Unelmakroppani?

Sain tällaisen kommentin blogiin: Teit joskus aikoinaan kirjoituksen unelmapepusta. Voitko tehdä samanlaisen? Peppu? Hauikset? Selkä? Mikä vaan. Laittaa kuvia, että mikä sinua inspiroi?

Bloggaajakollegani Johanna kirjoitti muutama viikko sitten postauksen Minun vartaloihanteeni. Hän kertoi, että hänellä ei ole mitään tiettyä henkilöä tai vartaloa, joka olisi juuri se ”the body”. No itse asiassa ei oo mullakaan enää. Joskus vielä muutama vuosi sitten oli. Tai ei ehkä suoraan sanottuna niin, että jollain tietyllä ihmisellä oli mun mielestä unelmakroppa, vaan enemmänkin niin, että jollain oli mahtava peppu ja jollain toisella huikeat olkapäät jne.. 😉

Nyt kuitenkin mulla on tavoitteena saada oma kroppa parempaan kuntoon mitä se on nyt. Haluan kiinteytyä ja saada sitä lihasmassaa takaisin. Haluan myös, että mun kroppa voi sisäisesti yhtä hyvin kun aiemmin, että niistä vatsan kipuiluista pääsisin taas eroon. Mä voisin sanoa, että mun unelmakroppa tällä hetkellä olis jotain tämän nykyisen vartaloni ja sen aiemman vartaloni välistä. 🙂 Kuten oon kertonut, katon tälläkin hetkellä peilikuvaani hymyillen (ainakin vaatteet päällä 😉 ). Mutta kun tiedän sen mihin mun kroppa on pystynyt, haluan jotain siitä entisestä takaisin.

Ajattelinkin, että pistän nyt ihan kunnolla itteni likoon ja otin tällaiset ”alkutilanne”-kuvat. Tein myös lihaskuntotestit; punnerrus, kyykky ja vatsalihakset. Jaan nää kuvat ja nää tulokset tähän postaukseen ja joulukuussa kerron mikä on tilanne! Hitaasti, mutta varmasti siis mennään kohti sitä ”terveempää minää”.

  • Punnerrukset: 25
  • Kyykyt: 23
  • Vatsalihakset: 23

Testit on tehty niin, että kuinka monta toistoa 30 sekunnissa kutakin liikettä. Tämän saman testin teen sitten joulukuussa. 🙂 Ihan jo jännittää!

25.7.2018

Tässä on nyt lähtötilanne. 🙂 Vaakaa en enää omista, joten painoa en teille saa kerrottua. Toisaalta mua ei ne kilot eniten kiinnosta, vaan peilikuva ja se kehon vointi ulkoa ja sisältä. Lihaskuntotestit on sitä varten, että nään sen kehityksen myös niissä lihaksissa. Jos mä jostain vaa’an löydän, niin ehkä hyppään siihen lähiviikkoina ja sitten taas joulukuussa.

Mulla on syksyä varten sovittu kerta viikkoon salitreenit ystävän kanssa, sen lisäks aloitan ehkä jonkun ”temppuilukerhon” taas ja sitten tietysti teen kotitreeniä / ulkotreeniä ja ostan myös salikortin tauon jälkeen.

Meillä on syksyllä tulossa Tuukan kanssa sellaiset Bootcampit! Kerran viikossa treenataan yhdessä, mun ryhmä tiistaisin klo 18 ja Tuukan ryhmä keskiviikkoisin klo 18. Molempien ryhmiin mahtuu vaan 15 henkilöä ja puolet molemmista ryhmistä on jo täynnä. 🙂 Jos sua kiinnostaa tulla meiän ryhmiin mukaan, niin lue TÄSTÄ lisää. Hinta on 89€ / ryhmä tai molemmat ryhmät yhteenstä 149€.

Bootcampissa:

  • jokainen treenaa oman kuntotasonsa mukaan
  • tehdään kehonpainotreeniä, kahvakuulaa, liikkuvuutta jne..
  • treenataan ilon kautta ja hymy huulilla
  • otetaan lihaskuntotestit ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla

Lisätietoja: [email protected]

Te äidit siellä, joilla on synnytyksestä pari kuukautta tai vaikka vuosi – tässä jotain teille! Mulla on ollut Hyvinvointistudio Lupauksella ”Monna ja äidit treenaa” -päiviä. Nyt järkätään taas sellainen, mutta miniversiossa. Tapahtuma on 4.8. lauantaina klo 10-12 ja TÄSTÄ pääset ilmoittautumaan. Mä en itse oo paikalla, mutta osaavat ja ammattitaitoiset valmentajat Sara ja Sanna on. Mukaan mahtuu tällä kertaa 25 ensimmäistä, viimeksi paikat meni loppuun parissa tunnissa! 😀 Joten olkaahan vikkeliä, jos haluatte mukaan. Hinta on vain 25€.

Tapahtuman aikana käydään läpi mm. seuraavia asioita:

  • muutokset kehossa raskauden aikana
  • muutokset kehossa synnytyksen jälkeen (mm. vatsalihasten erkauma ja mistä sen tunnistaa)
  • miten aloittaa treeni synnytyksen jälkeen, mikä on turvallista
  • erkauma-liikkeitä – lantionpohja-asiaa, miksi sitä on tärkeää treenata (ja kuinka päästä eroon virtsankarkailusta)
  • pääset halutessasi myös testaamaan oman vatsalihasten erkaantumasi

Lisätietoja: [email protected]Tapahtuma on vain teille mun blogini lukijoille!!

Tällaisia suunnitelmia siis tänne! 🙂 Mitäs sinne? Kuka lähtee mukaan kokeilemaan mitä saa aikaiseksi oman kropan suhteen syksyn aikana? 😉 Jos teitä kiinnostaa, niin tehkää nuo lihaskuntotestit ja ottakaa itsestänne kuvat ja laittakaa ne talteen. Joulukuussa sitten uudet testit ja kuvat!

Jos haluatte, laittakaa hashtagilla #kohtiterveempääminää kuvia IG:hen ja kertokaa myös lihaskuntotestien tulokset!! Yhdessä sitten eteenpäin! 😉 Eikö vaan? KUKA ON MESSISSÄ??

Jos sua ei itteäs kiinnosta lähteä mukaan tai sulla on muita suunnitelmia syksyä ja treenejä varten, mutta sua kiinnostaa nähdä miten mulla menee -> pistä @monnapursiainen IG-tili seurantaan. 😉 

Lue myös:

 

Muhkuramanifesti!

Sain jokunen aika sitten sähköpostia, josko lähtisin mukaan kirjoittamaan postausta muhkuramanifesti -aiheella. Muhkuramanifesti on kampanja selluliitin häpeämistä vastaan. Lilyn bloggaajista jokunen on tästä kirjoittanut ja Trendi haastoi mukaan muutamia Lilyn ulkopuolisia bloggaajia. Minut myös.

Ajattelin pitkään, että en ehkä kirjoita asiasta. En ole mitenkään suuremmin koskaan kärsinyt selluliitista, mutta on minulla sitä silti ollut. Etenkin etureisissä ja etenkin niissä elämänvaiheissa, kun treeni ja puhtaat ruokavalinnat ei ole olleet pääosassa. Jotenkin ehkä ihan vähän jopa hävetti lähteä kirjoittamaan asiasta. En tiedä edes miksi. Vaikka olen esitellyt raskausarpiani täällä blogissa ja aina korostanut sitä, että itsensä pitäisi pystyä hyväksymään ja omasta peilikuvasta pitäisi pystyä tykkäämään.

Kehonkuva on muuttunut raskauden jälkeen. Ennen raskautta olin todella sinut kroppani kanssa. Oikeasti pidin peilikuvastani, olin jopa ylpeä siitä miten olin treenillä ja hyvillä ruokavalinnoilla saanut kroppani naisellisen sporttiseen kuntoon. Pidin siitä, että minulta löytyi reittä, peppua ja muotoja. Mutta pidin myös siitä, että selluliittia ei näkynyt. Pidin litteästä ja kiinteästä mahastani.

Nyt treeni on jäänyt hyvin pienelle prosentille elämässä, eikä ruokavalinnatkaan ole todellakaan aina sitä mitä omille asiakkailleni opetan. Että kohtuus kaikessa ja 80/20 on hyvä. Minulla on on monesti mennyt tämän viimeisen vuoden aikana ruokailuhommat enemmänkin 60/40. Maananataista torstaihin jaksan syödä terveellisesti ja perjantaista sunnuntaihin miten sattuu. Ihan rehellisesti.

Ehkä syy miksi minua jotenkin hävetti vastaanottaa tämä haaste, on se että edelleen on jotenkin vahvasti läsnä kuva siitä ettei liikunta-alan ammattilaisella saisi olla muhkuraa tai muotoja. En tiedä onko se ajatus niin vahvasti ihmisissä, jotka liikuntapalveluja käyttävät vaiko vain suuremmalta osin liikunta-alan ammattilaisten kesken? Ehkä vastaisin jälkimmäiseen kyllä ja ensimmäiseen ehkä.

Joka tapauksessa tällä hetkellä minulla on etureisissä selluliittia. Mitäs sitä kiertelemään. Ei sitä mitenkään super paljon ole, mutta jos uikkarissa kulkee menemään, niin kyllä ainakin itse sen näen. Myös mahani löysä nahka häiritsee minua. Rehellisesti. Kun ystäväni katsoi minulta vatsalihasten erkaumaa muutama viikko sitten kuntosalilla ja veti paitaani ylös, vedin ihan hätääntyneenä paidan helmaa alaspäin. Ettei vain kukaan näkisi sitä nahkaa. Raskausarpia ei enää oikein näe, niistä voin kertoa lisää myöhemmin.. Mutta tilalle on tullut löysä nahka, joka ei meinaa kuroutua kasaan millään.

Vaikka edelleenkin pidän peilikuvastani, en ehkä ole katsonut sitä hetkeen enää ylpeästi. Mutta itse asiassa minun pitäisi. Tämä keho on käynyt läpi ison prosessin, raskaus ja siitä palautuminen ei ole mikään pikkujuttu. Sen vuoksi ihan joka ikinen äiti varsinkin saisi olla YLPEÄ kehostaan!! Ja mitä sitten jos sitä selluliittia on vähän kertynyt vauvavuoden tai vaikka ihan vaan minkä tahansa vuoden aikana reisiin? Ei se ole niin vakavaa!

Selluliittia ja raskausarpia voi olla treenaavilla, laihoilla, ylipainoisilla, muodokkailla, solakoilla ja ihan kaikilla, ne ei katso kiloja. Niitä voi olla myös liikunta-alan ammattilaisilla, lääkäreillä, poliiseilla ja vaikka kirjastonhoitajilla. Eihän ne katso ammattia.

Yritetään olla vaan ylpeitä kehoistamme!! Eikö vaan? 

***