Miten me aikataulutamme arjen?

Se kuulostaa jotenkin kamalalta. Siis aikatauluttaminen. Juurihan kirjoitin siitä, kuinka aikataulut ahdistaa.. 😀 Mutta samalla ne luo kuitenkin sitä järjestystä. Ja niin se on. Yrittäjäperheessä äitiysloma ei ole sama, kuin palkkatyön äitiysloma. Lapsiperheessä, jossa on kaksi energistä koiraa ja joka paikassa heiluvat vanhemmat, on vaan pakko aikatauluttaa arkea. Saati sitten perheessä, jossa on useampi lapsi.

Me olemme Tuukan kanssa löytäneet hyvän taktiikan meidän arjen pyörittämiseen. Jokaisellahan on omat tapansa ja myös ihan omanlainen arki. Me olemme huomanneet, että on stressittömämpää ja jollain tapaa helpottavaa, kun on tietyt pelisäännöt arjessa.

Juttelin joskus alkukeväästä ystäväni kanssa siitä, että tuntuu kuin aika häviäisi johonkin eikä oikein mitään saa tehtyä kunnolla. Tiskit on tiskaamatta, blogikommentit odottaa vastauksia, parisuhde tarvitsisi omaa aikaa, me molemmat tarvitsisimme omaa aikaa ja tietysti tärkeimpänä Emma – aika hänen kanssaan, sellainen laadukas ja läsnäoleva aika. Niin ja tietysti Tuukan työt ja meidän ihanat koirammekin tarvitsee aikaa. Kerroin ystävälleni, että kinastelemme siitä kuinka aika käytetään hyvin ja järkevästi. Mutta emme silti jollain tapaa löytäneet mitään ratkaisua. Ystäväni antoi viisaan neuvon!

Hän sanoi, että ”Tehän olette Tuukan kanssa sellaisia kalenteri-ihimisiä. Eikö? 😉 ” Vastasin myöntävästi. Hän suositteli pistämään kalenteriin myös ne omat ajat, toisen työajat ja aikatauluttamaan arjen. Se oli ihan älyttömän hyvä neuvo! Nimittäin esimerkiksi se ettei meillä töihin lähdetä klo 7.30 ja palata 16.30 tekee haastetta muistaa, että toisella on ne työt. Kun nyt olemme kirjoittaneet kalenteriin ylös ”Tuukan työaika” tai ”Monnan blogin kirjoitusaika” jne.. on asioista tullut selkeämpiä ja helpompia.

On myös helpompi ajatella niin, että kun se oma aika – on se sitten treenaamista tai työntekoa – päättyy, voi tehdä ns. rennoin mielin kaikkea muuta. Tämä voi kuulostaa jonkun korvaan jotenkin ihmeelliseltä, mutta sanoisin niin, että ainakin toiset yrittäjät ymmärtävät tämän. Se ettei ole selkeitä työaikoja eikä toimistoa, tekee paljon haasteita arkeen. Toki myös vapauksia.

Kun minä haluan antaa Tuukalle rauhan tehdä töitä, nautin ajasta Emman kanssa. En yritä tehdä samaan aikaan toisella kädellä jotain muuta, vaan leikin Emman kanssa hänen leluillaan tai lähden Emman kanssa ulos. Joko yksin tai jonkun äitikaverin kanssa. Nämä tällaiset hetket on minun laatuaikaa Emman kanssa, nautin siitä ettei minun tarvitse tehdä mitään – ei tiskata, ei kirjoittaa blogia, ei mitään. Saan vain olla ja höpötellä Emman kanssa päppäppää-juttuja ja ihmetellä hänen kanssaan maailmaa. Kun taasen on minun vuoroni tehdä jotain, ottaa Tuukka Emmasta vastuun ja vaikkapa lähtee hänen kanssaan jalkapallokentälle potkimaan palloa tai juoksulenkille.

Emma kun haluaa nähdä ja tehdä, on hänen kanssaan ihana mennä. Tietäen, että tämä on se mistä hän tykkää. Mitä enemmän ympärillä tapahtuu, sen rauhallisempi ja tyytyväisempi Emma on. 🙂 Hän hihkuu rattaissa ja kertoo omia mielipiteitään siitä kaikesta mitä näkee.

Välillä Tuukka lähtee koko konkkaronkan kanssa ulos (koirat ja Emma) ja minä voin esimerkiksi imuroida rauhassa. Niin, että koirat ei hyökkäile imuria päin ja ettei Emma ole samaan aikaan tunkemassa sormiaan sähköpistokkeisiin. Tämäkin on arjen aikatauluttamista.

Monesti sunnuntaisin istumme alas ja käymme kalenterit kädessä läpi seuraavan viikon. Koska Tuukan työ (ja syksyllä minun) on joka päivä erilaista aikataulujen suhteen, on todella tarpeellista tietää etukäteen miltä toisen viikko näyttää. Minä pyrin nyt äitiyslomalla menemään mahdollisimman moneen aina yhdessä Emman kanssa. Mutta sitten jos on sellaisia tilaisuuksia tai muita juttuja, johon menen ihan vain itsekseni – kerron niistä ajoissa Tuukalle. Silloin Tuukka ei ota samaan aikaan asiakasta tai sovi palavereja.

***

Meillä tämä tällainen toimii. Selkeät pelisäännöt arkisin ja sitten vapaapäivinä ollaan kuin ellun kanat. 😀 Minulle on tärkeää se, että saan rauhassa nauttia ja ihastella sitä kaikkea mitä Emma oppii, tuntee ja näkee. Ja siihen rauhaan auttaa aikataulutus.

Miten muut vanhemmat aikatauluttaa arkea?

Poikittainen vatsalihas

Tiedättekö mikä se on? Ja mitä se tekee? Poikittainen vatsalihas sijaitsee ”syvimmällä” vatsassa. Sen päällä kulkee vinot vatsalihakset, sekä suorat vatsalihakset (”six-pack”). Poikittainen vatsalihas säätelee vatsaontelon painetta ja litistää vatsaa, kun lihasta jännittää. Hyväkuntoinen poikittainen vatsalihas tukee lannerankaa edestä ja estää vatsaa pömpähtämästä ulos ja kontrolloi alaselän notkoa. Poikittainen vatsalihas työskentelee oikein aktivoituna mm. staattisissa pidoissa.

Makasin tällä viikolla Töölön Mehiläisessä sairaalavuoteella ja vatsalleni pursotettiin geeliä, oikein urakalla. Tämän jälkeen mahaani alettiin painelemaan sillä ihmeellisellä tötteröllä, jolla katsellaan esimerkiksi sikiön touhuja mahan läpi. Mutta tällä kertaa ruudulla ei näkynyt sikiö, vaan siellä näkyi linea alba ja poikittainen vatsalihas, se kaikkein syvimmällä oleva vatsalihas.

Pääsin ihan älyttömän mielenkiintoiseen ultratutkimukseen. Nimittäin vatsalihasten ja lantionpohjan lihasten ultraukseen. Sain kuulla hyviä uutisia, mutta myös sen, että edelleen on keskityttävä ihan äärimmäisen tarkasti siihen mitä ja miten erilaisia treeniliikkeitä tekee.

Ultrassa selvisi, että lantionpohjan lihakset minulla on aika hyvässä kunnossa. Sen olin itsekin huomannut ja aavistellut asian olevan näin. Eli ne ovat palautuneet raskaudesta paremmin, kuin suorat vatsalihakseni omille paikoilleen. Toki niidenkin aktivointi – ja rentoutusharjoituksia aion jatkaa.

Linea alba on jännesauma, joka on suorien vatsalihasten välissä. Se venyy jokaisella naisella raskauden aikana, osalla se kuroutuu kiinni luonnollisesti synnytyksen jälkeen joidenkin viikkojen tai kuukausien kuluessa. Sekin riippuu ihmisestä. Joillain sen palautumiseen tarvitaan apukeinoja, eli erilaisia palautumisharjoituksia. Tärkein niistä on saada aktivoitumaan poikittainen vatsalihas. Jos se ei ole aktiivinen, on oikeastaan koko keskivartalon tuki erittäin huteralla pohjalla.

Ultrassa selvisi myös se, että osaan aktivoida tämän poikittaisen vatsalihaksen kyllä. Mutta erittäin helposti otan voimaa mukaan suorista (päällimmäisistä) vatsalihaksistani. Katsoimme yhdessä fysioterapeutin kanssa siitä ruudulta, kun tein aktivointia eri tavoin ja löydettiin se tapa, jolla minun täytyy aktivointeja tehdä. Erittäin rauhallisesti ja todella pienellä voimalla.

Samalla katsoimme erkauman tilanteen ultralla. Navan ympärillä, sekä ylä- että alapuolella oli huonoin tilanne. Siinä erkaumaa oli jäljellä vielä parin sentin verran. Mutta sekä suorien vatsalihasten ylä- että alaosassa oli linea alba alkanut kaventua jo mukavasti ja erkaumaa ei enää ollut kovinkaan paljoa. Teimme harjoituksia niin, että selinmakuulla nostin pääni spontaanisti ylös ja tällöin erkauma suureni. Joka on huono asia.  Kun taas teimme harjoituksia siten, että rauhallisesti ensin aktivoin poikittaisen vatsalihaksen ja vasta sitten nostin pääni ylös – erkauma kapeni! Huraa!!

Käy lukemassa postaukseni siitä, että ei todella ole normaalia jos tulee pissat housuun juostessa tai jumpatessa. Eikä sekään, että alaselkä kipeytyy esim. jalkatreenistä. Ja TULE MUKAAN valmennukseen, jossa keskivartalo saadaan kuntoon! Sen voi tehdä mistä päin Suomea tahansa ja se on erittäin pieni summa siitä, että sen jälkeen tietää miten oma keskivartalo toimii ja kuinka voi turvallisesti lähteä treenaamaan! Ilman pelkoa pissan lorahtelusta housuihin tai selkäkivuista jne.. TÄSTÄ pääset postaukseen!

***

Tämä on sellainen asia, josta aion ja haluan puhua paljon blogissani!! Sillä tämä on asia, josta liian harva nainen edelleenkään tietää!!