Miten meiän parisuhde on muuttunut Emman myötä?

Tätä kysymystä multa kysellään aika usein. Onko muuttunut ja jos on, niin miten. Me molemmat vähän sivuttiin tätä aihetta parissakin kysymyksessä postauksessa Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1, mutta ajattelin pureutua tähän aiheeseen vielä vähän syvemmin.

Me ollaan nykyään perhe. Ei pelkästään mies ja vaimo, vaan myös äiti ja isä. Meille on tosi tärkeetä, että Emma on mukana mahdollisimman monessa ja tehdään yhdessä kaikkea. Myös koirat mukana! 😉

Mutta on pakko myöntää, että parisuhde on kyllä jäänyt vähälle tässä puolentoista vuoden aikana. Jos lasketaan jotain meiän kahdenkeskisiä ”treffejä” tms. niin kyllä ihan yhden käden sormet riittää. Monesti myös iltaisin ollaan molemmat niin puhki päivän askareista, että kun Emma nukahtaa – me ollan ihan loppu ja mennään pian itekkin nukkumaan.

Täytyy myös myöntää, että se kännykkä ja some on jotenkin jonkinlainen ”ajatukset pois arjesta” -väylä. Kun on koko päivän tehnyt töitä, juossut ees taas ja sitten kun koti hiljenee ja rauhoittuu – tuntuu siltä, että haluaa tehdä jotain aivotonta vähän aikaa. Sen takia kännykkä tulee otettua helposti käteen ja pläräys alkaa.

Vaikka oikeasti parempi rauhoittumistapa olis katsoa vaikka sen kumppanin kanssa joku leffa tai olla vaan lähekkäin. Mutta sitten pitääkin jo viedä koirat iltalenkille ja pistää huomiset tarhavaatteet valmiiksi ja tyhjentää astianpesukone jne.. Se on hassua, että sitä tiedostaa kyllä ettei aikaa sille tärkeälle asialle muka ole, mutta silti taas kerran asioita priorisoimalla olis.

Me molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen kanssa perhejutut menee edelle ja ymmärretään se ettei sitä kahdenkeskistä aikaa vaan voi olla ihan niin paljon kuin ennen lasta. 😀 Faktahan se on. Meille on vaan tällä hetkellä koko perheen kesken puuhastelu tärkeämpää ja saadaanhan me siinäkin olla yhdessä. Jollain tapaa jopa tuntuu, että ollaan lähennytty Emman myötä.

Kun nyt ajattelen sitä aikaa ennen kun tulin raskaaks, me oltiin tosi itsenäisiä ja tehtiin paljon juttuja yksin ja/tai ns. ”omien kaverien” kanssa. Toki myös kahdestaan, mutta paljon kuitenkin sekä töitä, että vapaa-aikaa omilla tahoillamme. Nyt Emman myötä me ollaan oltu paljon enemmän yhdessä ja tekemiset omilla tahoilla on vähentyny huomattavasti. Viihdytään yhdessä ja just niinku sanoin; perheenä.

Toki ollaan puhuttu, että olis kiva lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle tässä nyt joku kerta ihan kaksistaan. Tosin ollaan puhuttu siitä jo varmaan vuosi. 😀 Mutta eiköhän me vielä joku kerta tässä saatais se aikaan. Olishan se tosi ihanaa.

Mutta niin, kuten Tuukka sanoi me ollaan nykyään äiti ja isä, eikä vaan pariskunta. Se on meiän mielestä paljon enemmän. Toki elämä on muuttunut paljon lapsen myötä, mutta kuitenkin vaan parempaan suuntaan.

Jari ”Metallisydän” teki hauskan postauksen nyt vs. 10 vuotta sitten. Mä ajattelin, että voisin tehdä samanlaisen meiän parisuhteesta. 😀 Oisko se hyvä idea ja kiinnostavaa luettavaa? 😉

***

Mikä pitää meidät yhdessä?

27.1.2018 meillä tuli yhteistä taipaletta täyteen 11 vuotta! Se on jo suhteellisen pitkä aika mun mielestä. Heinäkuun 10.pvä meillä on hääpäivä, tänä kesänä vietetään 8-vuotis hääpäivää. Mutta mikä meidät pitää yhdessä? Emma? Koirat? Vai joku muu?

Mä saan välillä yksityisviestejä, että on ihanaa kun jotkut on yhdessä noin pitkään. Tuntuu siis siltä, että parisuhteet lyhenee ja on lyhentynyt lähivuosina. Mä uskon, että siihen vaikuttaa se ettei jakseta tehdä suhteen eteen mitään sitten kun se alkuhuuma laantuu. Kyllästytään ja etitään ”parempi” jostain muualta.

Oon kuitenkin sitä mieltä, että vaihtamalla ei parane. 😀 Siis ihan oikeesti. Tai sanotaanko nyt niin, että kun on elänyt jo aika monta vuotta ja on ehtinyt nähdä ja kokea myös erilaisia parisuhteita ja kumppaneita, niin tietää ettei vaihtamalla parane. Mä uskon ihan rehellisesti siis siihen, että Tuukka on paras mies mulle.

Kun me tavattiin ja alettiin olemaan yhdessä, oli meiän parisuhde ihan erilainen mitä se on nyt. Oli perhosia vatsassa, oli todellakin sitä alkuhuumaa, kiihkeetä ja tunteikasta, mustasukkaista ja vaikka mitä! Me muutettiin yhteen 4 kuukautta deittailun alkamisesta ja kolme vuotta siitä mentiinkin jo naimisiin.

Meillä on ollut alamäkiä ja vaiheita, joiden aikana me molemmat ollaan ajateltu tuleeko tästä enää mitään. Kannattaako jatkaa yhdessä. Eli koko tämä 11 vuotta ei oo ollut pelkästään kuhertelua ja linnunlaulua. En usko, että oikein mikään pitkä parisuhde on sellainen. Varmasti raskain aika meillä on ollut viime vuosi, sinä aikana me jopa puhuttiin siitä onko ero ainoa vaihtoehto.

Mutta me halutaan olla yhdessä. Meillä on molemmilla niin vahva tahto pysyä yhdessä, että me taistellaan läpi niiden huonojen hetkien ja raskaiden vaiheiden. Toki jos sellaisia hetkiä ja vaiheita olis koko ajan, ei sekään kannata. Jos aina olis pelkkää riitelyä ja p*skaa, niin eihän kukaan sellaista jaksa. Mutta jos huonot hetket on ohimeneviä ja vaan pieni osa sitä suhdetta, on mun mielestä suhteella todellakin tulevaisuus.

Tietysti on myös pitkiä suhteita, joissa monen vuoden yhdessäolon jälkeen huomataan, että parisuhde on kadonnut ja ystävyys säilynyt. Ehkä silloin on hymyssäsuin jatkettava matkaa eri suuntiin.

Edelleen rakastetaan!

Kyllä mun mielestä meitä pitää yhdessä vahva halu olla toisen kanssa. Rakkaus toisiamme kohtaan. Ja tietysti Emma. Mä oon sitä mieltä, että silloin kun sanottiin toisillemme tahdon, päätettiin olla yhdessä ihan oikeasti. Avioliitosta on mun mielestä paljon isompi asia lähteä pois, se ei vaan tapahdu post it-lapulla. Nyt kun ollaan avioliiton lisäks sitouduttu toisiimme perheenä ja vanhempina, on kynnys eroamiselle vielä suurempi.

Jos elämä on pelkkää riitelyä ja konfliktista toiseen selviämistä, tottakai silloin pitää miettiä onko tässä suhteessa mitään järkeä. Eikä silloin tilanne oo myöskään lapselle edullinen, kyllä pienikin lapsi aistii jos vanhemmat riitelee koko ajan tai rakkaus on kadonnut. Mutta silti oon sitä mieltä, että pitkän parisuhteen eteen pitää haluta tehdä myös vähän töitä.

***

Mä ajattelin heittää teille nyt pallon! Kyselkää multa ja Tuukalta kyssäreitä meiän suhteesta tai toisistamme. Teen niistä sitten erillisen postauksen, jossa Tuukka vastaa niihin hänelle esitettyihin kysymyksiin ja minä mulle esitettyihin. Joten antaa palaa! 😉