Mitä se läsnäolo on?

Edelleen puhutaan paljon läsnäolosta. Siitä miten tärkeä olis olla läsnä hetkessä, nauttia siitä mitä on just nyt tapahtumassa – eikä haahuilla ympäriinsä puolivaloilla.

Läsnäoloa on monenlaista. Mun mielestä läsnäoloa on esimerkiksi se, että koittaa keskittyä siihen mitä tapahtuu sillä hetkellä. Laittaa kännykän pois, kun joku puhuu sulle ja kuuntelee mitä asiaa hänellä oikeasti on. Läsnäolo on mun mielestä myös sitä, että jos menee vaikka katsomaan lapsen kanssa lampaita, keskittyy siinä hetkessä niihin lampaisiin. 😀 Ettei koko ajan vaan stressaa siitä, mitä kaikkea vielä pitää ehtiä tänään tekemään ja noniin nyt mennään jo eteenpäin…

Mun mielestä on tärkeetä tehdä arkeen ja viikonloppuun niitä hetkiä, kun ihan ”pitää” olla läsnä. Ne hetket rauhoittaa ja saa edes hetkeksi pysähtymään. Tää tapa on tärkeää mulle ja mun mielenrauhan säilymiselle. Se ei tarkoita sitä, että se toimisi kaikilla.

Mä oon jo pitkään yrittänyt harjoittaa tietoista läsnäoloa. Sitä, että ihan oikeasti pyrkisi olemaan mukana koko sielun ja ruumin voimin aina siinä hetkessä mitä just silloin tapahtuu. Kuuntelisi omaa fiilistä, miltä tuntuu kehossa ja miltä tuntuu mielessä ja sydämessä. Miltä missäkin näyttää, tuoksuu ja kuulostaa.

Se ei todellakaan aina onnistu!! 😀 Ei ei. Mutta kun mun ystävä, Tuukka, mun veli, kuka vaan rakas ihminen puhuu mulle, haluan kuunnella. Olla siinä, kysellä lisää. En halua näpyttää silloin kännykkää ja miettiä, että mitähän asioita olikaan siellä to do-listalla ens viikolla.

Oltiin sunnuntaina käymässä koko perheen voimin Haltialan maatilalla. Kun ajettiin sinne, tuntui kuin kaikki autot olis ajaneet tuhatta ja sataa sivulta ja takaa. Talla pohjassa, aivan tuskassa. Mietin silloin, että kuinka moni oikeasti rentoutuu viikonloppuisin tai edes yhtenä päivänä viikossa? Vai meneekö monilla vapaapäivätkin aivan ahdistuneena miettien jo seuraavan päivän työasioita?

Läsnäolo ja sen tuoma rauhallisuus on ollut mulle itelleni tosi tärkeä oppi. Vaikka kotona odottais miljoonan metrin pyykkivuori ja kalenteri olis minuutilleen täyteen suunniteltu seuraavan viikon ajan, yritän edes yhtenä päivänä viikossa relata. 😀 Sulkea hetkeksi pois ”to do” -asiat ja pällistellä vaikka niitä kikkarakarvaisia lampaita. 😉

Sunnuntaina aamulla mietin, että huhhahhei.. viikko on pulkassa ja huomenna alkaa uus. Mietin, että viikon aikana oon tuntenut hurjaa energiamäärää, endorfiinia ja hyvää mieltä. Mutta tuntenut myös väsymystä, pahaa mieltä ja ihan sellaista ”pää räjähtää kohta” -fiilistä. Silti sunnuntaina illalla sängyssä mieitin, että nyt on levännyt olo. Lähden innolla uuden viikon pyörteisiin ja sydän ja silmät auki kaikelle mahtavalle!

***

Mitä läsnäolo on teille?

Hopeavettä massuun ja silikonia pakaroihin!

Mun mielestä kauneusleikkaukset ja vaihtoehtoiset hoitomenetelmät on ihan ok. Tai ainakin osa niistä. 🙂 Mun mielestä on hienoa, että on olemassa erilaisia tapoja hoitaa itseään. On ihan ok, että on olemassa mahdollisuus suurentaa tai pienentää rintojaan.

En tuomitse heitä, ketkä haluaa tehdä jotain muutoksia ulkonäköönsä jos muutokset ovat edes jollain tapaa henkilön omalle terveydelle ok. En myöskään tuomitse jos joku haluaa kokeilla ennen antibioottien ottamista jotain luonnonmukaisempaa tapaa, jos se on omalle terveydelle ok. Tavallaan mun ei oo mitään syytä tai tarvetta tuomita yhtään kauneusleikkausta, eihän ne koske mun vartaloa tai mun terveyttä. Tai tuomita yhtään lääkkeetöntä tapausta, voinhan ite ottaa lääkettä purkista jos siltä tuntuu. Mutta on mun silti pakko sanoa muutama sana.

On oikeesti aika kamala lukea juttuja lehdistä, jossa naiset on käyneet jossain ulkomailla kauneusleikkauksissa ja aiheuttaneet itselleen hengenvaaran. Laittamalla silikonia peppuun ja sitten leikkausarvet tulehtuu ja silikoninpalat paistaa pyllystä läpi. Tai kun on poistatettu alimpia kylkiluita tai tehty jotain kamalia vatsan kavennusleikkauksia. Kun sitten niitä hengenvaarallisia jälkimaininkeja koitetaan Suomen sairaaloissa korjata, toivon näiden naisten miettivän oliko se suurempi peppu tai kapeampi vyötärö oikeasti tämän väärti.

Mulle on ihan sama jos joku vetää hopeavettä vaikka päivittäin turpaansa, mutta se on mun mielestä kamalaa jos sitä annetaan lapselle. Varsinkin pienelle, maidon sekaan tuttipulloon. On oikeasti aika kamalaa, että lapsille syötetään jotain sellaista ainetta, mistä ei oo tutkimuksia vielä tarpeeksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on varoittanut nauttimasta hopeavettä, koska liiallinen määrä hopeaa on elimistölle myrkyllistä.

Rokotuksista ollaan myös montaa mieltä, mutta mä oon sitä mieltä ettei vuosikymmeniä käytössä olleita rokotuksia kannata jättää ottamatta. Onhan se jo todistettu, että rokotusvastaisilla alueilla on tullut esimerkiksi tuhkarokkotapauksia takaisin. Suomessa ei oo kukaan vielä kuollut tuhkarokkoon nyt rokotusvastaisuuden noustua (ainakaan käsittääkseni), mutta mm. Ranskassa ja Italiassa on. Niin pieniä lapsia, kuin aikuisiakin.

Rokotuksia kohden on olemassa laumasuoja. Se tarkoittaa sitä, että kun riittävän suuri osa väestöstä on rokotettu, tauti ei pääse tarttumaan eteenpäin ja rokottamattomatkin ovat suojassa. Tuhkarokko leviää äärimmäisen herkästi ja laumasuoja alkaa rakoilla, jos alle 95 prosenttia ihmisistä on saanut rokotuksen. Suomessa rokotuskattavuudet on yleisesti ottaen parhaiden joukossa Euroopassa, mutta tuhkarokolta, sikotaudilta ja vihurirokolta suojaavan MPR-rokotteen kattavuus on monissa kaupungeissa pudonnut alle 95 prosentin rajan. Pietarsaaren seudun lisäksi näin on käynyt esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella.

Musta välillä tuntuu, että tietoa kaikenlaisista asioista pursuaa netissä ihan kaikkialla. Niin paljon, että porukka menee ihan sekaisin. Siis ihan tosi! Onko se pyöreä peppu tai kapea vyötärö oikeasti niin tärkeä, että on valmis riskeeraaman oman hyvinvointinsa ja terveytensä?

Mä en olis valmis riskeeraamaan mun lapsen terveyttä jättämällä jotain rokotteita antamatta. Toki on rokotteita, joiden tarpeellisuutta varmasti tuun miettimään. En mä itseänikään oo rokottanut influenssalta kuin kerran elämäni aikana. Mutta joka tapauksessa, kun kaikissa asioissa pysyis ihmisillä oikeasti se maalaisjärki mukana!! Se on ihan hullua, miten todellisuus niin monissa asioissa hämärtyy, kun johonkin asiaan lähdetään vaan täyttä päätä mukaan. Tutkimatta sen enempää tai vertailematta erilaisia tutkimustuloksia tai tiedonlähteitä.

Tiedän, että tää rokoteasia saa porukalla näppikset sauhuamaan. Mutta kun rokottamatta jättäminen vaikuttaa muihinkin kuin siihen omaan lapseen. Se on huolestuttavaa. Jos kyse on jostain sellaisesta asiasta, joka ei vaikuta kuin omaan terveyteen, niin tehköön kukin mitä lystää. Mutta voishan sitä oikeasti myös vähän miettiä, mikä on tarpeellista ja varsinkin mikä on turvallista.

***