Päivä kanssani!

6.45

Herään siihen, että keittiöstä kuuluu ääniä. Emma on herännyt ja Tuukka on käynyt vaihtamassa hänelle vaipat ja tehnyt aamutoimet. Nyt keittiöstä kuuluu Emman iloiset kiljahtelut ja Tuukan höpöttelyä hänelle. Samaan aikaan Pimu hyppää sänkyyn ja kierähtää polvitaipeeseeni kerälle, josko vielä saisi vähän aikaa nukkua.
Muutaman minuutin päästä Emma ja Tuukka tulee sänkyyn herättelemään. Ei muuta kuin märkiä pusuja Emmalta ja iloisia hymyjä. Tästä se päivä taas lähtee käyntiin.

8.00

Kahdeksan aikaan käännän avainta auton virtalukossa. Emma istuu takapenkillä turvaistuimessa, iPadista kuuluu Munamies. Yksi Emman lempparibiiseistä. Takakontissa töröttää matkarattaat, vaippakassi ja leluja. Lähdemme ajamaan kohti mummulaa, minun äitini kotia Käpylään. Emmalla on aina maanantaisin mummulapäivä ja minulla, sekä Tuukalla työpäivä.
Puoli yhdeksän tienoilla vilkutan Emmalle äitini kotiovelta heipat ja Emma iloisesti mummun kanssa vilkuttelee takaisin. Suljen oven hymyillen, on hyvä mieli jättää Emma päiväksi äidin luokse, kun tietää miten hyvin hän siellä viihtyy. Lähden ajamaan takaisin kotiin.

9.00

Kurvaan kotipihaan ja kuljen kipinkapin kotiin. Puolitoista tuntia aikaa lukaista urgentit meilit läpi ja luonnostella tätä blogitekstiä. Oikeastaan tunti, sillä kymmeneltä hyppään suihkun alle, pistän hiukset ponnarille ja vaatteet niskaan. Sitten vielä hetki sohvalla läppäri sylissä ja Pimu myös.

10.45

Laitan auton taskuparkkiin Viidennelle linjalle. Pääsen heti viikon alkuun ihanaan, rentouttavaan ja ammattitaitoiseen käsittelyyn. Emilian luokse lymfahierontaan, sekä radiotaajuudella tehtävään kasvohoitoon Kauneshoitola Disar Centeriin. Lymfahieronta on minulle ihan uusi juttu. Lymfahieronnasta sanotaankin, että se auttaa kaiken muun hyvän lisäksi väsymykseen. Olen tapani mukaan vähän liian ajoissa paikalla, mutta Emilia onkin jo valmiina ottamaan minut vastaan. Minut paketoidaan hassuun pukuun ja sitten saan lymfahierontaa tunnin ajan. Samalla Emilia tekee minulle kasvohoidon. Tuntuu ihanalta, meinaan nukahtaa hoitopöydälle.

12.45

Kurvaan taas kotipihaan. Minulla on pari tuntia aikaa tehdä vielä koneella hommia ja syödä lounasta. Otan jääkaapista eilistä Tuukan valmistamaa super hyvää jauhelihakeittoa, pistän SodaStreamiriin vettä ja istahdan koneen ääreen keittolautasen ja juomalasin kanssa. Palaveerataan Tuukan kanssa pikaisesti tämän viikon ”to do”-jutuista ja puhutaan, että pitää muistaa markkinoida meidän suosittua Muutos -valmennusta, joka starttaa taas 6.marraskuuta.

13.50

Suunnitelmiin tuleekin muutos. Lähdemme hakemaan Tuukan kanssa varastolta kahvakuulia, Tuukan illan Treeniryhmän treenejä varten. Käymme Konalassa ja tiputan koirat sekä Tuukan Keskuspuiston liepeille, bussivarikon lähelle. Jatkan matkaa äidilleni. Siellä odottaa Emma, äitini, sekä veljeni. Pistämme kamppeet kasaan ja vaunut takakonttiin ja lähdemme porukalla Ikeaan. Ostamaan kynttilöitä ja ihastelemaan joulujuttuja. Käymme säännöllisesti Ikeassa kynttiläostoksilla. Hamstraamme muutamat paketit tuoksukynttilöitä mukaan ja ainahan sieltä jotain muutakin ostoskassiin tulee. Niin tälläkin kertaa.

16.30

Pakkaamme itsemme ja ostokset autoon ja lähdemme kotimatkalle Ikeasta. Matkasta tulee yllättävän raskas, sillä Emma saa kovan itkukohtauksen. Loppujen lopuksi itkee Emman lisäksi myös minä. Kurvaan taas kerran kotipihaan, noin viiden jälkeen. Tällä erää viimeistä kertaa tämän päivän aikana. Otan Emman takapenkiltä syliin, suukottelen pari kertaa pehmeitä poskia ja laitan hänet rattaisiin. Lähdemme sisälle ja samalla Tuukka nappaakin auton matkaansa ja lähtee vetämään Treeniryhmän treenejä.

18.00

Leikimme Emman kanssa olohuoneessa. Emma harjoittelee seisomista ilman tukea, koirat on mukana touhuissa. Minä katselen vierestä, välillä mukana leikeissä, välillä yritän olla vain vieressä ja katsella. Syömme iltapuuroa ja vähän leipää. Käymme iltapesulla ja vaihdan yöpuvun Emmalle päälle.

19.30

Tuukka tulee takaisin kotiin Treeniryhmän treeneistä. Hän ottaa kopin Emmasta ja jää leikkimään hänen kanssaan olohuoneeseen. Minä menen hetkeksi työhuoneeseen, kirjoittamaan tätä ja vastaamaan vielä kahteen meiliin.

20.30 

Vien Emman nukkumaan. Toivon hiljaa mielessäni, että kunpa tänään olisi helppo nukutus. Peittelen Emman ja istun pinnasängyn viereen. Annan tutin suuhun ja kaksi unilelua kainaloon. Laulan Sininen uni -laulun, jonka laulan joka ilta Emmalle. Pieni rakas tyttö, aina pinnasängyssä hän näyttää niin pieneltä. Tekisi mieli ottaa hänet syliin ja paijailla hänen hiuksiaan ja laulaa vielä uudestaan niin, että hän nukahtaisi siihen. Mutta niin ei tapahdu, koska tiedän hänen vain villiintyvän sylissäni.

21.15

Olen aivan puhki. Tekisi mieli painua suoraan peiton alle. Aika tapahtumarikas päivä. Olen ostanut Ikeasta koirille lelut, suunnittelin antavani ne heille kun Emma nukahtaa. Olen kuitenkin liian väsynyt, enkä uskalla antaa koirille niitä riehuttavia leluja enää, jottei Emma vain herää. Laitan Ikeasta ostamiani uusia tuoksukynttilöitä ikkunalaudalle ja laitan niihin tulen. Kynttilät rauhoittavat.

22.00

Laitan kirjan pois, valot kiinni ja painun unten maille.

***

 

 

 

ps. Sain idean tähän postaukseen, kun luin Hillan blogista lähiaikoina postauksen ”Päivä kanssani”. Tykkäsin siitä niin paljon, että ajattelin tehdä samanlaisen. 🙂

Henkireikä!

Kiitos alkuun kaikille edelliseen postaukseen tulleista kommenteista ja omista, aika tuskaisistakin kokemuksista synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja/tai uupumuksesta. Vastailen teille pian. <3

Haluaisin vielä jatkaa aiheesta vähäisen. Nimittäin sen verran, että kerron teille henkireiästäni.

Henkireikä tarkoittaa urbaanin sanakirjan mukaan henkisen terveyden kannalta erittäin merkityksellistä aikaa, tapahtumaa tai paikkaa. Pitkäaikaista harrastusta tai aktiviteettia, joka auttaa kestämään arjen paineita. Esimerkiksi edesmennelleelle presidentti Mauno Koivistolle se merkitsi liikuntaharrastusta ja varsinkin lentopalloa. 

Myös minulle henkireikä on liikunta. Olen miettinyt tässä parin päivän sisällä sitä, miksi olen ollut ja olen edelleen niin uupunut. Olen kuitenkin saanut nukuttua säännöllisesti 8-10h yöunia, kiitos mieheni, jonka kanssa jaamme Emman yövastuun puoliksi. Mutta miksi minua silti väsyttää. En usko, että se on johtuu vain yöheräilystä tai paljosta tekemisestä. Ymmärsin vasta eilen aamulla, että henkireikäni on ollut kateissa koko tämän vuoden. Uskon sen varmasti lisänneen väsymystäni.

Kun aiemmin liikunta on saanut minun endorfiinivarastoni huippuunsa ja olen saanut niin paljon energiaa treenaamisesta, sen kokonaan puuttuminen on varmasti uuvuttanut minua entisestään. En ole päässyt hengähtämään edes hetkeksi uuden arjen lomassa. Koska en ole saanut. Koska vartaloni on ollut mäsänä ja olen vain kuntouttanut sitä.

Luojan kiitos löysin kesällä Lupauksen, heidän Kuntouta keskivartalo -kurssinsa, sekä sen jälkeen Saran yksilövalmennuksen. Niiden avulla sain erkaumani paranemaan ja lantionpohjan lihakset kuntoon. Olen oikeasti sitä mieltä, että ilman näitä kahta asiaa en olisi kuntoutunut varmasti lainkaan. Erkaumani olisi jäänyt ja olisin varmasti ennemmin tai myöhemmin alkanut kärsimään alaselkäkivuista ja virtsankarkailusta.

Nyt kun olen parin viikon ajan päässyt treenaamaan ihan oikeasti, siis sellaisia treenejä kuin joskus ennen raskautta, olen tajunnut kuinka olen niitä ikävöinyt. Ja se syy miksi tästä asiasta hehkutan täällä kerrasta toiseen, on se, että haluan jonkun muunkin saada tämän saman tunteen. Ei tarvitse olla äiti tai isä, voi olla ihan yhtä hyvin väsynyt opiskelija tai paljon töitä tekevä henkilö – oman henkireiän löytäminen on ihan ehdoton juttu jaksamisessa!

Tällä viikolla oli hymy herkässä Vertical Clubilla. <3

Mikä on teidän henkireikänne? Oletteko löytäneet sen? Suosittelen vahvasti etsimään sitä ja sen jälkeen saamaan siitä voimaa ja virtaa arjen pyörittämiseen. Ja virtaa siitä arjesta nauttimiseen! <3 Koska ennen kaikkeahan se useimmiten on aika ihanaa ja siitä osaisi nauttia enemmän jos ei olisi väsynyt tai uupunut. Vai mitä?

Klikatkaa itsenne Kuntouta keskivartalosi -kurssille!! Se alkaa taas 6.marraskuuta ja lukijanani saatte sen hintaan 79€! Suosittelen ihan 100% ja rutosti päälle! 😉 Vaikka synnytyksestä olisikin jo pidempi aika. TÄSTÄ pääseet lukemaan lisää ja osallistumaan.