Leikkipuistoblues!

Uuden asian edessä taas. Nimittäin leikkipuistokäyttäytymisen. Leikkipuistokäyttäytyminen on vähän sama kuin koirapuistojen! Tai no, ei nyt tietysti ihan sama.. mutta liippaa läheltä. 😉

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun koirien kanssa käytiin jossain vaiheessa enemmän koirapuistoissa, tottui jo siihen koirapuistomeininkiin. ”Onkos tämä tyttö vai poika?” ”Mikä sen nimi on?” Ja sitten seistiin vierekkäin hiljaa ja katsottiin kun koirat riehui ympäri puistoa. Välillä pari sellaista hassunhauskaa naurahdusta tai kommenttia väliin. Sitä tiesi koirien nimen, mutta ei isäntien tai emäntien. Tuolla menee tuon Siffen äiti ja tuossa menee Hösse. Kukaanhan ei oikeastaan tiedä minkälaisia ovat siellä koirien takana ne emännät ja isännät, onko menestynyt uraihminen, onko kotiäiti tai koti-isä. Tykkääkö pojista vai tytöistä ja mitkä on omat aatteet ja arvot. Se on tavallaan aika hienoa. Siinä ollaan samalla viivalla, ihan sama mistä toinen tulee ja minne menee.

Leikkipuistoissahan on vähän sama juttu. Vanhemmat tunnetaan lasten nimien perusteella. Tuolla on Emman äiti, tuolla Sepon iskä. Lapset keinuvat keinussa vierekkäin ja vanhemmat vaihtavat tietoa hampaiden lukumäärästä ja kävelytaitojen tasosta. Ei mitään tietoa siitä minkälainen on kunkin isän tai äidin tausta. Onko yh, onko suurperhe, onko työtön vai monimiljardööri. Se on mielestäni jollain tapaa todella kiehtovaa ja hienoa. Kukaan ei arvostele toista taustan, arvojen tai tittelin perusteella. Leikkipuistossa kaikki vanhemmat ovat samalla viivalla.

Housut – TÄÄLTÄ
Paita – TÄÄLTÄ
Emman kengät – TÄÄLTÄ

Silti kun menee ekoja kertoja leikkipuistoon on vähän jännän äärellä. Puistoihin muodostuu pieniä ryppäitä vanhempia ja heidän lapsoset häärivät ympärillä. Voiko mennä vaan pokkana ryppääseen mukaan vai tallusteleeko sitä vain muina miehinä oman lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Moikataanko kaikkia vai saako joku äiti tai iskä katseita kulmien alta? Mistä kaikesta voi puhua tai kysyä? Onko epäkohteliasta vain leikkiä oman lapsen kanssa, eikä mennä ryppäisiin mukaan? Pääseekö sinne ryppääseen edes jos haluaisi, vai toimiiko leikkipuistoissa sama laki kuin koulujen pihalla – me ei leikitä sun kaa?

Tykkään siitä ajatuksesta, että leikkipuistot on kaikille vapaata aluetta. Sinne saa mennä oman lapsen kanssa leikkimään, syömään tai tutustumaan muihin lapsiin. Sinne voi mennä äiti- tai isäystäväporukalla piknikille ja nauttia puiston eduista; keinuista, sisävessasta, leikkikaluista ja muista. Siellä jokainen on tittelitön. Sinne voi mennä ja sieltä voi lähteä ilman aikatauluja. 

***

Väsynyt.

Sitä sanotaan, että kun energinen ja koko ajan touhuava ihminen pysähtyy – hän väsähtää. Että sitten vasta pysähdyttyään huomaa, kuinka väsynyt onkaan. Allekirjoitan tämän täysin.

Me ollaan nyt oltu juhannuksesta asti ”lomalla”. Tarkoittaen siis sitä, että Tuukalla ei ole asiakkaita ja minäkin olen lomamoodilla. Silti nyt viikon verran lomailtuamme tunnumme olevan molemmat väsyneempiä, kuin ennen lomalle jäämistä.

Olen jostain syystä ihan kokonaisvaltaisesti todella väsynyt. Otsani kukkii ja keho on väsynyt. Ihan kuin kroppakaan ei jaksaisi toimia täydellä teholla nyt. Pinnakin on lyhyt.

Emman ”äitivaihe” jatkuu edelleen hyvin vahvana. Ja vaikka se onkin ihan äärettömän ihanaa, kun toinen kapsahtaa kaulaan ja puristaa pienillä käsillään kovaa, niin silti välillä olisi ihanaa katsella vierestä Emman kapsahtamista iskän kaulaan. Toki hän viihtyy Tuukankin kanssa.

Tiedän, että nyt jotkut äidit on varmasti siellä taas ihan huuli pyöreänä. Että hyvänen aika, oliko tämä se äiti joka tarvitsi ja ennen kaikkea halusi sitä omaa aikaa..
Mutta tiedän, että meitä äitejä on paljon, keitä väsyttää. Ketkä haluavat ja tarvitsevat sitä omaa aikaa. Eikä kukaan meistä rakasta lastaan (lapsiaan) yhtään vähempää tai enempää, kuin ne äidit, jotka sitä omaa aikaa ei halua.

Myös meitä ihmisiä on erilaisia, jotkut väsyvät helpommin ja toiset pystyvät paahtamaan pidempään ilman väsymystä. Toiset myös stressaantuvat herkemmin kuin toiset. Eikä tässäkään etsitä parempaa tai huonompaa. Meitä on vaan niin moneen junaan.

Minä ihan rehellisesti joskus ihmettelen kuinka vaikkapa kolmen pienen lapsen vanhemmat jaksavat. Tai miten yksinhuoltajat selviävät vauvavuodesta tai taaperoiästä. Sillä jos minulla ei olisi Tuukkaa tässä tämän talouden pyörittämisessä mukana, en tiedä miten selviäisin.

Olen aika varma, että Emma tulee olemaan temperamentiltaan vahva ja voimakas. Hän on horoskoopiltaan skorpioni ja pikkuneidin tulisuus ja omapäisyys näkyy jo nyt. Juhannuksena lounastaessamme eräässä pienessä ravintolassa Kustavissa, viereisen pöydän nainen ihmetteli miehellensä ”lähteepä noin pienestä kova ääni” – kun Emma ilmaisi tahtonsa jossain asiassa. Ja tämä on tullut selväksi meille vanhemmillekin moneen otteeseen. 😉

Yöt ovat tällä hetkellä katkonaisia, koska seisomistaito vahvistuu koko ajan. Hän kampee itsensä pinnasängyssä heti herättyään reunoja vasten seisomaan. Myös yöllä. Hampaita tulee yläleukaan kovaa vauhtia ja sekin tekee öistä levottomia.

Aina puhutaan niistä vauvan vaiheista.. Kyllä minä sanon, että tämä vaihe on myös iskällä ja äidillä. Nimittäin erittäin väsynyt vaihe.

***