Lapsi somessa.

Olen miettinyt tätä asiaa nyt jonkin aikaa. En tiedä varmaksi omaa mielipidettäni. Tiesin aiemmin, mutta en tiedä enää.

Luin meidän lokakuun mammojen fb-ryhmästä mielenkiintoisen keskustelun tästä aiheesta ja päätin raapusta omia mietteitäni blogiin.

Kirjoitin raskaana ollessani tämän kirjoituksen ”Laitanko lapseni nettiin?” Kirjoitin silloin näin:

Itse olen ajatellut, että haluan jakaa lapsestamme – pienestä Vauva Pursiaisesta kuvia blogissa ja instagramissa. Samaa mieltä on Tuukka. Vauva tulee kuitenkin olemaan niin iso osa elämäämme ja todella rakas ja tärkeä osa sitä – miksi haluaisimme kätkeä jotain niin ihanaa?!
Tietysti olemme miettineet muutamia seikkoja kuvien suhteen. Mm. sen, että mitään paljaspeppukuvia emme laita nettiin. Emme myöskään mitään sellaisia, mitkä voisi jollain tapaa nolata lasta – lapsi potalla tai vauva kakkavaippaa vaihtaessa.
Olen miettinyt myös, että lapsen kasvaessa varmasti vähennän kuvien määrää ja mietin vielä tarkemmin, onko kuva sellainen ettei se halveeraa lasta. Haluan myös ajatella, että kuvat olisi sellaisia, joita vaikka kymmenen vuoden kuluttua nähdessään lapsi ei nolostuisi itse.

Olen nyt jo jonkin aikaa miettinyt, että pitäisikö Emman kuvien laittamista alkaa rajoittamaan. Nyt kun hän ei ole enää ihan vain pieni vauva, joka vain nukkuu ja näyttää samalta kuin kaikki muutkin vauvat. Nyt hän on jo oma persoona, pieni tytöntyllerö. Ymmärrän myös heitä, jotka ovat rajanneet oman lapsensa kokonaan pois somesta.

Maailma muuttuu!

On hankala verrata meidän omaan lapsuuteemme 80-luvulle tällaista asiaa. Me elämme somea nyt vasta muutaman vuoden kokemuksella, meidän lapsemme tulevat kasvamaan somen kanssa. Jos nyt tällä hetkellä koulussa kiusataan jotain lasta somessa olevan kuvan takia, voi hyvin olla ettei enää viiden vuoden päästä niin ole – sillä se on silloin jo niin yleistä. Lapsethan kiusaavat erilaisuuksista, asioista jotka eivät ole arkipäivää ja yleistä.

Mitä someen voi laittaa?

Olen edelleen sitä mieltä, että en halua laittaa Emmasta kuvia, joissa hän on alasti tai tekee jotain sellaista, joka voisi olla myöhemmin hänen mielestään noloa. Tietenkään en voi tietää, mikä hänen mielestään on noloa ja mikä ei. Mutta voin päätellä ainakin osan. Kun Emma menee tarhaan ja kouluun, kysyn ehdottomasti häneltä aina luvan kuvien julkaisemiseen.

Perhebloggarit ja julkisuuden henkilöt

Monet bloggaajat ja julkisuuden henkilöt rajaavat kuvistaan lastensa naamat pois. Mutta perhebloggaajat ja monet julkisuuden henkilöt myös näyttävät oman lapsensa naaman. Olen miettinyt, että jos vaikkapa minua enemmän seuraajia omaavilla henkilöillä on kuvia somessa omista lapsistaan voi minullakin olla. Somessa lapsensa/lastensa kuvia löytyy mm. Nanna Karalahdelta, Martina Aitolehdeltä, Mutsis on -bloggaaja Emilialta, Umpulta, Fit you too -Katrilta, Hilla’s Blogin Hillalta, Laura Peipolta, Hanna Gullichseniltä, Oi mutsi mutsi -bloggaaja Elsalta, Juoksujalkaa Lauralta jne jne… Vaikka omia tekemisiään ei kannata verrata muiden tekemisiin, voi tässä asiassa kuitenkin miettiä ettei ole ainut, joka someen jakaa vauva/lapsikuvia.

***

Joka tapauksessa, olen kuitenkin nyt miettinyt sitä miten kauan vielä jaan näinkin paljon Emmasta someen. Syksyllä aloitan treenihommat kunnolla ja palaan myös töihin. Sitä kautta olen ajatellut, että blogini palaisi taas enemmän ”juurilleen” ja sinne treeni/hyvinvointi-maailmaan. Mutta koska Emma on iso(in) osa elämääni, haluan ylpeänä äitinä hänestä aina välillä kertoa tulevaisuudessakin.

***

Mitä ajatuksia tämä aihe teissä herättää? 

Ujo, kiltti, itsekäs, tyrkky – ennakkoasenteet…

*Sisältää mainoslinkkejä

Tiedättekö, olen miettinyt monta kertaa miten väärin ihmiset tulkitsevat toisiaan. Se on ihan ymmärrettävää ja inhimillistä tietysti. Nopeasti luodaan joku käsitys toisesta ja sitten voikin olla vaikea muuttaa sitä käsitystä. Myös ennakkoon kuullut mielipiteet tai jopa juorut jostain toisesta vaikuttaa kovin vahvasti omiin mielipiteisiin. Se on ihan väärin.

Olen itse yrittänyt opetella siihen, että en muodostaisi kenestäkään mielipidettä ennen kuin olen hänet tavannut. Blogin tai julkisuuden perusteella on todella vaikea alkaa kehittämään yhtään mitään oikeaa käsitystä ihmisen luonteesta. Tietysti jotain osviittaa saa, onko ihminen positiivinen, aito, negatiivinen, ujo, jne… Mutta esim. Tosi tv-sarjojen tai blogien perusteella voi kuitenkin jokainen tuoda itsestään vain pienen osan esille. Ja sekin voi olla rooli.

Luin TÄMÄN blogipostauksen muutama päivä sitten ja se puhutteli minua. Olen itsekin ollut lähes koko elämäni se kiltti ja joustava. Vasta ihan muutaman vuoden aikana olen oppinut liiasta kiltteydestä pois, olen oppinut kunnioittamaan itseäni ja olemaan rohkeasti oman tieni kulkija. Laittamaan rohkeasti itseni välillä etusijalle. Mutta se on jännä juttu, vieläkin joskus tunnen tekeväni jollain tapaa huonosti, jos laitan itseni välillä etusijalle. Varsinkin nyt pienen vauvan äitinä.

Ujous ja itsetietoisuus sekoitetaan kovin usein toisiinsa. Ujo ja hiljainen, ehkä hieman vetäytyvä ihminen lokeroidaan itsetietoiseksi ja ylpeäksi. Tosiasiassa häntä ujostuttaa puhua suureen ääneen ja katsoa silmiin. Kun super kiltti ihminen alkaakin laittamaan omia tarpeitaan muiden edelle, tehdään hänestä itsekäs. Tosiasiassa muut ovat vain tottuneet siihen, että kyllä hän joustaa ja antaa periksi, kun ei sitten enää annakaan – on hän itsekäs.

Mekko  Bubbleroom – Chiara Forthi

Jos nainen (tai mies) haluaa pitää ulkonäöstään huolta, leimataan hänet helposti turhamaiseksi. Vaikka sitten taas pidetään hyvänä asiana, että huolehtii itsestään. 😀 Aika ristiriitaista eikö? Kampaajalla käynti voidaan ajatella normaalini ja hyvänä juttuna, mutta ripsipidennykset ovat turhamaisuutta.. Kynsiä voidaan lakata tai käydä lakatuttamassa, mutta rakennekynnet ovat turhamaista hömppää.. Ymmärrättehän mitä ajan takaa?

On kurjaa lukea blogipostauksia, joissa kerrotaan kuinka äidit ja muodokkaammat naiset saavat osakseen ”tyrkky-leimaa”, koska eivät pukeudu vain haarniskaan ja uskaltavat jopa julkaista kuvia siitä. Tällaisia kommentteja minäkin joskus saan. Se on ihan kamalan kurjaa, että naiset luokitellaan tyrkyiksi, jos uskaltaa pukeutua naisellisesti ja korostaa omia muotojaan. Tyrkkykuvat on ihan eri luokkaa, ne missä ollaan kontillaan peppu pystyssä ja ”joogataan” stringit jalassa.. 😉 Tai no, toisaalta voihan joku haluta joogata juurikin stringeissä ja kertoa siitä somessa.. 😀 Mutta tyrkkyä en näe siinä, jos naisellinen nainen pukeutuu muihinkin kuin poolopaitoihin ja maksimekkoihin.

Ihmiset luovat niin herkästi jostain toisesta jonkun käsityksen ja sitten pitävät siitä tiukasti kiinni. Muutenkin se sellainen pahansuopaisuus on vain niin kamalan surullista. En ymmärrä miksi ihmiset eivät olisi avoimempia tapaamaan uusia ihmisiä ilman ennakkokäsityksiä? Miksei naiset ja äidit voisi pitää enemmän toistensa puolia?

Uskon vahvasti, että kaikki saisivat niin paljon enemmän irti elämästä, jos vain rohkenisivat vähän raottamaan niitä omia käsityksiään avarimmiksi ja tapaamaan uusia ihmisiä avoimin mielin. Uskon vahvasti, että kenenkään oma fiilis ei siitä parane, jos saa haukkua jotain itsekkääksi tai tyrkyksi. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitää uskaltaa pistää omia asioita muiden asioiden edelle – edes välillä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että naiset koosta riippumatta saa pukeutua seksikkäästi ja naisellisesti.

***

Mitä te olette mieltä tästä asiasta? Ihanaa viikonloppua toivotellen,

 

 

 

Pst. Mun ripsistä huolen pitää ihana ja taitava Beauty Anniina. <3