Ei voittoa kotiin.

Niin siinä kävi, että mun blogini ei voittanut vuoden energisintä palkintoa. Mua se ei harmita. Mä olin itse asiassa vähän uumoillutkin, että mun sarjassa oli niin paljon huipputyyppejä, että itse pokaali menee sivusuun. Kuten jo aiemmin sanoin, mulle iso kunnia oli olla mukana kategoriassa!!

Voiton meiän kategoriassa otti ansaitusti mun kollega ja ihana ystävä Nana!

Mä mietin pitkään, vielä perjantaina illasta etten välttämättä jaksa / halua lähteä itse gaalaan. Mua väsytti, olin edelleen vähän kipeenä ja muutenkin mua ahdisti ajatus väenpaljoudesta ja sellaisesta kovasta melusta. Mua myös ahdisti tosi paljon sellainen blogimaailman kiiltokuvameininki. Kun somessa näytetään, että kaikki on niin ihanaa ja kaikki on parhaita kavereita keskenään, mutta sitten ”irl” osa porukasta ei edes puhu toisilleen.

Mun angstia tätä tällaista tekopyhää meininkiä kohtaan ei yhtään helpottanut se, kun juttelin hyvän ystäväni (myös bloggaaja) kanssa eräästä tilaisuudesta, jossa hän oli ollut. Hän kertoi kuinka kukaan ei puhunut siellä hänelle, kukaan ei tullut edes esittäytymään. Piiri oli taas suljettu ja sinne sisään ei päässyt kuka tahansa.

Mä en kestä tällaista meininkiä en sitten yhtään!! Mun mielestä on uskomatonta, että aikuiset ihmiset tekee tällaista! Eri asia on lapset, jotka ei osaa ajatella kaikkea vielä ihan järjen kanssa. 😉 Kirjoitinkin asiasta ihan pari viikkoa sitten postauksen: Ohikatsominen on pahinta.

Angstasin sitten tästä aiheesta mun ystäville ja he saivat luotua mulle uskoa, että ei kaikki oo samanlaisia. Toki tiedän sen itsekin, mutta joskus tällaiset jutut saa ihan epätoivon valtaamaan oman mielen. Tulee sellainen tunne, että ei halua olla yksi tämän skenen edustajista, kun meininki on tällaista. Mutta onneks mut houkuteltiin kuitenkin mukaan ja sain todistaa, että tässä skenessä on myös mahtavia ja sydämellisiä ihmisiä paljon!

Oltiin etkoilla Splay:n toimistolla ja jo siellä tilan valtasi positiivinen henki. Moni oli toisilleen tuntematon, mutta ilmapiiri oli välitön ja aidosti iloinen. Tapasin myös muutamia sellaisia vaikuttajia, keitä en ollut aiemmin tavannut kasvotusten ja siinä heti halattiin ja moikattiin. 🙂 Juteltiin ja tutustuttiin. Puhuttiin myös siitä, että moni tunnisti tämän asian josta angstasin. On ihan tiedetty asia, että osa somevaikuttajista ei kaveeraa (tai edes juttele tilaisuuksissa) sellaisten kanssa, joista ei hyödy.

Käytännössä tarkoittaa sitä, että jos sulla on 100 000 seuraajaa IG:ssä ja joku jolla on ”vaan” 20 000 tulee juttelemaan, hänelle käännetään selkä – koska hänestä ei ole hyötyä. Jos taas juttelemaan pyrkii jonkin brändin edustaja (jonka tuotteista vaikuttaja on kiinnostunut) tai joku jolla on vaikkapa 200 000 seuraajaa, ollaan hänelle mielinkielin.

Tällaisten juttujen rinnalle oli niin virkistävää tutustua ja nähdä vaikuttajia, jotka oli ystävällisiä kaikille. Välittämättä siitä, kenellä on minkäkin verran seuraajia. Koska siis onhan se nyt jumankauta ihan absurdia määrittää ihmisiä jonkun perkeleen IG-seuraajamäärän mukaan!!

Meillä oli kyllä tosiaan kaikesta tästä mun angstista huolimatta ihan tosi kiva ilta ja käytiin sitten Skohanissakin maistamassa vähän miltä se baarissa käynti tuntuikaan. 😀 Siitä kun oon viimeks ollut jossain yökerhossa / baarissa on nimittäin varmaan sellainen kolmisen vuotta! 😀 Sen verran oli rapea olo sunnuntaina, että saas nähdä koska seuraavan kerran uskaltaudun taas baariin. 😉

Kuva: Eetu Järvi
Kuva: Henri Ilanen
Splayn jengi ja pari muuta 😉
Kuva: Henri Ilanen
Ihanat ystävät ❤
Kuva: Henri Ilanen

***

Mä mietin, että jos olisin voittanut oman kategorian, olisin halunnut sanoa lavalla nämä sanat: Me ollaan hei kaikki toistemme kollegoita – ei kilpailijoita! Moikataan kun tavataan!

Kirjajulkkarit!

Voi hyvät hyssykät!! 😀 Eilen, tiistaina 10.huhtikuuta facebook muistutti, että tasan vuosi sitten oltiin käyty allekirjoittamassa kustannussopimus Tammessa. Vuosi siitä eteenpäin ja meiän kirja on kaupoissa ja julkkarit vietetty.

Mä lähdin aamusella eilen junalla keskustaan kampaukseen ja meikkiin mun hyvän ystävän ja luottokampaajan Lauran luokse. Sieltä ajelin sporalla Kalliion Roots Helsinki -kahvilaan hakemaan meiän julkkareihin tarjoiltavat. Meillä oli tarjolla smoothieta, GreenStreetin raakakakkua ja ihania herkkupalleroita, sekä salaattiburrittoja.

Tuukka tuli iltapäivän alussa koirien ja Emman kanssa perästä auttamaan mua järkkäilyssä. Vieraiden goodie bageihin, Lupauksen kangaskasseihin saatiin pakattua Foodinin raakasuklaata, Fastin proteiinipatukoita, Celsiuksen juomia ja Yveten jumppakassit, sekä tietysti jokaiselle mukaan meiän kirja! <3

Meille saapui julkkareihin 24 ihanaa ihmistä. Tilaisuus oli tosi onnistunut, meiän näköinen: rento ja iloinen. Paikalla oli oikeasti ihania ihmisiä, ystäviä ja kollegoita. Lupauksen tiloissa oikein huokui koko julkkareiden ajan se, että me kaikki ollaan samalla asialla: yhdessä paremman puolesta. Kannustetaan toisiamme ja ollaan ylpeitä toistemme onnistumisista ja saavutuksista, vaikka olemmekin samalla alalla. Tuukka tiivisti ajatuksen hyvin puheessaan ja koko vieraskaarti nyökytteli päitään.

On oikeesti ihan huippua, kun saa tehdä töitä tällaisten ihmisten ympäröimänä. Näiden ihmisten seurassa ketään ei lytätä, eikä kenenkään kanssa tarvi kilpailla. Kiitos vielä kaikille teille, jotka tulitte juhlistamaan meille merkityksellistä päivää!!

Me mietittiin ensin, että pitäiskö järkätä julkkareissa joku treeni tai muu, mutta päädyttiin pitämään tilaisuus hyvin rentona ja sellaisena hengailuna. 🙂 Oli jotenkin mukava olla, kun paikalla oli niin positiivisia ja ihania ihmisiä. Oikeasti rakkaita ja läheisiä ihmisiä ja kollegoita, joiden seurassa tuntuu kotoisalta ja hyvältä.

Puheensorina ja nauru täytti Lupauksen tilat koko parituntisen ajan. Pidettiin Tuukan kanssa lyhyt puhe ja Lupauksen ihana omistaja Riina piti vieraille lyhyen hengitysharjoituksen/meditaation.
Puheiden ja meditaation jälkeen julkkarit jatkui rentona menona. Hauskan lisän tilaisuuteen toi meiän koirat! 😀 Tuukka oli sitä mieltä, että kerta koiratkin on mukana kirjassa, on niidenkin päästävä julkkareihin! <3 Riina antoi luvan, että saadaan tuoda koirat studiolle ja se oli kyllä mahtava juttu! Ollaan huomattu, että koirat monesti rentouttaa tilanteita vielä entisestään.

***

Niin iloinen ja otettu tästä eilisestä päivästä!! KIITOS VIELÄ KAIKILLE PAIKALLA OLLEILLE!!! Erityisesti kiitos Nanalle, kun toimit virallisena valokuvaajana ja me saatiin Tuukan kanssa keskittyä ihan vaan olemiseen. 

Nyt makoilen sängyssä kurkku kipeänä, nenä tukossa ja Emmalla todettiin keuhkokuume. Joten meillä tytöillä menee loppuviikko ihan lepäillessä. Aurinkoista päivää ja kaikkea ihanaa kaikille! 

***