Yleistä höpinää.

En tiedä mistä se johtuu, mutta olen ollut väsyneempi nyt parin viime viikon ajan kuin pitkään aikaan. Mielestäni väsymystä ei voi verrata toisen ihmisen kanssa. Jos toisella on viisi lasta ja hän on väsynyt, voi yhtä hyvin väsynyt olla yhden lapsen äiti. Väsynyt voi olla ihan vaan vaikkapa lapseton opiskelija, joka paahtaa menemään tuhatta ja sataa päivät pitkät. Se on vähän sama juttu, kuin jos itsellä on joskus huono fiilis ja apea olo, niin pitäisi sitten muka aina miettiä kuinka hyvin asiat ovat. Kyllä sitä välillä voi olla allapäin vaikka kaikki maailman asiat olisivat hyvin. Omia oloja ei turhaan saisi verrata muide oloihin.

Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Olin viime viikon perjantaina viettämässä ystäväni polttareita. Aamulla heräsin viideltä ja olin aivan loppu jo klo 10. Mietin, että miten ihmeessä jaksan lähteä viettämään päivää tyttöjen kanssa energisenä. Olin niin väsynyt, että meinasin jo laittaa kaasoille viestiä etten kerta kaikkiaan pysy hereillä. Mutta en halunnut tehdä sitä ystävälleni Merille. Siispä pistin treenikamppeet niskaan ja lähdin. Onneksi lähdin, sillä väsymys kaikkosi viimeistään kun saavuimme trampoliinipuistoon Valimoon. 😀 Teki muutenkin todella hyvää olla seurassa, josta ei kaikkia tuntenut. Seurassa, jossa ei puhuttu vauvoista tai miten kenenkin lapsi nukkuu ja kakkaa. Vietin ihanan päivän naisseurassa ja klo kahdeksan tietämissä talsin kotiin nukuttamaan Emmaa.

Lauantaina vietimme äitienpäivää jo ennakkoon Tuukan vanhempien luona. Kävimme syömässä herkullista kakkua ja höpöttelemässä niitänäitä. Sunnuntaina aamusta heräsin äitienpäivään levänneenä. <3 Olin saanut nukkua koko yön korvatulpat päässä. Tuukka teki ihanan aamiaisen, smoothiet, tuorepuristetut mehut, kahvia, hedelmiä ja mun herkkuja: voisarvia! 😉 Puolen päivän tienoihin lähdimme kävelemään kohti Kalliota, veljeni luokse äitienpäivä-brunssille. Veljeni oli tehnyt herkullisia ruokia meille pöydän täyteen. Emma ryömi pitkin lattioita ja höpötti muiden mukana omiaan. Oli ihanaa.

Silti kotiin tultuamme olin aivan poikki. Ihan niin väsynyt, että olisin voinut painua samalla sekunilla nukkumaan. Kello oli neljä iltapäivällä. Koko viikonloppu oli ihanan rento, mutta sunnuntaina illalla olin väsynyt, kuin pitkän työviikon jäljiltä.

Eilen kävin aamusta salilla. Olen päättänyt, että nyt alkaa treenit taas palautumaan viikkoihini. 🙂 Oli ihan super kiva olla salilla ja tuli sellainen oikein kunnon ryöppy treenimotivaatiota! Tiedän, että treenaaminen lisää energiaani. Sen vuoksi meinaan nyt pitää huolta siitä, että käyn treenaamassa tästä lähin taas viikottain, alkuun ainakin pari-kolme kertaa viikossa.

Jotenkin minusta nimittäin tuntuu, että väsymykseni ei johdu pelkästään yöunien katkonaisuudesta. Toki niistäkin. Mutta luulen ja uskon vahvasti, että treenaaminen tuo taas kaivattua lisäenergiaa!

Muutenkin olen paljon miettinyt kaikenlaista tulevaisuudesta tässä lähipäivinä. Kevät on aina ollut minulle jotenkin sellaista uudistumisen aikaa. Olen nyt miettinyt taas vakavasti sitä, että mitä töitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Palaanko vielä pt:n hommiin vai opiskelisinko jonkin muun ammatin? Tavallaan tekisi mieli opiskella jotain uutta. Myös se, että yrittäjyyden tie täällä meillä Suomessa on aika kivistä aika ajoin, toki myös ihanaa – on saanut miettimään paluuta ns. ”palkkatöihin”. Kuitenkin rakastan ihmisten motivoimista ja treenauttamista. En tiedä. Aika näyttää.

Emman ihanat kengät – TÄÄLTÄ (useita värejä)

***

Ainiin! Reima:lla on nyt muuten varastontyhjennys käynnissä!! Siellä on 16.-21.5.2017 aiempien kausien tuotteita kovilla alennuksilla: talvivaatteita, välikausivaatteita, lasten kenkiä, uimapukuja, UV-asuja ja asusteita jopa -50%.  TÄSTÄ pääset kurkistelemaan löytyykö hyviä tarjouksia! 😉 

***

Sellaisia pohdintoja ja yleistä höpinää tähän väliin.. Miten teillä siellä menee? 😉

 

Lue myös edellinen postaukseni: City Survivors 2.0

Itsekäs p*skiainen.

Milloin on se vaihe, että nyt äiti tarvitsee lepoa? Onko se silloin, kun ei ole nukkunut puoleen vuoteen, kuin viisitoista minuuttia putkeen? Vai onko se juuri ennen kuin romahtaa? Vai olisiko se kenties jo hetki ennen näitä kumpaakaan vaihtoehtoa? Kestääkö joku väsymystä paremmin kuin toinen? Entä voiko joku toinen äiti väheksyä toisen äidin väsymystä? Voiko verrata, että meidän lapsi itkee 24/7 ja teidän vain 23/7, niin miten sinä voit muka olla väsynyt? 

Vähän ennen kuin hankin blogilleni ulkopuolisen kommenttien moderoijan, olin aika lähellä jonkinlaista henkistä romahtamista. Olin saanut kuulla, että olen itsekäs paskiainen. Äiti, joka ei välitä lapsestaan, vain itsestään. Olin vasta kaksikuukautisen tyttäreni väsynyt äiti, ensikertalainen äitinä. Se, että äitiyttäni arvosteltiin tuntui pahemmalta, kuin mikään muu koskaan saamani arvostelu. Se tuntui pahalta, koska tein ihan kaiken, ihan joka ikisen asian tyttäreni hyvinvointi edellä. Se tuntui pahalta siksi, että olin äitiyden ensimetreillä ihan vasta-alkajana.  Se tuntui pahalta, koska olin todella väsynyt. Se tuntui pahalta, koska kukaan ulkopuolinen ei voi arvostella toista äitiä paremmaksi kuin toista tietämättä koko totuutta. Ja tietäen koko totuuden, pitäisi asua samassa taloudessa.

Silloin päätin, että en enää kirjoita blogiin niin paljon meidän vauva-arjestamme tai muistakaan perheen asioista. Samalla lopetin oikeastaan kokonaan snapchatin käytön. Sinne olin kertonut aika paljonkin omia fiiliksiäni päivien aikana, sinne oli tullut ihan itkettyä ja monesti naurettuakin. 😉 Tiesin, että moni sai vertaistukea videoista ja kirjoituksistani. Tiesin, että moni tykkäsi niistä.

Nyt kirjoitan suurpiirteisemmin. Käytän instagramin MyStorya, mutta sinne en juttele tuntemuksiani samaan tapaan kuin snapchattiin. Se on enemmänkin sellainen, tällaista on tullut tänään tehtyä..

Myös ulkopuolinen kommenttien moderoija on ollut älyttömän hyvä ratkaisu! Ja olenkin nyt ymmärtänyt, että sitä suurinta p*skamyllyä ei enää kommenttiboksissani esiinny. Koska ne, jotka ovat halunneet minua satuttaa kommenteillaan, eivät enää viitsi vaivautua. Enhän kuitenkaan tule näkemään niitä ilkeilyjä, joten ne menevät vähän kuin hukkaan.. 😉 😀

Mutta se on valitettavasti kerrottava, että nämä idiootit onnistuivat pistämään piikkinsä minuun heikommalla hetkelläni. Siitä näen tuloksen nyt. Siksi poden nyt monesti syyllisyyttä, jos en ole Emman kanssa 24/7. Mieheni on saanut tästä varmasti kärsiä, koska olen monesti kysymässä, että onko nyt ok jos käyn siellä tai täällä, olen poissa tunnin tai kaksi. Äitini sanoi, että vaadin itseltäni liikaa äitinä.. Luulen, että nämä asiat johtuvat siitä, että he ketkä minua halusivat satuttaa, onnistuivat siinä pahemman kerran. He onnistuivat horjuttamaan omaa varmuuttani äitinä.

***

Nyt minun on todella vaikea sanoa ääneen, että olen väsynyt. Minun on paljon paljon vaikeampi ottaa sitä omaa aikaa edes silloin tällöin, ilman syyllisyyttä tai sellaista fiilistä, että ei, en saisi olla täällä, kun minun pitäisi olla nyt kotona Emman kanssa. Ehkä nämä asiat korjaantuvat ajan kanssa. Onneksi on tämä ihana rakas Emma. <3 Väsyneenäkin, kun näkee hänen yksihampaisen hymynsä, ei voi olla hymyilemättä. On ihanaa, kun hän painaa pehmeän poskensa poskeani vasten. Rakkaus on suunnaton ja ääretön.