Vaapero!

Kolme viikkoa ja sitten Emma täyttää vuoden. Ihan käsittämätöntä!! On ihan tolkutonta, kuinka nopeasti oikeasti vuosi on mennyt. Me olemme jo lähettäneet kutsut 1-vee synttäreille ja varanneet Kahvila Rootsin alakerran synttärikesteille ja käyneet hamstraamassa PopUp-Kemuista ihania kattaustarvikkeita ja ilmapalloja!

On hassua miettiä, että juurihan vasta oli se päivä kun Emma täytti puoli vuotta. Sinä päivänä hän oppi ryömimään. Nyt hän on vilkas touhutiina, joka kävelee kaikenlaisia tukia vasten rivakkaan tahtiin. Äitin tai iskän kädestä pidetään kiinni enää vain yhdellä kädellä ja välillä kokeillaan seisomaan nousemista ihan ilman tukea. 🙂

Sanoja alkaa muodostumaan, yksi lempisanoista tällä hetkellä on Gere! Kuten veikkasimme joskus aikoinaan vähän huumorilla, että se on Emman ensimmäinen sana. Äitä ja äiti kaikenlaisella erilaisella tavutuksella ja äittätäititäittääiti-sekoituksella on kaikunut jo jonkin aikaa, mutta nyt parina päivänä on tavattu ihan kunnolla äi-ti. <3 <3 <3 Iskä on ”si” ja Gere on ”gr”. 😀 Myös Pimu on ”gr”… 😉 Paitsi tänään ensimmäistä kertaa Pimu oli ”iiu”. 😀

Emman pinkit collegehousut 12€ TÄÄLTÄ

Emman vaaleanpunainen body 12,95€ TÄÄLTÄ

Kävelyn opettelu ilman tukea on nyt niin kovasti läsnä, että yöt on viimeisen viikon ajan olleet todella levottomia. Taitaa jonkinlainen kehitysvaihe olla muutenkin päällä, sillä moni asia on mennyt askeleen eteenpäin. Se vaikuttaa suoraan yöuniin. Kun Emma jo nukkui niinkin hyvin, että öisin herättiin enää kerran, on hän nyt heräillyt yön aikana 4-6 kertaa!! Ei todella nälkään, vaan ihan johonkin levottomuuteen.

No, öisin on vain pakko purra hammasta ja miettiä tämänkin olevan ohimenevä vaihe. Joku kommentoi minulle instagramissa, että kun kaikki kehitysvaiheet on ohi – yöt rauhoittuvat. Tämä olisi joskus 1v – 1,5v välissä. Mutta tietysti sekin on yksilöllistä. Monia viestejä olen saanut myös niiltä äideiltä, joilla edelleen heräillään monta kertaa yössä ja lapset on yli 3v.

Minä olen iloinen siitä, että vauvavuosi alkaa olla takanapäin. Toki on haikea mieli ja varsinkin ihan niitä pikkuvauvavaiheen kuvia katsellessa meinaa nousta (tai siis nousee) vedet silmiin. 😉 Mutta silti olen todella innoissani siitä, että meidän vauva on jo vaapero ja hänen kanssaan voi tehdä asioita yhdessä. Leikkiä, kommunikoida, nauraa, riemuita, kiukutella ja vaikka mitä!

Rakastan sitä, kun Emma nauraa käkättää kun leikitään yhdessä jotain hölmöä. Tai kun Tuukka hölmöilee jotain Emman kanssa, kun pieni tyttö silmät ilosta täyttyen nauraa niin, että maha hötkyy. Rakastan katsella sitä, kun Emma puuhaa itsekseen vaikka edes sen viisi minuuttia kerrallaan. On ihana katsoa kun hän on niin kiinnostunut kaikesta. Pieni tutkimusmatkailija. <3 Kuinka super ihanalta se tuntuu, kun kesken leikin hän kipuaa syliin ja puristaa kaulasta ja antaa märän pusun ja palaa sitten omien lelujensa ääreen. <3 <3

Rakas pieni vaaperoni!! <3

***

Lapsi somessa.

Olen miettinyt tätä asiaa nyt jonkin aikaa. En tiedä varmaksi omaa mielipidettäni. Tiesin aiemmin, mutta en tiedä enää.

Luin meidän lokakuun mammojen fb-ryhmästä mielenkiintoisen keskustelun tästä aiheesta ja päätin raapusta omia mietteitäni blogiin.

Kirjoitin raskaana ollessani tämän kirjoituksen ”Laitanko lapseni nettiin?” Kirjoitin silloin näin:

Itse olen ajatellut, että haluan jakaa lapsestamme – pienestä Vauva Pursiaisesta kuvia blogissa ja instagramissa. Samaa mieltä on Tuukka. Vauva tulee kuitenkin olemaan niin iso osa elämäämme ja todella rakas ja tärkeä osa sitä – miksi haluaisimme kätkeä jotain niin ihanaa?!
Tietysti olemme miettineet muutamia seikkoja kuvien suhteen. Mm. sen, että mitään paljaspeppukuvia emme laita nettiin. Emme myöskään mitään sellaisia, mitkä voisi jollain tapaa nolata lasta – lapsi potalla tai vauva kakkavaippaa vaihtaessa.
Olen miettinyt myös, että lapsen kasvaessa varmasti vähennän kuvien määrää ja mietin vielä tarkemmin, onko kuva sellainen ettei se halveeraa lasta. Haluan myös ajatella, että kuvat olisi sellaisia, joita vaikka kymmenen vuoden kuluttua nähdessään lapsi ei nolostuisi itse.

Olen nyt jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisikö Emman kuvien laittamista alkaa rajoittamaan. Nyt kun hän ei ole enää ihan vain pieni vauva, joka vain nukkuu ja näyttää samalta kuin kaikki muutkin vauvat. Nyt hän on jo oma persoona, pieni tytöntyllerö. Ymmärrän myös heitä, jotka ovat rajanneet oman lapsensa kokonaan pois somesta.

Maailma muuttuu!

On hankala verrata meidän omaan lapsuuteemme 80-luvulle tällaista asiaa. Me elämme somea nyt vasta muutaman vuoden kokemuksella, meidän lapsemme tulevat kasvamaan somen kanssa. Jos nyt tällä hetkellä koulussa kiusataan jotain lasta somessa olevan kuvan takia, voi hyvin olla ettei enää viiden vuoden päästä niin ole – sillä se on silloin jo niin yleistä. Lapsethan kiusaavat erilaisuuksista, asioista jotka eivät ole arkipäivää ja yleistä.

Mitä someen voi laittaa?

Olen edelleen sitä mieltä, että en halua laittaa Emmasta kuvia, joissa hän on alasti tai tekee jotain sellaista, joka voisi olla myöhemmin hänen mielestään noloa. Tietenkään en voi tietää, mikä hänen mielestään on noloa ja mikä ei. Mutta voin päätellä ainakin osan. Kun Emma menee tarhaan ja kouluun, kysyn ehdottomasti häneltä aina luvan kuvien julkaisemiseen.

Perhebloggarit ja julkisuuden henkilöt

Monet bloggaajat ja julkisuuden henkilöt rajaavat kuvistaan lastensa naamat pois. Mutta perhebloggaajat ja monet julkisuuden henkilöt myös näyttävät oman lapsensa naaman. Olen miettinyt, että jos vaikkapa minua enemmän seuraajia omaavilla henkilöillä on kuvia somessa omista lapsistaan voi minullakin olla. Somessa lapsensa/lastensa kuvia löytyy mm. Nanna Karalahdelta, Martina Aitolehdeltä, Mutsis on -bloggaaja Emilialta, Umpulta, Fit you too -Katrilta, Hilla’s Blogin Hillalta, Laura Peipolta, Hanna Gullichseniltä, Oi mutsi mutsi -bloggaaja Elsalta, Juoksujalkaa Lauralta jne jne… Vaikka omia tekemisiään ei kannata verrata muiden tekemisiin, voi tässä asiassa kuitenkin miettiä ettei ole ainut, joka someen jakaa vauva/lapsikuvia.

***

Joka tapauksessa, olen kuitenkin nyt miettinyt sitä miten kauan vielä jaan näinkin paljon Emmasta someen. Syksyllä aloitan treenihommat kunnolla ja palaan myös töihin. Sitä kautta olen ajatellut, että blogini palaisi taas enemmän ”juurilleen” ja sinne treeni/hyvinvointi-maailmaan. Mutta koska Emma on iso(in) osa elämääni, haluan ylpeänä äitinä hänestä aina välillä kertoa tulevaisuudessakin.

***

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää?