Suhde omaan äitiin ja anoppiin.

1980

Moni sanoo, että suhde omaan äitiin muuttuu äidiksi tulon myötä. Moni tulee läheisemmäksi oman äidin kanssa, varsinkin heti ensimmäisen lapsen synnyttyä. Omalta äidiltä on helppo kysyä neuvoa, kun ei vielä tiedä itse yhtään mitään äitiydestä.

Mä oon aina ollut läheinen mun äidin kanssa. Kun mun isä ja äiti erosi, olin vähän aikaa ”vihainen” mun äidille, mutta sitä kesti ehkä viikon. 😀 Mä en oo koskaan ollut mitenkään kauhean uhmakas omaa äitiä (tai isää) kohtaan, en oo esim. koskaan haistatellut heille tai haukkunut heitä. Puhuttiin kesällä ystävien kanssa, että kaikki varmaan häpeää omia vanhempiaan jossain vaiheessa nuoruutta – mutta mä en oo hävennyt.

Meiän isän kuoltua, mun ja mun veljen suhde meiän äitiin läheni entisestään. Siitä omasta elossa olevasta vanhemmastaan halus pitää vielä kovemmin kiinni. Oon joskus miettinyt, että sitten joskus kun aika jättää mun äidistä, tulee se olemaan tosi kova paikka mulle.

Emman myötä mun suhde äitiini on jotenkin jännästi rentoutunut. Se on hassua sanoa, koska meillä on aina ollut tosi avoimet ja rennot välit. Mutta silti jotenkin meiän välinen suhde on nyt vielä mutkattomampi. Mun äiti on ollut mun tukena äitiydessä ihan alusta asti, imetykseen liittyvissä asioissa ja vaikka missä. Oon monta kertaa kysynyt äidiltä, että miten sun mielestä tässä ja tässä asiassa pitäis tehdä. On ollut myös tosi kiva kuulla, että mitä mä ja mun veljeni ollaan tehty pienenä ja verrata sitä nyt vähän Emmaan.

Myös suhde omaan anoppiini on muuttunut Emman myötä jollain tapaa rennommaksi. Siitäkin on tullut jotenkin mutkattomampi. Tätä tuntuu hassulta kirjoittaa, kun tosiaan suhde omaan äitiin ja anoppiin on aina ollut hyvä. Mutta jotenkin se, että myös musta on tullut äiti on jollain tapaa pehmentänyt näitä suhteita entisestään. 🙂

Isoäidit (ja isoisät) on monesti lastenlastensa kanssa rennompia, kuin ovat itse vanhempina olleet. Isovanhemmat myös antaa helposti periksi eri asioissa, kuin vanhemmat. Mun mielestä on tosi kivaa, että Emmalla on ihan omat juttunsa mun äidin kanssa ja Tuukan äidin kanssa. Mulle käy vallan mainiosti, että isovanhemmat vähän lellii Emmaa. 😉 Tuukan isä oli mm. rakentanut Emmalle keinun ja hiekkalaatikon kesälomaa varten, Emma saa varmasti myös tahtonsa läpi vielä herkemmin isovanhempiensa kanssa kuin meidän kanssa. Emmasta näkee, että kaikki kolme isovanhempaa on hänelle rakkaita, kuten myös mun veli Jussi. Ensimmäisten sanojenkin joukossa oli Jussi, oikein hienoilla s-kirjaimilla. <3

Mun mielestä on ihanaa, että Emmalla on vanhempiensa lisäks tärkeitä, läheisiä ja rakkaita ihmisiä elämässään. On myös ihanaa, että on äiti ja anoppi, jolta voi kysyä neuvoa tai vaikka vahvistusta omille ajatuksilleen. Mä ajattelen niin, että Emmalla on monta kasvattajaa elämässään. Minä ja Tuukka annetaan ne peruspilarit ja se kaikkein tärkein rakkaus ja läsnäolo, myös säännöt jne.. Mutta sen lisäksi elämän oppeja antaa mummu, mummi, vaari ja Jussi-eno. Plus tietysti päiväkodin henkilökunta ja joskus aikanaan koulun opettajat ja kaikki ystävät.

Perhe on mulle tärkeä ja aina ollut sitä. Omien esimerkkien avulla haluun myös opettaa Emmalle sitä, että on hienoa jos suhde omaan äitiin ja isään, isovanhempiin ja enoon pysyy hyvänä, luottavaisena, rakastavana ja avoimena koko elämän ajan.

 

 

Lue myös toivepostaus: Onnistuneet yhteistyöt

Miten meiän parisuhde on muuttunut Emman myötä?

Tätä kysymystä multa kysellään aika usein. Onko muuttunut ja jos on, niin miten. Me molemmat vähän sivuttiin tätä aihetta parissakin kysymyksessä postauksessa Tuukka ja Monna vastaa.. – osa 1, mutta ajattelin pureutua tähän aiheeseen vielä vähän syvemmin.

Me ollaan nykyään perhe. Ei pelkästään mies ja vaimo, vaan myös äiti ja isä. Meille on tosi tärkeetä, että Emma on mukana mahdollisimman monessa ja tehdään yhdessä kaikkea. Myös koirat mukana! 😉

Mutta on pakko myöntää, että parisuhde on kyllä jäänyt vähälle tässä puolentoista vuoden aikana. Jos lasketaan jotain meiän kahdenkeskisiä ”treffejä” tms. niin kyllä ihan yhden käden sormet riittää. Monesti myös iltaisin ollaan molemmat niin puhki päivän askareista, että kun Emma nukahtaa – me ollan ihan loppu ja mennään pian itekkin nukkumaan.

Täytyy myös myöntää, että se kännykkä ja some on jotenkin jonkinlainen ”ajatukset pois arjesta” -väylä. Kun on koko päivän tehnyt töitä, juossut ees taas ja sitten kun koti hiljenee ja rauhoittuu – tuntuu siltä, että haluaa tehdä jotain aivotonta vähän aikaa. Sen takia kännykkä tulee otettua helposti käteen ja pläräys alkaa.

Vaikka oikeasti parempi rauhoittumistapa olis katsoa vaikka sen kumppanin kanssa joku leffa tai olla vaan lähekkäin. Mutta sitten pitääkin jo viedä koirat iltalenkille ja pistää huomiset tarhavaatteet valmiiksi ja tyhjentää astianpesukone jne.. Se on hassua, että sitä tiedostaa kyllä ettei aikaa sille tärkeälle asialle muka ole, mutta silti taas kerran asioita priorisoimalla olis.

Me molemmat ollaan kyllä sitä mieltä, että pienen lapsen kanssa perhejutut menee edelle ja ymmärretään se ettei sitä kahdenkeskistä aikaa vaan voi olla ihan niin paljon kuin ennen lasta. 😀 Faktahan se on. Meille on vaan tällä hetkellä koko perheen kesken puuhastelu tärkeämpää ja saadaanhan me siinäkin olla yhdessä. Jollain tapaa jopa tuntuu, että ollaan lähennytty Emman myötä.

Kun nyt ajattelen sitä aikaa ennen kun tulin raskaaks, me oltiin tosi itsenäisiä ja tehtiin paljon juttuja yksin ja/tai ns. ”omien kaverien” kanssa. Toki myös kahdestaan, mutta paljon kuitenkin sekä töitä, että vapaa-aikaa omilla tahoillamme. Nyt Emman myötä me ollaan oltu paljon enemmän yhdessä ja tekemiset omilla tahoilla on vähentyny huomattavasti. Viihdytään yhdessä ja just niinku sanoin; perheenä.

Toki ollaan puhuttu, että olis kiva lähteä vaikka pidennetylle viikonlopulle tässä nyt joku kerta ihan kaksistaan. Tosin ollaan puhuttu siitä jo varmaan vuosi. 😀 Mutta eiköhän me vielä joku kerta tässä saatais se aikaan. Olishan se tosi ihanaa.

Mutta niin, kuten Tuukka sanoi me ollaan nykyään äiti ja isä, eikä vaan pariskunta. Se on meiän mielestä paljon enemmän. Toki elämä on muuttunut paljon lapsen myötä, mutta kuitenkin vaan parempaan suuntaan.

Jari ”Metallisydän” teki hauskan postauksen nyt vs. 10 vuotta sitten. Mä ajattelin, että voisin tehdä samanlaisen meiän parisuhteesta. 😀 Oisko se hyvä idea ja kiinnostavaa luettavaa? 😉

***