Vauvavegaani?!

Mieheni linkkasi eilen Facebookkiin TÄMÄN uutisen. Uutinen käsitteli sitä, että kaikki kunnat eivät tue vegaania ruokavaliota päiväkodeissa. Ymmärrän sen täysin, että päiväkodeissa ja/tai kouluissa ei ole resursseja alkaa keittelemään jokaiselle lapselle omaa ruokaa. En ymmärrä sitä silloin, jos siihen liittyy allergiat tai uskonto.

Olen samalla linjalla Tuukan kanssa, on melko hurjaa pistää pieni vaapero/taapero vegaanille ruokavaliolle ja vaarantaa sillä lapsen riittämätön ravintoaineiden saanti. Vanhemmat voivat pitää omista ruokavalioistaan kiinni, on ne sitten maidottomia, viljattomia tai lihattomia. Mutta lapsen pitäisi antaa päättää se itse, sitten kun on siihen kykenevä. Siihen asti vanhemmat tuovat ruuan kotiin ja pitävät huolen lapsen riittävän monipuolisesta ravinnonsaannista.

Eettiset syyt nousevat nykyään paljon lihattoman ruokavalion puolesta. En ole kovin paljon asiaa tutkinut, lukenut muutaman artikkelin ja dokumenttielokuva Before the flood on tarkoitus katsoa pian. Mutta tiedän toki jo nyt, että punaisen lihan tehotuotanto ja nykyään myös massamainen broilerituotanto olisi todella tärkeä saada maailmassa vähemmälle.

Kuitenkin minua itseäni huolettaisi kovasti pistää oma pieni tyttäremme jollekin todella rajatulle ruokavaliolle kasvuiässä. Jos päättäisimme Tuukan kanssa, että meidän pieni yksivuotias tyttömme ei muuten enää tätä maailmaa vedä alaspäin syömällä yhden lihapullan päivässä, kokisin suuren moraalittomuuden tunteen äitinä.

Eettisiä arvoja voi lapselle opettaa, kun se niitä alkaa ymmärtämään. Sitä ennen aion ainakin itse antaa Emmalle monipuolista ruokaa. Paljon kalaa, kasviksia ja jonkin verran myös lihaa. Me olemme antaneet hänelle eniten kalaa, koska hän myös pitää siitä eniten. Broileria emme ole antaneet kertaakaan, mutta jauhelihaa kyllä. Sen tiedän, että voisin skarpata ostamalla lähituotettua lihaa pieniltä farmeilta enemmän.

 

Puolivuotiaan metkut.

Niin sitä lähdettiin liikkeelle eteenpäin! 😀 Samana päivänä, kun Emma täytti puoli vuotta lähti hän liikkeelle. 🙂 Nyt mennäänkin sitten jo kovempaa vauhtia ja mm. johdot on jo pikkuneidin metsästyslistalla.

Tahti on tosiaan kiihtynyt aikamoiseksi tässä muutaman viikon aikana. Kohta varmasti otetaan polvet alle. Nyt koirien tassut ja hännät, sähköjohdot ja koirien vesikippo on parasta hupia. Koirat on vähän ihmeissään, kun tämä pieni toukka onkin alkanut yhtäkkiä liikkumaan ja tulemaan kovaa vauhtia kohti. Myös hänen riemun kiljahdukset ovat uutta sointia täällä kotonamme. 😀

On hauskaa katsella Emman touhuja ja sitä, kuinka hän ihan oikeasti on itsekin aivan täpinöissään uusista taidoistaan. Hän hymyilee, kiljuu riemusta ja naureskelee vielä entistäkin enemmän. Riemun kiljahduksia tapahtuu varsinkin silloin, kun hän näkee Pimun tai Geren. Ja sitten täysillä kohti. 😉

Syömishommissa ollaan huomattu, että tämä pikku neiti haluaa itse tehdä senkin asian. Sormiruokailu on varmasti enemmän hänen juttujaan, kuin soseiden syöminen. Kun Emma istuu jossain välissä ihan kunnolla syöttötuolissa, saa hän varmasti mätettyä kaksin käsin ruokaa itse napaansa. Nyt on ihan neidin omasta fiiliksestä kiinni, meneekö lusikka äitin tai iskän kädestä suuhun vai ei. 😀 Jos hän saa omaan käteensä jotain (esim. oman lusikan), suostuu hän syömään paremmin myös vanhempien tarjoamasta lusikasta.

Päikkärien määrä on vähentynyt ja / tai ainakin lyhentynyt. On päiviä, kun Emma nukkuu vain parit 30min päikkärit ja riehuu muun ajan. Ja sitten on päiviä, kun hän nukkuu yhdet oikein kunnon pitkät päikkärit, yli kaksi tuntia. Yöunille nukahtaminen on taas helpottanut, lukuunottamatta viime yötä.. 😉 OMG!

On yhtä aikaa ihaninta ikinä katsella tämän pienen neidon touhuja ja temppuja. Ja samalla olla ihan rättinä itse tästä kaikesta. Kun eilen nukkumaanmeno oli sellaista showta, että oksat pois – samanaikaisesti nauratti Emman metkut ja turhautti, kun hän ei nukahtanut. Eilen illalla Emma nimittäin myös oppi, miten noustaan kontilleen pinnasängyn reunoja hyväksikäyttäen. Sekös vasta oli hauskaa ja nauratti niin paljon pientä neitiä, että eihän siinä nyt mikään uni maistunut.

Emma on aivan älyttömän energinen persoona. Eikä tietenkään ihme, kun katsoo peiliin.. 😀 Mutta hän ei siis todellakaan ole mikään sylissä viihtyvä halailija. Vaan hän haluaa koko ajan mennä. Uskon, että hän nauttii siitä aivan suunnattomasti, kun on oppinut nyt itsekseen liikkumaan. Hän mennä viipottaa täällä kotona huoneesta toiseen yksinään. Ainakaan vielä häntä ei kauhistuta jäädä yksin olohuoneeseen, jos äiti tai iskä käy keittiössä. Ei, kun hän tutkii maailmaa sillä aikaa. Ja sitten kuuluukin kopina, kun hän pylly heiluen viipottaa ohi keittiön oven kohti työhuonetta. Kun perästä hiipii katselemaan, hän tutkii siellä äitin crocsia tai jotain muuta mukavaa. 😀

Nyt kuitenkin sen verran ollaan iskän ja äitin perään, että vierastamista on ollut parisen viikkoa. Olen ymmärtänyt, että tässä puolen vuoden iässä vauva vierastaa jos on vierastaakseen. Silloin hän ymmärtää, että on oma itsensä ja eroahdistus vanhemmista / vierastaminen kulkee vähän käsikädessä. Se on hassua, kuinka Emma vierastaa ihan niitä lähimpiä. Ihmisiä, keitä hän on nähnyt viikottain syntymästä lähtien. Mutta itku tulee tällä hetkellä helposti, jos syli on jonkun muun kuin äidin tai isän.

Onneksi vierastaminenkin on vain vaihe. 😉

Eilen kävimme Geren 4-v synttärien kunniaksi Seurasaaressa koko perheen voimin. Emma oli sielläkin ihan tohkeissaan kaikesta mitä näki. Päikkärit ei todellakaan kiinnostanut, kun oli niin paljon uusia juttuja hämmästeltävänä. Meren kohina, kukat ja muu luonto. Kaikki oli ihmeellistä ja niin ihanaa, että rattaista kuului tasaiseen tahtiin juttua, kun suu kävi pienokaisella. 😀

***

Onko siellä muiden kotona tällaisia touhottajia ja ikiliikkujia? Ja kertokaa myös niitä tarinoita, jos teidän pienokaiset viihtyy sylissä ja on rauhallisia. 😉
Mukavaa Helatorstaita kaikille! <3