Ei mopolla moottoritielle.. vai ehkä sittenkin?

Mä oon paljon puhunut siitä, että itseensä pitää luottaa ja omaan tekemiseen. Se on kaiken a ja o. Se pätee myös työasioissa. Jos ei luota omaan osaamiseen ja tekemiseen, ei voi menestyä. Kukaan ei ”osta” juttuja ihmiseltä, joka kaivaa kengän kärjellä maata ja leuka rinnassa sopertaa hiljaisella äänellä tarinoitaan.

Jos kuitenkin uskoo omaan tekemiseen ja osaamiseen, on tavallaan vaan ”taivas rajana”. 😀 Mä oon tajunnut, että mä oon  tähän asti uskonut itseeni vaan tiettyyn pisteeseen asti. Oon painanut jarrua aina siinä kohtaa, kun näyttää alkavan tapahtua liikaa. Eikä se ”liika” oo koskaan ollut negatiivista, vaan pelottavan hyvää. En oo vaan uskaltanut lähteä siihen kelkkaan. En tiedä osaanko selittää, mutta oon tavallaan pelännyt menestymistä.

Oon ehkä ajatellut, että ”ei mopolla moottoritielle”. Uskonut, että mä osaan ja onnistun tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen mennään liian isoille vesille ja mun osaaminen loppuu. Mutta tiedättekö, ei se mee niin! Nyt mä aion uskaltaa sinne moottoritielle! Ens kevääksi on suunnitteilla aivan super makeita juttuja ja yks mun monivuotinen haave on toteutumassa!! En kestä! Pelottaa, mutta nyt aion uskaltaa ja uskoa!

Mä pääsen kertomaan teille tästä mun toteutuvasta haaveesta varmasti jo muutaman viikon päästä, mutta muutama etappi pitää vielä sinetöidä ennen kuin saan julkisesti asiasta kertoa. Toinen isompi juttu ens keväälle tulee myös tietoon varmasti joulukuun aikana viimeistään.

Mä vaan haluan kannustaa kaikkia uskomaan itseensä ja pistämään niitä haaveita paperille ylös, koska sitten niitä asioita alkaa tapahtumaan! Tottakai askeleita kohti toteutumista pitää osata itse ottaa, ei ne asiat vain toivomalla tapahdu. Mutta kannattaa uskaltaa haaveilla ja lähteä tekemään asioita niitä kohti! Se on pelottavaa – MÄ TIEDÄN! Mutta voi jumankekka mikä fiilis, sitten kun onnistuu!! OMG!

***

Vuorokauden someloma. Mitä tapahtui?

Haha! 😀 Ajatelkaa, me ollaan oikeasti niin kiinni meiän puhelimissa, että vuorokausi sieltä pois tuntuu joltain saavutukselta! 😉 No, oli se sitä tai ei, oli vuorokauden tauko ”someloma” erittäin mukava kokemus ja aiotaan se pitää vakkaristi meiän matkassa mukana. Seuraavan kerran heti ens viikolla, meiän lomalla! 🙂

Laitettiin perjantaina illalla puhelimet äänettömälle ja jätettiin pöydälle. Lauantaiksi ei tarvinnut laittaa herätystä, joten puhelinta ei tarvittu edes siihen. Aamulla kun herättiin, hipsittiin Tuukan kanssa alakertaan, laitettiin kahvit tippumaan ja istuttiin sohvalle rapsuttamaan koiria, Emma veteli sikeitä vielä. Valmisteltiin aamupala valmiiksi ja Tuukka lähti viemään koirat ulos. Emman herättyä istuttiin koko perhe aamupalalla, ilman kenenkään puhelimen räpläämistä. No, toki me aina kyllä syödään ilman puhelimia, silloin kun syödään koko perhe yhdessä.

Mitään suurta ”ahaa-elämystä” tai ns. ylimääräistä rentouden tunnetta someloma ei sinällään tuonut, mutta se mikä siinä oli ihanaa, oli se kaikki mitä ehdittiin tehdä päivän aikana, kun aikaa ei mennyt puhelimen selailuun. Tällaiset somettomat päivät on mun mielestä nimenomaan hyvä muistutus siitä, mitä kaikkea ehtii tekemään ilman somessa pyörimistä. Onhan ne myös aika karu muistutus myös itselle siitä, miten paljon se puhelin kädessä tulee vietettyä aikaa.. 😉

Me ehdittiin tehdä, rennolla aikatauluttomalla fiiliksellä:

Siivota – Aamupalan jälkeen laitettiin heti astiat ja pyyhittiin pöydät, ei jäänyt odottelemaan ”parempaa hetkeä” somen takia. Iltapäivällä imuroitiin, pestiin pari koneellista pyykkiä. Tehtiin jääkaapin tyhjennys ja lakaistiin kuolleet lehdet terassilta.

Pakata – Tän viikon lauantaina lähdetään lomalle ja kerrankin aloitettiin pakkaaminen ajoissa ja ajan kanssa. Ehdin jopa suunnitella vähän asukokonaisuuksia Emmalle ja mulle, enkä vaan tunkea hätäpäissäni jotain housuja ja paitoja laukkuun. 😀

Ottaa päikkärit – Kun Emma nukkui päikkärit, mekin levättiin. Pötkötettiin meiän sängyssä, luettiin kirjoja ja nukuttiin päikkärit. Ei siis käytetty ”tehokkaasti” Emman päikkäriaikaa työntekoon tai muuhun, vaan levättiin itekin – koska vapaapäivä!

Käydä shoppailemassa – Aamupalan jälkeen pistettiin kengät jalkaan ja lähdettiin Isoon Omenaan ostoksille. Käytiin ostamassa muutamat jutut, mitä tarvitaan matkalla mukaan. Käytiin myös lounaalla samalla ja tietysti ruokakaupassa.

Ommella, lukea lehtiä, kattoa telkkaria – Mulla on ollut odottamssa yhden haalarin kanssa ompeluprojekti nyt kesästä asti, no tän someloman ansioista sain sen vihdoin aloitettua! 😀 Luettiin myös lehtiä ja katottiin telkkaria. Varsinkin lehtien lukuun ei meinaa ”jäädä aikaa” normaalisti.

Leikkiä Emman kanssa – Leikittiin olohuoneessa, leikittiin Emman huoneessa, leikittiin ulkona. 🙂 Toki tätä aikaa meillä on aina iltaisin ja viikonloppuisin Emman kanssa, että sinäänsä tää ei ollut mikään once in a lifetime -sisältö. 😉 😀

Kaikkea tätä, mutta silti ei suorittamalla – Mun mielestä ihaninta tässä somelomassa oli se, että ei oltu suunniteltu tälle päivälle mitään. Ei siivousta, ei ompelua, ei shoppailua, ei mitään. Tehtiin nää kaikki asiat vähän silleen ”hei mentäiskö käymään Ompussa”, ”vitsit, mä voisinkin nyt aloittaa sen ompeluprojektin”, ”mä siivoankin nyt samalla tän jääkaapin”… Tiedättekö mitä tarkoitan? Se ylimääräisen ajan määrä oli vaan aika hurja ilman somea.

***

Lauantaina illalla, kun Emma oli nukahtanut, mä käväisin IG:ssä ja FB:ssä ja sitten laitoinkin kännykän pois ja aloin lukemaan kirjaa. Tuukka otti somen auki vasta sunnuntaina aamulla. 🙂 Suosittelen kyllä tällaista vuorokauden somelomaa kokeilemaan! Tuoko se lisää aikaa? Vai tuleeko sellainen olo, että ei tää ollut mun juttu. 😀

***

Iloista viikon ja lokakuun starttia!

Lue myös: 23 teiän esittämää kysymystä!