Miten suhtautua äitiyden herättämiin tunteisiin?

*Sisältää mainoslinkkejä

Me huolehdimme, rakastamme, hoidamme. Olemme raskaana, synnytämme, imetämme, ruokimme, kannamme, nostamme pystyyn, puhallamme, silitämme, kerromme satuja, opetamme elämää, pesemme pyykkiä ja olemme läsnä. Me muutamme maailmaa lastemme kautta. Olemme tärkeitä.

Näin sanoo äitiydestä ihana Tara Lange. Yksi lukijoistani kommentoi mun uupumus-postaukseen, että pahimmalta tuntuu se että kukaan ei OIKEASTI ymmärrä. Eikä voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut totaalista uupumusta. Se ei johdu lapsesta, vaan siitä koko paketista mikä vastuulla on. Joka menee nurin jos äiti väsyy.

Se on tosi jännä juttu, miten äitiys voi herättää niin laajan skaalan tunteita. Se on myös tosi hurjaa, että moni äiti ajattelee (myös mä) koko paketin menevän nurin jos äiti väsyy. Mistä se johtuu, että me äidit otetaan ihan kaikki vastuu itellemme, vaikka sitä vastuuta on usein kuitenkin jakamassa toinen vanhempi ja myös isovanhemmat. 🙂

Mä ite sorrun miettimään välillä, että jos mä en olis tässä niin miten kaikki hoituis? Vaikka tosiasia on se, että meillä Tuukka hoitaa varmasti ainakin puolet vastuusta perheen pyörittämisessä. Mistä se johtuu, että meillä äideillä jotenkin napsahtaa joku vipu päälle äitiyden myötä, että me aletaan hoitamaan kaikkea, myös sitä perheen toista vanhempaa. 😀 Tiedättekö mitä tarkoitan? Miks meiän pitäis pystyä hoitamaan koko paketti? Tai miks me ei saatais olla väsyneitä ja haluta omaa aikaa?

Se sellainen epävarmuus äitinä, mikä ainakin mulla oli ensimmäiset pari kuukautta, on hävinnyt. Jotenkin sitä on ymmärtänyt sen, että jokainen äiti on hyvä ja ihan paras omalle lapselleen ja tietää mitä oma lapsi tarvii. Ei muiden tarvi hyväksyä sun ratkaisuja. Että annatko sä nyt välipalaksi smoothiepussin kaupan hyllyltä vai itse tehtyä uunituoretta sämpylää. Vietkö sun lasta päiväkotiin vai ootko sen kanssa kotona. Annatko lapsen kattoa tietokoneelta piirrettyjä vai lukea kirjoja. jne jne.. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja edelleen: kunhan ne ei vahingoita lasta tai ketään muuta, ne on hyviä ratkaisuja.

Mä oon ollut ihan sekaisin tällä tunteiden vuoristoradalla Emman synnyttyä. (ehkä ootte huomanneetkin 😉 ) Se hurja rakkauden määrä mitä toista kohtaan tuntee on jotain ihan käsittämätöntä. Oon kokenut puolentoista vuoden aikana epävarmuutta, onnistumista, epäonnistumista, väsymystä, turhautumista, pelkoa, suunnatonta onnea, iloa ja melkein kaikkia mahdollisia tunteita. Kun Emma menee hoitoon, huokasen samaan aikaan helpotuksesta, että nyt ehdin tekemään töitä tai vaikka vaan istumaan sohvalla yksin – ja samaan aikaan iskee jo ikävä. Tällaisten ristiriitaisten tunteiden kanssa on vaan opittava elämään. 🙂

Nordic Fit Mamalla on nyt sellainen verkkokurssi, kun Tikapuut äitiyteen. Mä ajattelin osallistua siihen! Kurssista sanotaan näin:

Sinä saat luvan valita millainen äiti haluat olla, ja kurssin avulla saat ymmärrystä ja hyväksyntää juuri omalle tavallesi. Miksi kotiäitiys raastaa hermojasi ja haluat vain takaisin töihin, etkö rakastakaan lastasi? Miksi olet koko ajan ärtynyt, vaikka kaikki on ihan hyvin? Miksi syyllistyt joka asiasta tai esität iloista, vaikka haluaisit vain itkeä? Tunteiden syvyys määrittelee käyttäytymistäsi. Tikapuista saatavan ymmärryksen avulla sinulla on mahdollisuus päästä tasapainoon tunteittesi kanssa – niin, etteivät tunteet vie sinua, vaan niin, että sinä kuuntelet tunteitasi ja hallitset niitä.

Kurssilla opit esimerkiksi:

  • Opit ymmärtämään tunteitasi sekä sitä, mistä ne johtuvat
  • Ymmärrys ja myötätunto itseäsi ja muita kohtaan lisääntyy
  • Ihmissuhteesi syvenevät
  • Mielesi rauhoittuu ja stressitasosi laskee
  • Pääset tasapainoon tunteidesi kanssa
  • Itsetuntemuksesi kasvaa, jolloin opit ymmärtämään paremmin myös ihmisiä ympärilläsi.
  • Tunnistat elämän eri syklit sekä sen, missä juuri nyt olet

Tikapuut äitiyteen -verkkovalmennuksen on suunnitellut Tara Lange, joka on tunnettu kirjailija ja luennoitsija, jonka intohimo on auttaa äitejä voimaan hyvin ja toteuttamaan oman näköistään äitiyttä. Tara on toiminut myös doulana ja hän on suosittu kouluttaja ja valmentaja.

Kurssin hinta on vaan 49€, mutta te saatte sen mun kautta 39€:llä! Sen voi ostaa luottokortilla TÄSTÄ. Ja verkkopankkimaksulla TÄSTÄ. Kurssin voi aloittaa koska vaan! 🙂

***

Kuka lähtee mukaan mun kanssa?

Seksuaalisuuden sanottaminen lapselle.

Tarkastuskirja, josta piti katsoa oikeat tulokset, lepäsi opettajan sylissä. Laskujen edetessä opettaja liikutti kirjaa yhä alemmaksi. Vain hetki ja kirjan alta paljastuivat aukinaiset housut ja niiden päällä makoileva opettajan penis.

Tämä lainaus on suoraan Maaret Kallion kolumnista. Juttu osui silmiini tiistaina, kun selasin HS:n sivuja. Pysähdyin lukemaan, koska pidän Maaretin jutuista. Mulla oli jo työpäivä käynnissä ja etsin netistä töihin liittyviä hyvinvointi-artikkeleita, mulla oli hyvä draivi päällä, aurinko paistoi ja kupissa oli lämmintä kahvia. Mutta tän jutun luettua iski lamaannus.

Kamalimpia asioita mitä voin kuvitella omalle lapselle koettavaksi on seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja kiusaaminen. Kaikki kolme asiaa on sellaisia, jossa lapsi kokee jumalattoman suurta pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, paniikkia, surua. Jos mä joskus joudun kuulemaan omalta tytöltäni, että joku aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava – on tehnyt hänelle pahaa, en tiedä miten pystyn olemaan räjähtämättä. Miten pystyn hillitsemään itseni, että en siltä seisomalta etsi tätä henkilöä käsiini ja tee itse hänelle pahaa.

Vaikka meiän pieni tyttö on vasta vajaa 1,5 vuotta, tuntuu tällaisen asian ajatteleminenkin kamalalta. Koska ikinä ei pysty suojelemaan toista ihmistä kaikelta maailman pahalta, vaikka kuinka yrittäisi, on löydettävä muita keinoja. Mun keino on sanoittaa nää asiat kotona. Jutella ja kertoa mikä on okei ja mitä ei pidä hyväksyä. Vaikka se voi tuntua jostain hassulta, on mun mielestä seksuaalisuudesta ja sen rajoista pystyttävä kertomaan lapselle jo ennen kouluun menoa.

Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään. Vaan siitä, että on kerrottava ettei kukaan saa koskea tiettyihin paikkoihin. Siitä, että ei ole todellakaan ok jos joku opettaja puristelee pyllystä tai heittää vitsillä rintojen koosta siinä vaiheessa, kun ne tytöillä alkaa kasvamaan. Kertoa siitä, että rajat on hyvin selkeät ja tiukat kun on kyseessä pieni lapsi.

Ja ennen kaikkea yrittää luoda sen ilmapiirin kotona, että kaikesta IHAN KAIKESTA saa ja pitää voida puhua kotona.

***