Julkkiksilla on helpompaa.

Ootteko joskus kuulleet, että nykyään nuoret sanoo toiveammatikseen julkkis? Ei esim. näyttelijä tai laulaja, joka ammattinsa puolesta ehkä kasvaa koko kansan tuntemaksi julkisuuden henkilöksi. Mutta ihan vaan julkkis, tiedä sitten mitä hänen työnkuvaansa kuuluu..

Kun 2011 perustin oman yrityksen mä katsoin monia liikunta-alalla työskenteleviä julkkiksia vähän ylöspäin. Olin myös vähän kateellinen. Kateus ja ylöspäin katsominen on näiden yrittäjävuosien aikana kaikonnut. Mutta se mikä on edelleen ajatuksena pääkopassa on, että julkkiksilla on helpompaa.

Ei tietystikään kaikki ole helpompaa. Monesti myös siellä julkisen kuoren alla myörii ja möyrii vaikka ja mitä. Ulospäin näkyy vain kiillotettu, hymyilevä ja hyvinvoiva kuva. Mutta se mikä on helmpompaa on yrittäminen.

Kun DJ Nobody perustaa vaikkapa kampaamon, lifecoaching studion, liikunta-alan yrityksen tai haluaa tuoda makeita vaatteita ulkomailta Suomeen – on hänellä tallattavaan aika pitkä matka tuottavaksi yritykseksi. Mistä asiakkaat? Miten saada näkyvyys? Miten ponnahtaa muiden saman alan yrittäjien ohi ja edelle? Millä tavalla olla oman alansa paras tai ainakin huippujen joukossa? Monta kiveä ja kantoa edessä, jotka on pakko ylittää jollei halua antaa periksi.

Jos taasen on jo tutut kasvot on näkyvyys heti taattu. Kun tunnettu ihminen perustaa yrityksen saa hän heti tuhansia ihmisiä seuraamaan toimintaansa, sana yrityksen toiminnasta leviää pian ja siihen myös uskotaan, koska sehän on se kaikkien tuntema Pertti tai Pirkko. Mä väitän, että tässä asiassa julkkiksella on helpompaa.

Se mitä meillä DJ Nobodyilla pitää olla, on usko siihen omaan juttuun! Joka vuosi valmistuu älyttömän paljon personal trainereita, kampaajia, merkonomeja jne jne.. Niistä kaikista lyö omilla jutuillaan läpi vain murto-osa. Mä uskon, että ne ketkä saa sen oman yrityksen toimimaan on niitä, jotka on epäonnistuneet monta kertaa matkan aikana, mutta haluavat silti jatkaa. Haluavat just sen takia, että usko siihen omaan palveluun on niin vahva ettei sitä kaada mikään.

Vaikka mä en oo julkkis, mä uskon jokaiseen asiaan jota lähden tekemään. Niin se on oltava, jos ei itse usko itseensä ja tekemisiinsä, ei kukaan muukaan usko. Kuka haluaisi ostaa palvelua sellaiselta, joka sanoo omasta työstään ”ei tää nyt oikein oo hirveen hyvä, tää nyt on vähän tällainen”? Ei kukaan.

Julkkis tai ei, usko omaan juttuun! Se on avain asiaan kun asiaan! 🙂

Jos et ole kokenut, älä arvostele!

Jos jokin kiehuttaa niin se, että arvostellaan yrittäjyyttä löysäksi hommaksi. JOS ET OLE OLLUT YRITTÄJÄNÄ, ET VOI TIETÄÄ MISSÄÄN NIMESSÄ MITÄ SE VAATII!! PISTE!!!

Yrittäjän työ on työtä 24/7, 365 päivää vuodessa. Ei ole vapaapäiviä, ei palkallisia lomia, ei palkallisia sairaslomia. Ei mitään etuuksia. Työ ei ole valmiina tehtäväksi, ensin pitää tehdä helvetin isosti hommia sen eteen, että oma yritys tulee näkyväksi, oma työtaito tiedetyksi, erottua muista kilpailijoista, hankkia lisää asiakkaita, miettiä koko ajan onko vielä puolen vuoden päästä yhtä hyvin töitä.

Jos silloin tällöin työpäivä on muutamaan meiliin vastaaminen ja loppupäivä ”vapaata”, se ei tarkoita sitä etteikö koko ajan ruksuttaisi erilaiset uudet ideat päässä, etteikö miettisi mitä kaikkea pitää muistaa tehdä huomenna.

Vapaapäiviä on hankala pitää, koska työ ei koskaan jää ”työpaikalle”. Kun olin töissä myymäläpäällikkönä vaateliikkeessä, tein usein 10h-päiviä ja olin väsynyt kotiin tullessani. Silloin kuitenkin kotona oli sitä vapaa-aikaa. Sama juttu kun olin myyntiedustajana eräässä vaateliikkeessä, tein jumalattomasti ylitöitä ja olin aivan puhki. Silti kotona oli vapaa-aikaa. Työt alkoi aina vasta siitä hetkestä, kun astuin työpaikan ovesta sisään.

Jos ei ole ollut yrittäjänä, ei voi tulla sanomaan, että ”no sulje vaan se läppärisi ja pidä vapaata”. Ei se mene niin. Ei voi myöskään sanoa, että ”no olipas siinä raskas työpäivä, kun pari meiliä jouduit kirjoittamaan”. Ei, se saattoi olla jopa se yrittäjän vapaapäivä, silloin tehdään vaan vähän töitä.

Jos yrittäjällä ei ole valtakunnallista julkisuutta apunaan, on oman yrityksen nostaminen esiin suuren työn takana. Kilpailua on jokaisella alalla, on koko ajan mietittävä millä erottuu muista, miksi ihmiset tulevat kiinnostumaan juuri sinun yrityksesi tuotteista.

Ei riitä, että osaa työnsä, siis juuri sen alan hommat mitä tekee. Ei riitä, että osaa leikata ihmisten hiuksia tai vetää hyvän treenin asiakkaalle. Sen lisäksi pitää osata markkinoida, tietää somesta ja osata käyttää sitä markkinoinnissa, tehdä laskelmia, olla perillä yrityksen taseista, myyntivoitoista tai tappioista, tehdä tilityksiä joka kuukausi, laskuttaa asiakkaita, pitää oma ammattitaito yllä, kehittää itseään ja oppia uutta. Pitää osata verkostoitua, olla sosiaalisesti lahjakas, valokuvata ja mielellään myös videokuvata ja editoida niitä tuotoksia.

Vapaapäivät ja lomat maksaa. Vaikka niitä varten olisi säästänyt, on jokainen tekemätön työpäivä 0€ tilipussiin. Ei ole mitään lomaltapaluurahoja. Jos sairastut tai lapsesi sairastuu, joudut perumaan kaikki työt ja tehdä ne jonain päivänä muiden töiden päälle. Ei tule palkkaa siitä, että sairastaa kotona.

Niin yrittäjyydessä, kuin ns. palkkatyössä on omat haasteensa. Enkä missään nimessä sano, että yrittäjillä olisi aina vaikeampaa ja raskaampaa kuin palkkatyöläisellä. Haluan vain tällä tekstillä korostaa sitä, että jos et ole kokenut, et voi tietää – joten älä arvostele.

Silti, en vaihtaisi yrittäjyyttä mihinkään. En enää haluaisi olla jonkun toisen alaisena ja tehdä minulle määrättyjä työtehtäviä. Olen super onnellinen siitä, että olen yrittäjä. Mutta sitä en kestä kertakaikkiaan, jos joku luulee yrittäjän työtä löysäksi tai helpoksi.

***