Leikkipuistoblues!

Uuden asian edessä taas. Nimittäin leikkipuistokäyttäytymisen. Leikkipuistokäyttäytyminen on vähän sama kuin koirapuistojen! Tai no, ei nyt tietysti ihan sama.. mutta liippaa läheltä. 😉

postaus sisältää mainoslinkkejä

Kun koirien kanssa käytiin jossain vaiheessa enemmän koirapuistoissa, tottui jo siihen koirapuistomeininkiin. ”Onkos tämä tyttö vai poika?” ”Mikä sen nimi on?” Ja sitten seistiin vierekkäin hiljaa ja katsottiin kun koirat riehui ympäri puistoa. Välillä pari sellaista hassunhauskaa naurahdusta tai kommenttia väliin. Sitä tiesi koirien nimen, mutta ei isäntien tai emäntien. Tuolla menee tuon Siffen äiti ja tuossa menee Hösse. Kukaanhan ei oikeastaan tiedä minkälaisia ovat siellä koirien takana ne emännät ja isännät, onko menestynyt uraihminen, onko kotiäiti tai koti-isä. Tykkääkö pojista vai tytöistä ja mitkä on omat aatteet ja arvot. Se on tavallaan aika hienoa. Siinä ollaan samalla viivalla, ihan sama mistä toinen tulee ja minne menee.

Leikkipuistoissahan on vähän sama juttu. Vanhemmat tunnetaan lasten nimien perusteella. Tuolla on Emman äiti, tuolla Sepon iskä. Lapset keinuvat keinussa vierekkäin ja vanhemmat vaihtavat tietoa hampaiden lukumäärästä ja kävelytaitojen tasosta. Ei mitään tietoa siitä minkälainen on kunkin isän tai äidin tausta. Onko yh, onko suurperhe, onko työtön vai monimiljardööri. Se on mielestäni jollain tapaa todella kiehtovaa ja hienoa. Kukaan ei arvostele toista taustan, arvojen tai tittelin perusteella. Leikkipuistossa kaikki vanhemmat ovat samalla viivalla.

Housut – TÄÄLTÄ
Paita – TÄÄLTÄ
Emman kengät – TÄÄLTÄ

Silti kun menee ekoja kertoja leikkipuistoon on vähän jännän äärellä. Puistoihin muodostuu pieniä ryppäitä vanhempia ja heidän lapsoset häärivät ympärillä. Voiko mennä vaan pokkana ryppääseen mukaan vai tallusteleeko sitä vain muina miehinä oman lapsen kanssa hiekkalaatikolle. Moikataanko kaikkia vai saako joku äiti tai iskä katseita kulmien alta? Mistä kaikesta voi puhua tai kysyä? Onko epäkohteliasta vain leikkiä oman lapsen kanssa, eikä mennä ryppäisiin mukaan? Pääseekö sinne ryppääseen edes jos haluaisi, vai toimiiko leikkipuistoissa sama laki kuin koulujen pihalla – me ei leikitä sun kaa?

Tykkään siitä ajatuksesta, että leikkipuistot on kaikille vapaata aluetta. Sinne saa mennä oman lapsen kanssa leikkimään, syömään tai tutustumaan muihin lapsiin. Sinne voi mennä äiti- tai isäystäväporukalla piknikille ja nauttia puiston eduista; keinuista, sisävessasta, leikkikaluista ja muista. Siellä jokainen on tittelitön. Sinne voi mennä ja sieltä voi lähteä ilman aikatauluja. 

***

Asiat, jotka on jääneet..

..viimeisen puolen vuoden aikana pois elämästä. Ainakin hetkellisesti.

Tv-sarjojen seuraaminen! Harmittaa oikein, että on jäänyt muutamat todella mielenkiintoiset sarjat seuraamatta nyt viimeisen puolen vuoden aikana. Emman nukkumaanmeno on juurikin siinä televisio-ohjelmien ”prime time” aikaan. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että minä olen kiinni Emmassa ja Tuukka viemässä koiria iltapissalle.

Muisti! Voi luoja! Se on varmasti täyttä faktaa, että vähäinen määrä unta heikentää muistia ja tyhmentää.. 😉 Välillä tuntuu, että en muista edes mikä päivä on. Saatika sitten jotain oikeasti tärkeitä juttuja. Vaikka olen äitiyslomalla, täytyy minun käyttää kalenteria. Saatan nimittäin unohtaa jonkun kahvittelun tai vaunulenkkitreffit tms. jos ne ei ole kalenterissa ylhäällä.

Omat tarpeet. Siis vaikka kuinka yritän aina muistaa kaikki jutut tehdä, saatan silti unohtaa lähtiessä oman lompakkoni kotiin tms. Koska kaikki kapasiteetti menee siihen, että onhan Emmalla mukana vaippoja, ruokaa jne.. Joskus myös tuntuu, että pissahätä on ollut jo parisen tuntia päällä, koska ei vain ole ”ehtinyt” vessaan. 😀 😀

Meikkaaminen. En koskaan ole ollut mikään suuri meikkien käyttäjä, mutta kuitenkin esim. luomiväriä on tullut joskus sipaistua ihan vain arkisinkin silmiin. Nyt en kyllä mitään muuta tee, kun laitan cc-voidetta, puuteria ja aurinkopuuteria. Niin ja kulmiin väriä. Mutta kaikki extra on jäänyt. Sunnuntaina sipaisin huulipunaa huuliini ja Tuukka sanoi, että meinasi saada sydärin. 😀

Nopea vastaaminen viesteihin. Tämäkin jollain tapaa liittyy siihen omaan kapasiteettiin tällä hetkellä. Että sitten kun se hetki sitä omaa aikaa on, ei vaan kertakaikkiaan jaksa alkaa näpyttämään kännykällä viestejä. Ihan paras juttu onkin ääniviestit!!

***

Mites teillä? Kuulostaako tutulta? 😉