Äidin tyttö

Meidän pieni kesätyttö on nyt ollut muutaman viikon sitä mieltä, että äiti on ykkönen.

Tämäkin on tosiaan vaihe, joka menee ohi. Ja uskon tämän liittyvän siihen, että pienokaiset ymmärtävät olevansa omia yksilöitään, eikä äidin kanssa samaa tyyppiä. <3 Emma, joka ei koskaan ole ollut mikään sylivauva, haluaisi nyt koko ajan olla minun sylissäni. Tai ainakin hyvin lähellä minua.

Olen vähän haaveillut sellaisesta, että istuskelisin Emman kanssa sohvalla pitkät pätkät sylikkäin ja saisin vain pitää häntä sylissä lähelläni. Mutta Emma on aina halunnut vaan mennä ja touhottaa. 😀 Leikkiä, tutkia ja opetella ryömimistä tai konttaamista. Nyt ihan muutaman päivän ajan, hän on halunnut olla sylissä pidempään. Se on kyllä aikamoisen mukavaa. On ihana pitää pientä lämmintä pakkausta sylissä, se on oikeasti jotenkin todella rauhoittavaa ja ihanaa.

Mutta toisaalta se, että Emma itkeskelee minun perääni aina kun häviän nurkan taakse esim. keittiöön, tekee vähän haasteita tähän arkeen.. 😉 Ei tietystikään mitään suuria haasteita, mutta vaikkapa ihan veskissä tai suihkussa käynti voi aiheuttaa itkukohtauksen. Vaikka iskä olisi ihan vieressä. <3

Onneksi kuitenkin Emma viihtyy myös iskän kanssa. <3 Vaikka minun mielestäni onkin hellyttävää ja ihanaa, kun Emma oikein painautuu kaulaani vasten ja puristaa kovasti, niin silti on myös ihanaa katsoa kun hän naureskelee Tuukan kanssa ja viihtyy niin kovin myös hänen seurassaan.

Me kesätytöt painelemme nyt Tuukan ja koirien kanssa kohti Turun saaristoa ja lähdemme viettämään juhannusta. <3

Oikein ihanaa, lämmintä ja aurinkoista juhannusta kaikille!! Ja lämpö + aurinko voi tulla sitten sisältäpäin jos ei taivaalta. 😉

ps. Muistakaa, että se joka ottaa ei mene vesille! <3

Minä, Emma 7kk!

Hei! Minä olen tänään jo tasan seitsemän kuukautta vanha. Mitä teille kuuluu?

postaus sisältää mainoslinkin

Minä olen jo aika iso tyttö. Ainakin omasta mielestäni. Minä nimittäin haluan tehdä kaiken mahdollisen itse. Olen ihan satavarma, että osaan kyllä jo syödä itse ja juoda maitoa nokkamukista. Mutta äiti ja iskä ei ihan usko. Ne sanoo, että niiden pitää muka vielä jotenkin auttaa minua syömisessä.

Minä tykkään kaikista eniten tällä hetkellä sellaisesta soseesta, jossa on porkkanaa, mangoa ja omenaa. Se maistuu ihan älyttömän hyvältä. Ja minä itse pidän siitä pussista kiinni. Äiti ja iskä yrittää siinäkin minua vielä auttaa, vaikka en kyllä omasta mielestäni mitään apua tarvitse.
Myös maissinaksut on aikamoista herkkua! Niitä on kiva mutustella nyt varsinkin, kun minua ihan hirveästi kutittaa ikeniin. Äiti on sanonut, että minulta on kuulemma tulossa lisää niitä hampaita. Tällä kertaa tuonne yläriviin.

Minä olen oppinut istumaan ihan selkä suorassa. Neuvolantäti sanoi minulle viime viikolla neuvolassa, että nyt saan kuulemma jo alkaa istumaan syöttötuolissa. Ajattelin kyllä, että onpas siinä omituinen täti. Miten se muka voi sanoa, koska minä saan istua ja koska en. No, uskoin kuitenkin, kun äitikin uskoi.

Ryömin edelleen ihan täyttä päätä, välillä olen niin innoissani siitä vauhdista, että hihkun ja kiljun samalla kun ryömin. Se on aika hauskaa. Äiti ja iskä aina nauravat minulle ja sitten meillä on kaikilla tosi kivaa.

Olen nyt noin viikon ajan yrittänyt kovasti lähteä konttaamaan, mutta ihan kyllä en ole vielä hiffannut, että miten siinä asennossa pääsee etenemään. Nostan kyllä pepun ylös ja kädetkin on siinä ihan tanakasti, mutta kun koitan liikkua, niin hytkyn vain ees-taas.

Minä rakastan minun kahta karvaista sisarustani. Ne on aivan älyttömän hauskoja. Haluaisin ihan kamalan paljon jo osata leikkiä niiden kanssa, mutta se ei vielä oikein mene nappiin. Se isompi karvainen kaveri antaa minun kyllä olla siinä vieressä ja vähän kokeilla turkkia, tassua ja häntää. Mutta se pienempi aina luikkii karkuun, kun lähestyn sitä täysillä ryömien ja kiljuen. En ihan tajua miksi. Minusta olisi ihana mennä antamaan hänelle kuolaisia pusuja. Sellaisia mitä annan äitille ja iskällekin.

Äiti ja iskä laski minun pinnasängyssä minun nukkumistasoa alemmas ja samalla sitten ne reunat tulivatkin yhtäkkiä korkeammiksi. Nyt en oikein meinaa enää pystyä ottamaan reunasta kiinni ja keikkua. Mutta pian kyllä meinaan seistä siinä jo, että odottakaapahan vaan!

Minä nauraa räkätän aika paljon, se on hauskaa puuhaa. Äitiä ja iskääkin aina naurattaa, kun teen niin. Mutta kyllä nekin tekee jotain ihan hassuja juttuja, jonka vuoksi minua sitten alkaa naurattamaan kauhean paljon. Juttelen myös aika paljon, olen yrittänyt kovasti sanoa jo äiti, mutta se ei ole ehkä ihan tajunnut sitä vielä.

Äiti antoi minulle seitsemän kuukauden kunniaksi paketin, jossa oli kaikenlaista ihanaa. Mansikkahousua, pupupaitaa, kesähattua ja vaikka mitä!

***

Mutta nyt minä menen viettämään minun 7-kk päivääni! Mummu tulee kohta kylään ja aion vetää sitä taas hiuksista, koska se on tosi hauskaa!

– Emma

ps. Äiti käski sanoa teille, että ne kaikki hienot vaatteet on kuulemma Breden Kids:ltä ja sieltä saa -10% alea koodilla: MONNA. Se on minun äitini nimi, mutta sen ehkä jo tiesittekin.
Ne vaatteet on tehty jostain sellaisesta, kuin ekologisista materiaaleista. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kait jotain hyvää. Breden Kids on Virolainen yritys ja kaikki vaatteet tehdään siellä Virossa. Siellä en ole vielä käynyt, Ruotsissa kylläkin olen.