Nää yöt ei anna armoo..

*Sisältää mainoslinkkejä

Tuukka kysyi minulta yksi päivä, että jos saisit päättää jonkun yhden asian, minkä saisit taikaiskusta takaisin, niin mikä se olisi. Siis jonkun sellaisen asian, joka oli ennen Emmaa.. 😉 Tuukka antoi esimerkiksi mm. treenaamisen, kropan ennen raskautta, katkeamattomat yöunet jne.. Minun ei tarvinnut miettiä kokonaista sekuntiakaan vastausta: Katkeamattomat yöunet!

Uni on ollut minulle aina todella tärkeä asia. Olen aina nukkunut todella hyvin, nukahtanut helposti ja rakastanut pitkiä yöunia. Suurin osa pienten lasten vanhemmista kuitenkin tietää, että pitkät yöunet, katkeamattomat sellaiset, on hetken aikaa vain unelmaa.. 😉 Toki on lapsia, jotka jo ihan pikkuvauvasta lähtien nukkuu kahdeksan tuntia yössä heräämättä. Mutta suurin osa pienistä vauvoista sinne taaperoikään asti nukkuu vähän niin ja näin. 😀

Niin meillä ainakin. Emmalla on yöt olleet vaihtelevia ihan syntymästä lähtien. Alkuun tietysti haettiin kaikenlaista rytmiä ja totuteltiin uuteen elämään. <3 Parin kuukauden iässä Emmalla alkoi selkeästi olla jo yön ja päivän erottaminen jollain tapaa ymmärryksessä.

Noin kuukausi sitten, Emman ollessa vajaa viisikuukautinen, alkoi oikeastaan säännöllinen rytmi löytymään öihin. Hän nukahti aina n.klo 20 aikoihin ja heräsi klo 06-07. Heräsi yön aikana 2 tai kolme kertaa syömään ja sitten takaisin unta palloon. Ihan viimeiset pari viikkoa (ennen puolen vuoden hulinoita ja hälinöitä) hän heräsi enää kaksi kertaa yössä. Ensimmäinen herääminen oli vasta klo 02-03 välillä ja toinen joskus siinä viiden tietämissä.

Nyt kuitenkin puolen vuoden tietämillä hänellä alkoi yöheräilyt lisääntyä ja se nukkumaanmeno vaikeutua, kuten kirjoitin täällä. En tiennyt, että myös puolen vuoden iässä vauvalla tulee tiheän imun kausi, vauva alkaa kokemaan eroahdistusta vanhemmistaan ja sitten vielä se kaiken uuden oppiminen tekee öistä hetkellisesti levottomampia taas hetkeksi. Kuuden kuukauden iässä vauva ymmärtää, että ei ole äidin kanssa sama henkilö ja alkaa kokemaan eroahdistusta varsinkin iltaisin, kun pitäisi yksin nukahtaa omaan sänkyyn.

Olen myös kuullut ystäviltäni, että sitten kun opitaan seisomaan ja kävelemään, yöt saattavat muuttua vieläkin levottomammiksi. 😀 Kun ei pikkutyypit malta nukkua, vaan haluavat päästä toteuttamaan kaiken uuden oppimansa.

Ja sitten kun erehtyy lukemaan, että puolen vuoden iässä olisi hyvä jättää jo yösyötöt kokonaan pois ja vauvan pitäisi opetella nukahtamaan yksinään… Jaa-a!! Ei kyllä minusta vielä ainakaan näihin ratkaisuihin ole. Kyllä meidän pienellä tytöllä on vielä nälkä ainakin sen kerran yössä. En myöskään halua, että hän joutuisi yksinään itkemään eroahdistuksissaan pimeässä makuuhuoneessa ja sitten nukahtamaan itkuunsa. 🙁 Olen sitten nynny äiti tai en, haluan että pienemme tuntee olonsa turvalliseksi ja saa nukahtaa äitin tai isän paijaukseen. Ainakin nyt vielä hetken aikaa.

***

Vila-tyynyliinat (vaalea roosa)

Vila-tyynyliinat (vaaleanvihreä)

Dani-pussilakanasetti (nyt alessa -30%)

Vila-aluslakana (muotoonommeltu)

***

Aurinkoista ja ihanaa lauantaita kaikille sinne! <3 Kertokaa ihmeessä omia yökokemuksia!

Tule aamu kultainen.

Kun ilta alkaa lähestymään, alan toivomaan, että olisi jo aamu.

Emma on ollut suhteellisen helppo nukahtaja nyt viime kuukaudet. Mitään sen suurempia seremonioita ei ole tarvinnut järjestää, hän on nukahtanut usein syötyään iltapalan. Vähän aikaa hän on tehnyt unilauluaan tai pyörinyt pinnasängyssä, mutta jopa vähän ”hankalampina” iltoina kuitenkin vain alle 30min on mennyt nukutukseen nyt viime kuukausina. Mutta noin viikon ajan nukkumaanmeno on ollut ihan kamalaa.

Usein Emma herää viimeisiltä päikkäreiltään viimeistään viiden aikoihin. Sitten hän valvoo reilu pari tuntia ja on valmis yöpuulle. Ilta menee niin, että Emma on hyväntuulinen oma itsensä. Puuhaamme kaikanlaista, leikimme, harjoittelemme ryömimistä, istumme sylikkäin ja naureskelemme. Syömme iltapuuroa, vaihdamme yöpukua jne.. sitten hän alkaa väsyä ja haukotella. Hieroo silmiä ja kertoo selkeästi, että nyt on mentävä nukkumaan. Useimmiten tämä tapahtuu 19.30-20 välillä.

Kun sitten nostamme hänet pinnasänkyyn, lukuunottamatta viimeistä viikkoa, on hän alkanut nukkumaan pienen paijailun ja unilaulun jälkeen. Nyt viikon ajan on käynyt kuitenkin niin, että kun hänet lasketaan pinnariin alkaa sellainen huuto, että kuulosuojaimet olisi hyvä lisävaruste. Ei auta tutti, ei auta paijailu, ei auta hyssyttely, ei tassuttelu, ei tuttipullo eikä mikään. Jos lähdemme huoneesta, huuto vain yltyy. Ainoa mikä auttaa on syli. Kun Emma nostetaan sieltä sängystä syliin, saattaa hän alkaa nauramaan ja/tai hyväntuulisesti höpöttämään. Ihan kuin mitään huutoa ei äsken olisi ollutkaan.

Mietin jo nyt, että ei tämä tästä ainakaan tule helpottumaan. Meidän pikkuneidillä on temperamenttia vaikka muille jakaa. Voin vain kuvitella, että kun hän oppii seisomaan tukea vastan ja kävelemään, ei nukkumaanmenosta tule hölkäsenpöläystä, jos neitiä ei itseään se kiinnosta.

Koska nukkumaanmeno on tällä hetkellä tällaista, alkaa minulla patti tuntumaan kurkussa jo klo 18 jälkeen. Mietin vain, että olisipa jo aamu. Aamuisin Emma on niin hyvällä tuulella, sellainen aurinkoinen, utelias, kovaääninen höpöttelijä ja hymyileväinen. Välillä mietteliäs ja hiljainen. Ja tottakai on päiviä, kun kiukuttaa. Niin saakin. Onhan meillä aikuisillakin huonoja päiviä. Se on vaan jotenkin niin raastavaa kun pieni itkee kyyneleet valuen. Parina iltana olen alkanut itsekin itkemään. Nyt on sellainen vaihe, että odotan aamuja, aamupäiviä, iltapäiviä. Kaikkea muuta odotan paitsi sitä nukkumaanmenoa.

Miten teillä muilla nukahdetaan? Onko tämä vain joku vaihe, vai kannattaako tässä jo aloittaa jokin unikoulu?