Julkkiksilla on helpompaa.

Ootteko joskus kuulleet, että nykyään nuoret sanoo toiveammatikseen julkkis? Ei esim. näyttelijä tai laulaja, joka ammattinsa puolesta ehkä kasvaa koko kansan tuntemaksi julkisuuden henkilöksi. Mutta ihan vaan julkkis, tiedä sitten mitä hänen työnkuvaansa kuuluu..

Kun 2011 perustin oman yrityksen mä katsoin monia liikunta-alalla työskenteleviä julkkiksia vähän ylöspäin. Olin myös vähän kateellinen. Kateus ja ylöspäin katsominen on näiden yrittäjävuosien aikana kaikonnut. Mutta se mikä on edelleen ajatuksena pääkopassa on, että julkkiksilla on helpompaa.

Ei tietystikään kaikki ole helpompaa. Monesti myös siellä julkisen kuoren alla myörii ja möyrii vaikka ja mitä. Ulospäin näkyy vain kiillotettu, hymyilevä ja hyvinvoiva kuva. Mutta se mikä on helmpompaa on yrittäminen.

Kun DJ Nobody perustaa vaikkapa kampaamon, lifecoaching studion, liikunta-alan yrityksen tai haluaa tuoda makeita vaatteita ulkomailta Suomeen – on hänellä tallattavaan aika pitkä matka tuottavaksi yritykseksi. Mistä asiakkaat? Miten saada näkyvyys? Miten ponnahtaa muiden saman alan yrittäjien ohi ja edelle? Millä tavalla olla oman alansa paras tai ainakin huippujen joukossa? Monta kiveä ja kantoa edessä, jotka on pakko ylittää jollei halua antaa periksi.

Jos taasen on jo tutut kasvot on näkyvyys heti taattu. Kun tunnettu ihminen perustaa yrityksen saa hän heti tuhansia ihmisiä seuraamaan toimintaansa, sana yrityksen toiminnasta leviää pian ja siihen myös uskotaan, koska sehän on se kaikkien tuntema Pertti tai Pirkko. Mä väitän, että tässä asiassa julkkiksella on helpompaa.

Se mitä meillä DJ Nobodyilla pitää olla, on usko siihen omaan juttuun! Joka vuosi valmistuu älyttömän paljon personal trainereita, kampaajia, merkonomeja jne jne.. Niistä kaikista lyö omilla jutuillaan läpi vain murto-osa. Mä uskon, että ne ketkä saa sen oman yrityksen toimimaan on niitä, jotka on epäonnistuneet monta kertaa matkan aikana, mutta haluavat silti jatkaa. Haluavat just sen takia, että usko siihen omaan palveluun on niin vahva ettei sitä kaada mikään.

Vaikka mä en oo julkkis, mä uskon jokaiseen asiaan jota lähden tekemään. Niin se on oltava, jos ei itse usko itseensä ja tekemisiinsä, ei kukaan muukaan usko. Kuka haluaisi ostaa palvelua sellaiselta, joka sanoo omasta työstään ”ei tää nyt oikein oo hirveen hyvä, tää nyt on vähän tällainen”? Ei kukaan.

Julkkis tai ei, usko omaan juttuun! Se on avain asiaan kun asiaan! 🙂

Äiti-taapero-treffit

Meillä on kolmen kopla taaperoiden äitejä, minä, Hilla ja Laura. Meillä kaikilla on tosi samanikäiset lapset, Emma 1v3kk, Selma 1v4kk ja Emil 1v6kk. Ollaan nähty säännöllisesti pienokaistemme synnyttyä. On tosi hauska katsoa miten tämä kolmikko toimii yhdessä, miten erilaisia ja toisaalta samanlaisia nää pikkuiset on. On myös tosi ihanaa jutella Hillan ja Lauran kanssa kaikenlaisista asioista, ensin vauva-arjesta ja nyt taapero-arjesta.

Kutsuin Hillan, Selman, Lauran ja Emilin meille uuteen kotiin kyläilemään. Keitin kahvit ja laitoin herkkuja pöytään. Istuttiin pöydän ääreen ja otettiin kahvikupit käteen. Ai että, ihana istua tässä pöydän ääressä ja keskustella, kun taaperot leikkii kiltisti keskenään

NOOOOT!!! 😀 Noin puolen minuutin päästä pöytään istuuduttuamme oli kaikki äidit pystyssä ja taaperoiden luona ottamassa kädestä koiran vesikuppia, sähköjohtoja, nostamassa sohvalta alas, kertomassa ettei toiselta saa ottaa kädestä, ettei viinirypälettä voi laittaa kokonaisena suuhun. jne jne..

Kahden tunnin kuluttua oli koiran vesikuppi nostettu keittiönpöydälle turvaan, hellan levyt väännetty nollille, niin taaperoilla kuin äideillä punaiset posket ja kahvin jämät kupissa kylmänä.

Mutta vitsi miten kivaa silti! 😀 Kun Hilla ja Laura sitten lähtivät lapsineen kotiin, laitettiin viestiä perässä, että juotiinko me kahviakin? Ai mistä me puhuttiin?! 😉

Nää meiän äiti-taapero-treffti on aina yhtä sekavia! 😀 Siis jututhan katkee moneen otteeseen ja johonkin juttuihin ei muisteta edes palata ja joistain jutuista ei jälkikäteen muisteta puhuneemmekaan. Sen takia näitä kahta ystävää on ihana nähdä välillä myös ihan aikuisten kesken.

Silti ihaninta on nähdä tän pienen taaperokolmikon touhuja yhdessä. Se on jotenkin tosi mielenkiintoista nähdä, miten tällaiset metrin mittaiset tyypit ottaa kontaktia toisiinsa ja on vaan niin rehellisesti siinä läsnä justiinsa eikä melkein.

***

Iloista sunnuntaita kaikille! <3

 

 

Lue myös: Ootas vaan kun.. 😉