Yhdeksän kuukautta vanha!

Minä olen nyt yhdeksän kuukautta vanha. Olen ollut tässä maailmassa yhtä kauan, kun olin äidin mahassa. Tavallaanhan minä olen ollut olemassa siis jo 18 kuukautta, vaikkakin tässä mahan ulkopuolisessa maailmassa vasta puolet siitä ajasta.

Joka päivä on minulle kyllä ihan uusi seikkailu ja opin kaikenlaista kivaa koko ajan. Tykkään tällä hetkellä seistä tukea vasten ja kävellä tuen kanssa. Kuten vaikkapa kävelykärryn kanssa tepastelemisen olen nyt oppinut. Äitin tai iskän ei tarvi enää pitää minua selästä kiinni, vaan saan mennä ihan itse. Olen oppinut, että on hyvä pitää kieli mukana näissä kävelyhommissa. Sujuu jollain tapaa paremmin tuo kävely, kun vääntää kieltä ulos suusta.

Iskä leikkasi multa eilen otsatukan pois. Oon kyllä vähän sitä mieltä, että seuraava kampaamokäynti varataan jollekin muulle, jollekin oikeelle kampaajalle. Mutta ihan kivat näistä nyt kuitenkin tuli, eipäainakaan oo hiukset koko ajan silmillä kun touhuan.

Äiti osti minulle sellaisen hirveän ison puuhäkkyrän. Siellä olen nyt päivittäin käynyt aina jonkun aikaa leikkimässä. Se on aika hauska paikka! Kaikki leluni on siellä ja saan viskoa niitä siellä ihan mielinmäärin! Niin ja sitä vasten on kanssa tosi kiva kiivetä, seisoskella tai tanssia. Jos äiti tai iskä laittaa jotain musiikkia telkkarista, niin sitten minä tanssin. Kaikkein eniten tykkään sellaisesta koira-laulusta, jossa on siinä videolla saman näköisiä koiria kuin se meidän Gere.

Minulla on jo seitsemän hammasta. Äiti sanoi, että kun neljä hammasta on puhjennut ylös ja kaksi alas, niin sitten kuulemma yleensä tulee tauko. Mutta minä kyllä meinasin puskea nämä kaikki nyt kerralla. Pääseepähän siitäkin vaivasta sitten. Viime viikolla putkahti alas kolmas ja äiti on vähän sitä mieltä, että sinne on näkyvissä jo neljäskin. Hitto vieköön! Hoidetaan nyt homma kerralla purkkiin, pääsenpähän sitten oikein vielä pikkaisen kovempaa puremaan äitiä tai iskää sormesta.

Äiti on yrittänyt alkaa opettamaan minulle jo jotain sellaisia asioita, joita saa tehdä ja ei saa tehdä. Kuten vaikkapa en saa repiä valokuvakehyksiä lattialle tai kiskoa äitiä niin kovaa hiuksista, että sitä sattuu. Mutta minua kyllä lähinnä tällä hetkellä naurattaa jos äiti yrittää olla tuimana. Muutenkin minun mielestä on kiva vähän jekuttaa äitiä ja iskää. Saatan antaa tutin heille, jos he pyytävät, mutta ihan viime hetkellä nappaankin sen takaisin päin. Se naurattaa!

Tykkään ihan älyttömän paljon koirista! Siis kaikista ja kaikkialla! Meidän omat koirat Gere ja Pimu on tietysti ihan parhaat, mutta aina kadulla jos nään koiran, niin vilkutan sille ja vähän juttelenkin. Kaupassakin yhtenä päivänä löysin koiria, ne oli jossain ihmeellisissä pahvipaketeissa ja tölkeissä. Yritin niillekin vilkuttaa, mutta äiti sanoi ettei ne ole oikeita koiria. Tai että ne on vaan jotain kuvia. No minusta ne näytti ihan samalta kuin oikea koira.

Syömishommat minulla menee vieläkin vähän niin ja näin. Tai äidin mielestä menee. Itse olen kyllä oikein tyytyväinen siihen maitoon ja muutamiin muihin juttuihin. Äiti lupasi niistä teille kertoa siellä sen instagramissa tänään maanantaina. Että kattokaa sinne, jos haluatte kuulla lisää minun syömishommista. 😀 Enpä kyllä tajua miksi minun syömiseni jotain kiinnostaa. Mutta hauskaahan se on, jos kiinnostaa!

Tänään minulla onkin ensimmäinen virallinen mummulapäivä! Äitillä alkaa työt ja minä menen mummulleni Käpylään. Siellä on kiva riehua! Vedän kyllä mummua ihan sata kertaa taas hiuksista ja sitten käkätän päälle.

Kivaa viikkoa kaikille! Ja varsinkin teille kaikille pienille tyypeille, niin kuin minä!

  • Emma <3

Ihania taaperojuttuja!

Hahaa! 😀 Emmahan ei vielä ole lähellekään taapero. Tai no, itse asiassa en tiedä onko sille jotain ”ikämääritystä”. MUTTA on ihan super kivaa, kun nyt lähiaikoina on voinut alkaa tekemään kaikkia taaperojuttuja Emman kanssa. Tarkoitan siis sitä, että voi ihan tekemällä tehdä jotain yhdessä – ei vain katsella ja juosta perässä kun toinen touhuaa omiaan.

Sunnuntaina käytiin ystäväni Annan luona lasten synttärikesteillä. Annan poika Amos juhli 3-vuotispäiväänsä ja Annan tytär Linnea juhli 6-vuotispäiväänsä. Paikalla oli Annan sukulaisia ja muutamia läheisimpiä ystäviä lapsineen. Nämä taisivat olla Emman ensimmäiset kaverisynttärit. 😉 Oli ihana seurata, kuinka Emma katseli ja kuunteli innoissaan muiden lasten tohinoita ja touhuja. Hän kovasti olisi halunnut itsekin jo mennä mukaan ja muiden lasten luo, vaikkei vielä tietysti mitään osaa mukana tehdä.

Emma hihkui Annan terassilla, heilutteli kättään muille lapsille ja koiralle. 😉 Vaikka Emmalta jäi päikkärit välistä sunnuntaina, oli hän ihan todella iloinen kun sai kutsuilla kontata pihalla, nähdä muita lapsia ja soittaa pianoa. 😉

Tuleekohan Emmasta pianonsoittaja, kuten äidistä? 🙂

Maanantaina käytiin ystäväni Lauran kanssa HopLopissa! Lauran poika Emil on Emmaa pari kuukautta vanhempi ja ollaan paljon vaunuteltu yhdessä pitkin kevättä. Nyt Laura ehdotti jos lähdettäisiin heidän kanssaan joku päivä HopLoppiin!

Ja siis täytyy kehua kyllä paikkaa ihan vilpittömästi, eikä oo mikään maksettu mainos! 😉 Käytiin Ruoholahden HopLopissa ja siellä oli iso alue ihan tällaisille pienille taaperoille. Kaikki pehmustettua ja joka paikkaan pääsee ryömimällä, konttaamalla tai tukea vasten nousemalla. Myös kiipeily oli kivaa, koska vaikka muksahti – muksahti pehmeästi.

Kaiken lisäksi tuonne pääsi alle 1-vuotiaat ilmaiseksi! Ihan huippua! Emil ja Emma on jotenkin ihan samasta puusta veistettyjä, Emil toki Emmaa kehitykseltä vähän edellä ikänsä vuoksi. Mutta hyvin Emma pysyi perässä. Ihana oli katsoa, kun he oikeasti seurasivat toistensa tekemisiä ja välillä piti käydä ihan kosketus-etäisyydelläkin morjenstamassa.

***

Kyllä vaan on niin ihanaa puuhata yhdessä Emman kanssa ja samalla nähdä hyviä ystäviä. <3

Ihanaa tiistaita kaikille!