Onnellisuuden tavoittelu mennyt liian pitkälle?

Mä kannustan ihmisiä ottamaan rohkeasti askelia kohti omia unelmia. Uskaltaa hypätä ehkä vähän pelottavankin askeleen eteenpäin ja tehdä omien unelmiensa saavuttamiseksi töitä.

Mutta! Onko se unelmien tavoittelu ja jahtaaminen menny jotenkin jo liian pitkälle? Koko ajan vaan jahdataan unelmia 24 / 7 ja ei ehkä sitten muisteta tai ehditä siinä jahtaamisen tiimellyksessä nähdä sitä mitä kaikkea on jo nyt. Mikä kaikki on jo nyt hyvin.

Tiedättekö kun musta tuntuu, että nykyään on vain trendikästä olla koko ajan saavuttamassa jotakin niistä unelmistansa. Mitä sitten kun se unelma saavutetaan? Kun on jahdannut ja sitten saavuttanut, onko sen jälkeen onnellinen? Mä uskon, että monilla käy niin ettei se onnellisuus alakaan sormia napsauttamalla jahtauksen päätteeksi. Sitten pitääkin keksiä joku uusi unelma ja aloittaa taas jahtaaminen.

Mun mielestä on super mahtavaa, että ihmiset on alkaneet enenevissä määrin keskittymään onnellisuuteen. Miettimään mikä tekee onnelliseksi, hyppäämään ehkä sieltä oravanpyörästä pois ja tehdä jotain muuta, sitä mikä tekee just ittensä onnelliseks. On myös tosi hyvä, että omia tunteita ja tarpeita osataan ehkä kuunnella nykyään enemmän.

Mä mietin, että mulla on nyt tosi onnellinen olo. Oon aika väsynyt, mutta kaikki on silti tosi hyvin. Meillä on vieläkin muuttolaatikoita purkamatta, mutta sekin on ihan ok. Mulle onnea tuo tällä hetkellä sellaiset illat, kun mennään vaikka koko perheen voimin saunaan ja sitten keitetään nakkeja. Istutaan olkkarissa ja katotaan kun meiän touhutaapero juoksee ympäri ja käkättää. Mulle onnea tuo se hetki, kun taapero nukahtaa ja itse saa istua sohvalle pitkän päivän päätteeksi. Rapsuttaa koiria ja jutella miehen kanssa edes pari lausetta niin, että joku ei keskeytä.

Kun mä jahtasin unelmaani, oli se unelma tämä mitä mulla on nyt. Mun unelma oli elättää itteni yrittäjänä ja tehdä etätöitä kotoa käsin. Hiljaisessa ja tilavassa kodissa, jossa on perhe. Mä tavoittelin unelmaa ja onnellisuutta muutaman vuoden kestäneen matkan verran. Ja se kannatti! 🙂 Välillä unohtui nauttia siitä mitä jo on, mutta tän unelmien tavoittelumatkan aikana pysähdyin myös monta kertaa miettimään miten siistejä juttuja on jo tapahtunut!

En tiedä onko onnellisuuden tavoittelu tai unelmien jahtaaminen mennyt liian pitkälle? Ei varmasti. Parastahan se on, jos on unelmia ja haluaa olla onnellinen! 🙂 Kunhan siinä vaan sen jahtaamisen lomassa sitten muistaa nauttia ja iloita myös niistä askeleista matkan varrella.

Vai mitä te ootte tästä asiasta mieltä?
Mikä tekee teidän onnelliseksi?

Pesänrakennus.

Olen alkanut miettimään, että onko keskusta sittenkään se paikka jossa haluan asua. Pesänrakennus jyllää päässäni ja sydämessäni kovaa. Juteltiin Tuukan kanssa viikonloppuna ollessamme koirien kanssa lenkillä Tuukan lapsuuden maisemissa, että mitä jos asuisimmekin jossain vähän rauhallisemmassa paikassa. Kun se meidän molempien arki on aika hektistä ja joka paikassa sahaamista ees taas, olisiko sitten iltaisin ihana kellahtaa omalle sohvalle jossain, missä ikkunasta katsellessa näkyisikin puita ja metsää, eikä asfalttikatuja ja ratikoita.

Desktop26

Koti on mulle, kuten varmasti suurimmalle osalle, todella tärkeä paikka. Täällä Töölössä olemme nyt asuneet reilun vuoden. Asunto on ihana ja paljon lähempää keskustaa ei voisi sijainti enää olla. Kävellen Kamppiin tästä menee n.10min. Asunto on valoisa ja tilavakin, kaksioksi. Kuitenkin täältä on puuttunut koko ajan minun kaipaamani lämpö. En tiedä ymmärtääkö kukaan mitä haen takaa, mutta kodin lämpö on ensisijaisen tärkeä juttu. Että se on sellainen oma pesä, mihin on ihana tulla pitkän työpäivän jälkeen.

Toki tännekin on ihana tulla. Mutta jotenkin tämä ei vaan tunnu niin kodilta, kuin kodin pitäisi tuntua. Me olemme tehneet töitä täällä paljon. Se varmasti vaikuttaa asiaan. Yksi haaveeni onkin, että joku kaunis päivä meillä on toimistohuone jossain, jossain muualla kuin meidän olohuoneessamme.

pesänrakennus

Jos olisi rahaa niin, että ranteet roikkuisi, haluaisin asua omakotitalossa tai vaikka rivitalossa. Jossain vähän kauempana keskustasta. Haluaisin sisustaa sen tämänkaltaisella tyylillä, minkälaisia kollaaseja olen postaukseen tehnyt. Haluaisin pienen pihan, jossa kevään tullen voisi istuttaa kukkia ja leikata nurmikkoa. Pienenä tyttönä rakastin leikata mummoni ja vaarini nurmikkoa veljeni kanssa.

Desktop25

Jotenkin muutenkin se kaikki sähellys ja joka paikassa juokseminen tuntuu nyt asialta mitä ei halua tehdä. Vahva rauhoittumisen ja paikalle asettumisen tarve on kasvanut sisälläni lähikuukausina.

Desktop27

Haluaisin sisustaa, istuttaa kukkia, olla kotona Tuukan ja koirien kanssa, ihastella vehreää maisemaa ikkunan takana, lämmittää saunan iltaisin, astua aamuisin ovesta ulos ja hengittää – ilman ohi ajavia autoja tai kadulla röökiä polttavia raksaäijiä, haluaisin tehdä paljon hyvää ruokaa ja puuhastella kotona.

Levoton sielu sisälläni on ehkä vihdoin rauhottunut. <3

***

Kuvat:
https://fi.pinterest.com/pin/AcOS3g6FmhNG99VCctlyvOp0Pb0TEBUUDQugzc0iGFJoytntKup-JkM/
https://fi.pinterest.com/pin/48695239699395770/
https://fi.pinterest.com/pin/3729612170136913/
https://fi.pinterest.com/pin/346073552598147347/
https://fi.pinterest.com/pin/532339618435581073/
https://fi.pinterest.com/pin/491033165594217676/
https://fi.pinterest.com/pin/124904589643302161/