Tämä mamma kuntoon!

Viime viikolla aloitin Äitiysvalmennuksen oman yksilövalmentajani Sara Nevalaisen kanssa Lupaus-studiolla. Odotin ensimmäistä kertaa ihan tohkeissani! Olin mielessäni ajatellut, että kun sitten vihdoin saan luvan kanssa treenata liikkeitä, jotka on juuri minulle katsottu – on se sitä mitä olen koko kevään odottanut! Ja niin se meni!

Juteltiin alkuun Saran kanssa vähän omasta liikuntataustastani ja synnytyksestä. Sara katsoi erkauman tilanteen ja teki muutamia lihastestejä. Nopeasti tuli selväksi, että voimaa minulla edelleen on. Lihakset on siellä kyllä, mutta ne on olleet käyttämättöminä ja ns. väärään suuntaan venyneinä niin pitkään, että se on vaikuttanut mm. ryhtiini ja lantion liikkuvuuteen. Nopeasti tuli myös selväksi, että koska olen ollut treenaamatta säännöllisesti niin pitkään, on lihakseni myös todella jumissa ja koko kroppani kapasiteetista näiden kahden syyn vuoksi käytössä vain osa.

Sain matkaan mukaan seitsemän liikettä, joita olen tehnytkin nyt päivittäin. Olen aivan super fiiliksissäni siitä, että näitä liikkeitä tehdessä ihan oikeasti tuntee tekevänsä jotain. Lihakset, myös ne keskivartalon saavat tehdä töitä. Kuntoutan, venytän, vetreytän ja vahvistan kroppaani! En osaa kuvailla miten hyvältä tämä oikeasti tuntuu!! Niin henkisesti kuin fyysisesti!!

Uskomatonta on se, että jo viikossa on alkanut näkyä ja tuntua muutoksia. Enkä puhu nyt mistään painonpudotuksesta tai kireästä sixpäkistä. Vaan siitä, että kroppani alkaa heräämään vuoden horroksesta. Huomaan, että jo viikossa liikkeet ovat helpottuneet, koska liikkuvuus on parantunut ja lihakset alkavat muistamaan mitä varten ne kehossa ovat.

Saralta on ihana kuulla myös palautetta. Tajuan miten iso rooli hyvällä valmentajalla on. Kun kuulee valmentajan suusta sanat: ”loistavaa, kehitystähän on tapahtunut ihan selkeästi” ja tietää ettei ne ole ns. tyhjiä kehuja – tulee siitä todella motivoitunut olo! Ei tee turhaan töitä kroppansa toimivuuden eteen. Toki olen tuntenut tämän myös itse jo kropassani, mutta ainahan toisen sana vakuuttaa vielä lisää ja ennen kaikkea motivoi jatkamaan eteenpäin!

Vaikka liikunta onkin ollut minulle tärkeää, paljon antavaa henkisesti ja fyysisesti, sekä myös työ – en olisi osannut kuitenkaan arvata miten paljon sen puuttuminen vaikuttaa minuun henkisesti. Joskus viihtyessäni sohvaperunana männävuosina, mietin kuinka joku voi kaivata liikuntaa. Tykkäsin silloin itse käydä hyvin hyvin epäsäännöllisesti jollain tanssitunnilla tai ryhmäliikuntatunnilla, mutta se oli siinä. Rakastin sitä, että sain vapaapäivinä makoilla sohvalla tai aurinkoisena päivänä rannalla. En todellakaan tykännyt kävellä ympäriinsä, saatika sitten juosta. Ihmettelin, kuinka joku voi saada liikunnasta jotain muuta kuin fyysistä hyvää oloa.

***

Nyt tiedän ja ymmärrän! Monestihan sitä tajuaa kaipaavansa jotain asiaa vasta sitten kun se puuttuu. Ainakin liikunnan osalta voin allekirjoittaa tämän täysin.

Huomenna tapaan taas Saran! Odotan jo innolla!! Saan tehdä treeniä, saan ähkiä ja puhkia liikkeitä, jotka eivät meinaa onnistua, saan nauraa, onnistun ja kehityn. Ja tunnen taas jotenkin olevan oma itseni, Monna.

Poikittainen vatsalihas

Tiedättekö mikä se on? Ja mitä se tekee? Poikittainen vatsalihas sijaitsee ”syvimmällä” vatsassa. Sen päällä kulkee vinot vatsalihakset, sekä suorat vatsalihakset (”six-pack”). Poikittainen vatsalihas säätelee vatsaontelon painetta ja litistää vatsaa, kun lihasta jännittää. Hyväkuntoinen poikittainen vatsalihas tukee lannerankaa edestä ja estää vatsaa pömpähtämästä ulos ja kontrolloi alaselän notkoa. Poikittainen vatsalihas työskentelee oikein aktivoituna mm. staattisissa pidoissa.

Makasin tällä viikolla Töölön Mehiläisessä sairaalavuoteella ja vatsalleni pursotettiin geeliä, oikein urakalla. Tämän jälkeen mahaani alettiin painelemaan sillä ihmeellisellä tötteröllä, jolla katsellaan esimerkiksi sikiön touhuja mahan läpi. Mutta tällä kertaa ruudulla ei näkynyt sikiö, vaan siellä näkyi linea alba ja poikittainen vatsalihas, se kaikkein syvimmällä oleva vatsalihas.

Pääsin ihan älyttömän mielenkiintoiseen ultratutkimukseen. Nimittäin vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten ultraukseen. Sain kuulla hyviä uutisia, mutta myös sen, että edelleen on keskityttävä ihan äärimmäisen tarkasti siihen mitä ja miten erilaisia treeniliikkeitä tekee.

Ultrassa selvisi, että lantionpohjan lihakset minulla on aika hyvässä kunnossa. Sen olin itsekin huomannut ja aavistellut asian olevan näin. Eli ne ovat palautuneet raskaudesta paremmin, kuin suorat vatsalihakseni omille paikoilleen. Toki niidenkin aktivointi – ja rentoutusharjoituksia aion jatkaa.

Linea alba on jännesauma, joka on suorien vatsalihasten välissä. Se venyy jokaisella naisella raskauden aikana, osalla se kuroutuu kiinni luonnollisesti synnytyksen jälkeen joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluessa. Sekin riippuu ihmisestä. Joillain sen palautumiseen tarvitaan apukeinoja, eli erilaisia palautumisharjoituksia. Tärkein niistä on saada aktivoitumaan poikittainen vatsalihas. Jos se ei ole aktiivinen, on oikeastaan koko keskivartalon tuki erittäin huteralla pohjalla.

Ultrassa selvisi myös se, että osaan aktivoida tämän poikittaisen vatsalihaksen kyllä. Mutta erittäin helposti otan voimaa mukaan suorista (päällimmäisistä) vatsalihaksistani. Katsoimme yhdessä fysioterapeutin kanssa siitä ruudulta, kun tein aktivointia eri tavoin ja löydettiin se tapa, jolla minun täytyy aktivointeja tehdä. Erittäin rauhallisesti ja todella pienellä voimalla.

Samalla katsoimme erkauman tilanteen ultralla. Navan ympärillä, sekä ylä- että alapuolella oli huonoin tilanne. Siinä erkaumaa oli jäljellä vielä parin sentin verran. Mutta sekä suorien vatsalihasten ylä- että alaosassa oli linea alba alkanut kaventua jo mukavasti ja erkaumaa ei enää ollut kovinkaan paljoa. Teimme harjoituksia niin, että selinmakuulla nostin pääni spontaanisti ylös ja tällöin erkauma suureni. Joka on huono asia.  Kun taas teimme harjoituksia siten, että rauhallisesti ensin aktivoin poikittaisen vatsalihaksen ja vasta sitten nostin pääni ylös – erkauma kapeni! Huraa!!

Käy lukemassa postaukseni siitä, että ei todella ole normaalia jos tulee pissat housuun juostessa tai jumpatessa. Eikä sekään, että alaselkä kipeytyy esim. jalkatreenistä. Ja TULE MUKAAN valmennukseen, jossa keskivartalo saadaan kuntoon! Sen voi tehdä mistä päin Suomea tahansa ja se on erittäin pieni summa siitä, että sen jälkeen tietää miten oma keskivartalo toimii ja kuinka voi turvallisesti lähteä treenaamaan! Ilman pelkoa pissan lorahtelusta housuihin tai selkäkivuista jne.. TÄSTÄ pääset postaukseen!

***

Tämä on sellainen asia, josta aion ja haluan puhua paljon blogissani!! Sillä tämä on asia, josta liian harva nainen edelleenkään tietää!!