Uskomattoman taitava kroppa.

Taas jäin kiinni itseni aliarvioimisesta. Olen jäänyt siitä itselleni kiinni tänä vuonna monta kertaa. Toki aiemminkin joskus, mutta varsinkin tänä vuonna.

Olimme kuvaamassa viime viikolla taas ensi keväänä ilmestyvän kirjamme kuvia. Suunnitelmissa oli kuvata muutama liike, jotka olen osannut helposti ennen raskautta. Epäilin, että en osaa / pysty niihin tällä hetkellä. Usutin Tuukan kokeilemaan tai tekemään niitä puolestani. Tuukka kuitenkin sanoi, että kokeile nyt vain ainakin ensin itse.

Hymy oli melkoinen, kun sen ihmeempiä jännittämättä tein pistoolikyykyn. Ensin yhden kerran ja sitten toisen. Olin aivan varma, että jaloistani ei todellakaan löydy samaa voimaa enää, eikä ainakaan liikkuvuus anna periksi. Mutta olin väärässä. Tein myös L-asennossa punnerruksen, sekin ihmetytti. Pystyin hallitsemaan keskivartaloani ja koukistamaan kyynärpäistä ja vielä työntämään ne takaisin suoraksi. 😉

On ihan uskomatonta, miten taitava ihmisvartalo on! Miten se osaa palautua raskaudesta, synnytyksestä, isoista leikkauksista, murtumista jne. Tahdonvoima on iso tekijä taustalla ja tietysti oikeanlainen kuntoutuminen. Jos kuitenkaan ei usko pystyvänsä johonkin, ei se tule varmasti onnistumaan.

Lupasin viime viikolla tämän kuvauspäivän jälkeen itselleni, että en enää aliarvio itseäni. En minä ole mitenkään huonompi fyysisesti nyt kuin silloin joskus ennen.

Oletteko te saaneet hämmästyä jostakin taidosta, minkä olettekin osanneet vaikka ette ole aluksi niin uskoneet? Tuleeko helposti aliarvioitua itseään? Miksi? Muistakaa, että meidän vartalot on uskomattoman taitavia! ❤️

Miten se onkin niin vaikeaa?

Olen tehnyt tietoisia läsnäoloharjoituksia parin vuoden ajan. Joskus ajatusten sulkeminen pois mielestä edes pieneksi hetkeksi oli helpompaa. Nyt se tuntuu todella vaikealta.

Vietimme eilen ihanan aamun ja aamupäivän Nuuksiossa, Hawkhill Naturen kodalla erätaitoja oppiessa ja mindfullness-harjoituksen parissa kukkulalla, metsän keskellä.

Aamu alkoi sillä, että kipusimme kukkulalle, josta oli huikeat näkymät järvelle. Jo se maisema rauhoitti. Istuimme alas kallioille ja kuuntelimme läsnäoloharjoitusten opastusta. Ensimmäinen harjoitus tuntui vaikeimmailta. Piti sulkea kaikki ajatukset pois ja kuunnella luonnon ääniä. Oli ihana kuunnella tuulta, lehtien havinaa, lintujen laulua ja muita luonnon omia tarinoita. Mutta silti mieleen yritti koko ajan pomppia ajatuksia kaikesta muusta. Mitä pitää muistaa, mitenköhän Emma voi tällä hetkellä, CitySurvivorsin lähtölistaan pitää lisätä se ja se, koskakohan ehdin tekemään keskivartalon kuntoutustreenin jne jne.. Oli melkein mahdotonta pysäyttää ajatuksia.

Ensimmäisen harjoituksen jälkeen keskustelimme jokaisen fiiliksestä harjoitusta kohtaan. Mitä ajatuksia se herätti ja myös niistä ilontuojista elämässä, sellaisista asioista joiden kanssa haluaa olla läsnä ja ihan vaikka välillä vähän väkisin opetella sitä läsnäoloa. Puhuttiin myös siitä, että ihan jo pelkästään metsässä oleminen ja siellä rauhallisesti kuljeskelu rauhoittaa ihmistä. Jokaisen olisi hyvä käydä kerran päivässä jossain luonnon äärellä. Jos muistan oikein, vain 15 minuuttia metsässä rauhoittaa mieltä ja kehoa huomattavasti. Tietysti olettaen sen, että some, kännykät ja kamerat suljetaan hetkeksi. Niin mekin teimme eilen. Meillä oli ”kuvaushetki” ja sitten pistettiin kaikki välineet pois ja vain keskityttiin siihen hetkeen.

Aamupäivän aikana tuli monia ajatuksia ja kokemuksia. Huomasin myös sen, että olin paljon rauhallisempi läsnäoloharjoitusten jälkeen kuin niitä ennen. Huomaan, että käyn monesti vähän ylikierroksilla. Puhun paljon, nauran paljon, mennä viipotan ja sähellän. Mutta sitten kun rauhoitun, olen vähän iisimpi kaveri. 😉

Läsnäoloharjoituksien jälkeen lähdimme opettelemaan erätaitoja. Keräsimme luonnon omia yrttejä, opimme miltä näyttää lillukanvarsi ja mikä on kiehinen. Saimme myös pienryhmissä tehdä oman nuotion, apuna oli kirves, puukko, puita ja tulitikut. Hakkasimme ensin kirveellä sopivan kokoisia puupökkelöitä, teimme kiehisiä puukolla, haimme tervaskantoa ja kuivuneita kuusen oksia metsästä ja avot! Saimme tehtyä tulen ilman sytytysnesteitä ja kilon pakkaa Hesaria. 😉

Päivän päätteeksi grillasimme omilla nuotioillamme makkaraa, söimme salaattia, joimme kahvia ja söimme korvapuustia. 🙂 Oli todella mukava aamupäivä metsän keskellä. Huomasin kuitenkin miettineeni loppupäivän sitä, että miten se voikin olla niin vaikeaa osata pysähtyä ja rauhoittua. Ja vaikka juuri elämän kiireisimpinä aikoina se hetkellinen rauhoittuminen olisi juurikin ehdottoman tärkeää. Eikä sen joka kerta tarvitse olla kokonainen päivä jossain, se voi tosiaan olla vain pieni hetki vaikka sohvalla istuen.

Meidän erävaatteet päivään tarjosi muuten Lidl! Ne tulevat myyntiin ensi viikolla ja on muuten edullisia!! Ja ihan todella hyväntuntuisia päällä! Ensi viikolla kannattaa siis suunnata Lidliin hakemaan syksyksi hyvät housut, takki ja kengät. Ne päällä voi sitten lähteä sinne metsään rauhoittumaan. 🙂 <3

***

Ihanaa viikonloppua kaikille!