Tavallinen tiistai?

Tiistain kohdalla minulla luki kalenterissa klo 8.30 Biotherm-tilaisuus @ Lavli Living Room. Siellä luki myös klo 12.30 lounas tyttöjen kanssa.

Olin miettinyt, että kävisin aamusta Biothermin tilaisuudessa yksin ja sitten tulisin kotiin hakemaan Emman ja lähtisin takaisin keskustaan lounaalle. Yritän aina järkätä arkipäivinä kaikki jutut niin, että Tuukalla on mahdollisimman paljon omaa aikaa tehdä töitä. Joten kuljen sitten Emman kanssa siellä missä kuljen. Toki käyn myös ilman Emmaa, jotta saan välillä sitä omaa aikaa.

Heräsimme kuuden maissa. Tuukka jäi Emman kanssa sisälle keittelemään kahvia ja tekemään meille smoothieta, minä lähdin koirien kanssa ulos. Koiralenkin jälkeen söimme kaikki yhdessä aamiaista ja sitten Emma menikin jo aamupäikkäreille. Hän yleensä jaksaa aamuisin olla hereillä noin tunnin verran ja sitten on mentävä jo takaisin nukkumaan. 🙂

Vähän ennen kahdeksaa lähdin kohti Lavli Living Roomia, Galleria Esplanadille. Siellä oli bloggaajille ja pressille järjestetty Biothermin tilaisuus, jossa esiteltiin kevään uutuustuotteita ja aamu alkoi ihanasti Nanan vetämällä kehonhuollolla.

Kehonhuoltotunnin aikana Tuukka oli laittanut viestiä, että älä turhaan tule sieltä kaupungilta kotiin pariksi tunniksi, että nyt jäät sinne nauttimaan omasta aamupäivästä. 😀 Olin ihan suu auki, että jaahas.. mitähän minä nyt sitten tekisin. Mietin kyllä vielä monta kertaa, että pitäisikö kuitenkin mennä kotiin. Mutta päätin kuitenkin sitten ottaa sen oman ajan, kun Tuukka sitä minulle avokätisesti tarjosi.

Pyörin pari tuntia keskustassa ilman mitään sen suurempaa tarkoitusta. Kävin Stockmannilla kahvilla ja smoothiella, lakkasin siellä kynnet ja pläräsin somea. Ihan sellaista ”tyhjänpäiväistä” tekemistä. Mutta kyllä se teki hyvää.
Oli hassua huomata, että koko ajan meinasin potea huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä, että täällä minä vaan istuskelen smoothie kädessä ja kynsilakkapullo toisessa ja Tuukka on kotona yksin Emman ja koirien kanssa.. Mutta vahvasti tein työtä oman pääni sisällä, että on ihan turha tuntea sellaista. Ehdotushan tuli Tuukalta itseltään. Hän halusi antaa minulle oman aamupäivän. <3

12.30 näin sitten ihanat naiset Emmin, Lauran ja Nanan. Sekä Lauran super söpön seitsemän viikkoisen koiranpennun Paavon. <3 Kävimme syömässä lounasta ja suunnittelimme toukokuulle pientä tyttöjen reissua. 🙂 Ihania naisia ja ihanaa seuraa!

Lounaan jälkeen lähdin takaisin kotiin ja kyllä kotimatkalla jo kaiversi kova ikävä Emmaa. <3

Kotona puuhasteltiin niitä perusjuttuja, mitä meidän päiviin nykyään kuuluu. Leikitään leikkimatolla, tehdään kääntymisharjoituksia. Tai siis käännytään jatkuvasti selältä mahalle ja tutkitaan muutenkin maailmaa.

Kun Emma meni päikkäreille joskus kolmen aikaan, minä tiskasin ja tein Emmalle perunasosetta.

Kun Emma heräsi päikkäreiltä, maisteltiin sosetta ja hyvin tuntui maistuvan. 🙂

Illansuussa lähdettiin koko perheen voimin vielä iltakävelylle, koirat sai iltapissat tehtyä ja me käytyä Tuukan kanssa vielä ruokakaupassa. Emma otti lenkin aikana pienet powernapit ja sitten kotiin tullessa olikin edessä enää iltapesut ja yökkäri päälle ja sitten nukkumaan.

Nyt viikon ajan Emma on nukahtanut pinnasänkyyn ilman minun syliä. 🙂 Aiemmin siis oikeastaan joka ilta tämän neljän kuukauden ajan olen hyssytellyt Emman uneen sylissä. Viime viikolla kokeilin ensimmäistä kertaa niin, että laitoin Emman suoraan pinnasänkyyn ja syötin iltapalan siinä. Nyt siis noin viikon ajan Emma on aina nukahtanut sitten siihen syötyään. Olen vielä laulanut unilaulun ja ollut siinä vieressä niin kauan kunnes Emma on sikeässä unessa ja sitten mennyt itse iltapalalle olohuoneeseen.

Sain ystävältäni hyvän vinkin, ”Sleep sounds” -appin lataamisesta kännykkään. Siitä olen nyt parina iltana sitten laittanut sateenropinaa Emmalle makuuhuoneeseen ja Emma on nukkunut tyytyväisesti, eikä ole säpsähtänyt ääniin olohuoneesta.

***

Tällainen oli minun tiistai. Ei ehkä ihan sieltä tavallisimmasta päästä, mutta monesti kyllä puuhaan kaikenlaista päivisin. Mielestäni on todella kivaa tehdä kaikenlaista Emman kanssa, perheen kesken tai sitten ihan vain itsekseen välillä. 🙂 Tietysti silloin tällöin on myös ihana, kun on päiviä jolloin ei ole mitään. Niitäkin päiviä kaipaa. <3

Ystävyys ja äitiys

Ystävyyssuhteet muuttavat vuosien varrella muotoaan, jotkut hiipuvat pois ja jotkut säilyvät vuosikymmeniä. Muutoksia ystävyyksissä ei ole vähiten silloin kun vauva syntyy elämään mukaan. Tämäkin on asia, jonka olen oppinut vasta pienen tyttäremme myötä. Edelleen minulla on onneksi tallella samat vanhat ystävät, jotka olivat ennen äitiyttä. <3 Mutta nyt äitiyden myötä olen saanut ihania uusia ystäviä – äitiystäviä. <3 Ja niiden vanhojen ystävien kanssa, joilla on lapsia, on tullut uusi leveli siihen aiempaan ystävyyteen.

Ystävänpäivänä meillä kävi vieraita Tampereelta asti. Umppu ja Vikke, sekä Emma ja Emil. Meillä olikin sitten yhtäaikaa talossa 2kk, 3kk ja 10kk -ikäiset vauvat. 🙂 Oli ihana katsella, kuinka eri kehitysvaiheessa kaikki olivat. Jotenkin tuntui, että Vikke oli niin pieni vielä, vaikka meidän Emmakin oli vain reilu kuukausi sitten samanikäinen. Emil taasen vaikutti jo ihan isolta pojalta, kun hän mennä touhusi ympäri kotiamme ja nousi tukea vasten jne.

On ihanaa jutella äitiystävien kanssa. Voi puhua ihan ”rauhassa” niin paljon niistä vauvajutuista, kun sielu sietää. Myös vertaistukea saa heiltä. Voi jutella, onko teillä käynyt näin ja entä mitä sitten tällaisessa ja tällaisessa tilanteessa kannattaa tehdä.

Olen myös ajatellut, että ilman äitiyttä minulla olisi jäänyt ehkäpä tutustumatta moniin ihaniin nykyisiin ystäviini. En sano, etteikö meistä olisi ilman vauvaa voinut tulla ystäviä vaikkapa Umpun ja Emman kanssa, mutta luulen, että samanlaiset elämäntilanteet ajaa yhteen paremmin. Juttelin tästä samasta asiasta myös Hillan kanssa vaunlenkillä ja Lauran kanssa viime viikolla tavatessamme. On ihanaa, että äitiys on tehnyt meistä ystäviä.

On myös tosi virkistävää ja ihanaa nähdä ystäviä, keillä ei ole lapsia. 😀 On ihana puhua välillä jostain muustakin kun siitä, monta kertaa kenenkin vauva on kakannut päivässä ja onko ollut korvatulehdusta ja mistä senkin tietää. Kuulemma oppii tietämään.. 😉

Viime viikolla näin ystävääni Nanaa ja oli ihana puhua ihan eri jutuista kuin vauvajutuista. Ystävämme Emmi kävi meillä kylässä viime viikolla ja oli ihana nauraa oikein mahanpohjasta hölmöille jutuille ja puhua muustakin kuin vauvoista. 😉 Vaikka Emma viihtyikin Emmin sylissä ja oli mukana jutuissa. Tai kun kävin vaunulenkillä ystäväni Sannan kanssa, vain minulla oli vaunut ja höpötimme kaikenlaista maan ja taivaan väliltä, myös vauvajutuista, mutta paljon muustakin.

Tästäkin asiasta huomaa, että keskitie on se paras tie. 😀 Ei tarvitse mennä äärilaitoja pitkin. Että sitten kun on äiti, niin on sopivaa liikkua vain muiden äitien seurassa ja puhua vain vauvan kakasta. Tai toisaalta, miten ihanaa on kun välillä voi tehdä juurikin sitä ihan täydestä sydämestä. Ja sitten välillä nähdä muitakin kuin äitiystäviä.

 

***

Onko muut huomanneet samaa? 🙂

Ihanaa päivää toivotellen,

 

 

 

PS. Meidän Hyvinvoiva äiti – tapahtumaan on vielä paikkoja jäljellä, mutta enää alle puolet! 🙂 Joten pidä kiirettä, jos haluat mukaan tähän ihanaan, kannustavaan ja lämminhenkiseen tapahtumaan mukaan! Voit lukea lisää TÄÄLTÄ.