten? 

Hetken pohdittuani tiesin vastauksen. Rakastan sitä, että voin innostaa, motivoida, kannustaa ja tsempata ihmisiä. Rakastan sitä, että voin auttaa löytämään ihmisten omat vahvuudet ja uskomaan itseensä. Minun mielestäni on ihana nähdä ihmisissä onnistumisen tunteita ja ja sitä kuinka ylpeitä he ovat itsestään, vaikkeivat aina sitä ihan myönnäkään. 😉

Minun taitoni on saada ihmiset tuntemaan itsensä hyväksi. Se voi kuulostaa jonkun korviin ihan älyttömältä. Mutta tulin siihen tulokseen keskusteltuani ystäväni kanssa, että sitä ei ymmärrä kaikki. Eikä se haittaa. Joku ulkopuolinen voi ajatella sen olevan teeskentelyä tai epäaitoa toimintaa. Mutta ne, ketkä tuntevat minut, tietävät sen olevan täydestä sydämestä ja 100% aitoa. Viime viikolla minun ystäväni kysyi minulta miten suhtaudun muihin ihmisiin ja käyttäydyn vieraassa tai tutussa seurassa. Hetkeän pohdittuani vastasin, että haluan olla ihmisille hyvä. Haluan nähdä ihmisten ilon ja tykkään tehdä jokaisen olosta hyvän ja tykätyn.

Jos mietin jotain unelma-ammattia, sellaista mitä voisin tehdä jos vaan kaikki kliksahtaisi kuin saduissa. Ei vastaus olisi kuitenkaan ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta unelma-ammattini olisi jonkinlainen ”hyväntahdon lähettiläs”. Voisin toimia jonkinlaisessa valmennusroolissa, motivoida ja kannustaa ihmisiä. Ehkä siis nimenomaan nykyinen työni. Toisaalta voisin auttaa ihmisiä löytämään omat unelmansa, taitonsa ja supervoimansa. Voisin toisaalta toimia myös jonkinlaisissa esimiestehtävissä, mutta en kuitenkaan missään ihan ns. normi työpaikassa. Ja sitten vielä tämän päälle minua kiinnostaa todella kovasti media, markkinointi ja some. Jokin työ niiden aiheiden parissa olisi älyttömän kiinnostavaa! Että vinkatkaa vaan, jos tiedätte avoinna olevia työpaikkoja.. 😉

***

En tiedä, tulevaisuus on aina avoin ja se saattaa tuoda eteen mitä vain! 🙂 Mutta jos tietää omat taidot ja vahvuudet, voi niitä ainakin yrittää hyödyntää omassa arjessa ja ehkä siinä työelämässäkin! 🙂 Vai mitä olette mieltä?