5 vinkkiä – Miten me selvittiin vauvavuodesta?

Vauvan ollessa puolivuotias on se vaikein hetki parisuhteessa vauvavuoden aikana. Tällaisen väitteen luin artikkelista Ylen sivuilta.

– Perheissä pitää opetella puhumaan asioista. Pitää olla lämpöä ja tunne siitä, että ongelmat saadaan ratkaistua yhdessä, lastenpsykiatrian vs. ylilääkäri, perheterapeutti Marianna Savio sanoo.

Emma 6kk!

Mun mielestä tuo oli mielenkiintoinen juttu. Meillä vaikein hetki parisuhteessa oli tuon 6kk-päivän jälkeen. Oikeastaan lähempänä 8kk-päivää. Silloin jostain syystä tuntui, että tuli kinasteltua melkein päivittäin ja oli oma jaksaminen aika vähissä.

Kirjoitinkin silloin postauksen: Ollaanko me vielä yhdessä? Kirjoitin postauksessa näin: En ihmettele enää sitä, että jotkut pariskunnat tekevät sopimuksen ettei ensimmäisen vauvavuoden aikana saa erota. Ennen naureskelin tälle jutulle, pidin sitä ihan hölmönä ideana. Nyt olisin valmis allekirjoittamaan sopimuksen. Oon edelleen samaa mieltä! Ei oo yhtään hölmöä allekirjoittaa tällaista sopimusta! Nimittäin väsyneenä sitä toimii niin eri tavalla ja lyhyemmällä pinnalla kuin normaalisti.

Me mietittiin Tuukan kanssa yhdessä viisi asiaa, jotka on olleet keinot siihen miten vaikeimmista hetkistä ollaan selvitty eteenpäin. Eteenpäin yhdessä.

  1. Puhuminen. Se voi olla vaikeaa välillä. Varsinkin sellaisina hetkinä, kun oikein kunnolla kihisyttää toisen tekemiset tai sanomiset. Mutta ei niistä asioista pääse yli eikä ympäri, ellei yhdessä puhu niitä läpi.
  2. Osallistuminen. Kodin askareet ja arki, yhdessä jaettuna. Ettei vaan toinen joudu aina siivoamaan tai käymään kaupassa tai tehdä ruuat. Kun molemmat tekee ja osallistuu, helpottaa se arkea huomattavasti.
  3. Toisen asioista kiinnostuminen. Kysellä mitä toiselle kuuluu ja oikeasti myös kuunnella vastausta. Kiinnostua asioista mistä toinen tykkää ja kysyä ihan vaikka vaan miten sun työpäivä meni.
  4. Yhdessä tekeminen & nauraminen. Tehdä yhdessä asioita perheenä ja myös pariskuntana. Nauraa niin itselle kuin hyvässä hengessä toisellekin. 😉 Mennä kaiken keskellä ihan kaksistaan vaikka vaan syömään ja pyytää pariksi tunniksi hoito pienokaiselle.
  5. Toiselle oman ajan antaminen. Kannustaa toista tekemään omia asioita myös, on se sitten salitreeni, kahvit kaverin kanssa, poikien ilta tai tyttöjen ilta. Antaa mahdollisuus toiselle siihen, että voi hengähtää hetken arjen askareista ja hyvällä omatunnolla tehdä asioita ihan itsekseen tai ystävien kanssa.
Yli puolivuotiaan vanhemmat! 😉

***

Nyt on vauvavuosi takanapäin ja on oikeasti myönnettävä, että on myös parisuhde paremmalla mallilla! 😉 Kun Emma nukkuu nykyään 10-12h yössä heräämättä välissä, on se tuonut meille säännölliset pitkät unet. Se on kyllä varmaan kaiken hyvän alku. Kun väsymys ei enää paina samalla tavalla, on ihan eri tavalla energiaa kaikkeen.

Mutta väsyneenäkin kannattaa muistaa, että tuossa on se kumppani kehen rakastuin joskus ihan täysillä. Se on vieläkin ihan sama tyyppi, mutta sekin on vähän väsynyt. <3

Sisko tai veli Emmalle?

Ensin kyseltiin, että no koskas teille tulee Vauva Pursiainen. Kun Vauva Pursiainen täytti vuoden, alkoi kyselyt siitä tuleeko hänelle siskoa tai veljeä. Kyselyitä ei oo tullut lähipiirissä, mutta kysymyksiä on esittänyt tutuntutut ja te siellä ruudun toisella puolella.. 😉

Mutta asia ei oo niin yksinkertainen.

Jos olisin vielä 25-vuotias, olis helpompi miettiä asiaa. Sitä päätöstä sisaruksesta vois lykätä ehkä vielä pari vuotta, mutta nyt on kuitenkin sellainen asia kuin biologia edessä. Iän myötä hedelmällisyys heikkenee niin miehillä kuin naisilla. Myös raskaus ja siihen liittyvät komplikaatiot on isompi juttu, kuin nuoremmilla.

Omalla kohdalla asiaa painaa myös se, että meillä ei Emmakaan tullut ihan ensimmäisestä eikä toisestakaan kierrosta kun jätti ehkäisyn pois. Uskaltaako siihen soppaan lähteä enää? Mitä jos en tulekaan raskaaksi? Tuleeko siitä vaan taas ahdistus ja pahamieli? Pettymys joka kerta, kun ne kuukautiset taas alkavat.. Vai osaisko siihen suhtautua nyt rennommin?

Mulla ei oo ikävä raskausmahaa. Mutta jollain tapaa sitä raskautta on. Vaikka se ensimmäinen kolmas mulla olikin pahoinvointia ja viimeinen kolmas oli aikamoista lyllertämistä ison mahan kanssa. Ja ainiin, ne puutuvat sormet ja pakaroiden särky öisin! Mutta silti, jollain tapaa se raskaana oleminen oli aika ihanaa.

Nyt kun katson kuvia Emmasta ihan pienenpienenä vauvana, tulee tosi haikea fiilis. Miten se olikin noin pieni?! Tulee ihan rehellisesti sanottuna vauvakuume. Että saisi pitää sellaista pientä tuhisevaa tyyppiä sylissä taas. Silittää, pussailla ja heijata toinen uneen.

Mutta sitten toisaalta, en rehellisesti sanottuna tiedä jaksaisinko enää sitä, että yöt menisi taas valvoessa. Kun juuri nyt Emma on oppinnut nukkumaan vihdoin ja viimein 😉 yöt läpeensä. Kestäiskö mun kroppa toisen raskauden? Entä synnytys? Kävisikö siinä samalla tavalla kuin viimeks? Entä raskaudesta palautuminen? Ottaisiko se taas vuoden vai tapahtuisiko se nopeammin?

Ja tosiaan, tulisinko edes raskaaksi??

Mä oon miettinyt, että olis ihanaa antaa Emmalle sisko tai veli. Olis ihanaa nähdä se sisarten välinen yhteys. Mutta toisaalta oon myös miettinyt, että Emma riittää. <3 Meillä on maailman ihanin lapsi ja sillä kaksi koirasisarusta. Kavereita on jo nyt ja lisää tulee päiväkodissa. Tavallaan on ihanaa, kun on vain Emma. Voi keskittyä häneen 100% ja antaa kaiken rakkautensa hänelle. Mutta toisaalta, kyllä sitä rakkautta ehkä riittäisi sisaruksellekin.. 🙂

Eli, summa summarum: en osaa vastata kyselyihin juuta tai jaata. Sillä en vaan oikeesti tiedä itsekään vielä vastausta.

Ehkä vuosi 2018 näyttää vastauksen! <3

OIKEIN IHANAA VUODEN ENSIMMÄISTÄ PÄIVÄÄ!!