Askeleen edellä.

Tiedättekö luulen, että en ole ainoa äiti, joka koittaa olla koko ajan askeleen edellä. Vai mitä tuumaatte?

Kun Emma nukkuu päikkäreitä, on todella harvassa ne kerrat kun minäkin osaan vain olla. 98% niistä hetkistä käytän tehokkaaseen toimintaan. Niin tehokkaaseen, että tulee hiki ja pienehkö stressikin pukkaa päälle. Kun parin tunnin aikana (tai joskus tunnin) yrittää tehdä kaiken.

Kirjoitan blogia valmiiksi.

Yritän näpytellä aina päikkäriaikaan edes jotain luonnosta postaukselle, jotta saisin postauksia ulos tasaiseen tahtiin. Sehän kun on fakta, että jos postaustahti harvenee tai tulee epäsäännölliseksi – karkaa lukijat muualle. Tietysti samalla pitäisi ehtiä vastaamaan kommentteihin ja muokkaamaan myös kuvat valmiiksi seuraavaa postausta varten.

Tiskaan, imuroin, laitan pyykkejä, järjestän.

Nopeasti kun heti Emman nukahdettua tiskaa edes muutaman lasin ja lautasen altaasta, niin on taas keittiö siistimpi. Ja tyhjentää pyykkikassin ja petaa sängyn ja pyyhkäisee olkkarin pöydän. Jos oikein vauhdikkaaksi meinaan, otan äkkiä imurinkin esiin.

Luen meilit ja kirjoitan pari.

No sitten tietysti katson nopeasti meiliin, onko tullut jotain super urgenttia. Vastaan pikaisesti niihin. Ja voi apua, kun en todellakaan ehdi vastata kaikkiin. Vastaan kuitenkin vielä pariin, että ”hei kiitos viestistäsi, palaan sinulle mahdollisimman pian”…

Syön lounasta. 

Tai edes kupillisen kahvia ”rauhassa” samalla, kun näpytän meilejä tai postausta. Hyvässä lykyssä ehdin tehdä jotain lounastakin. Paras tilanne on silloin, kun edellisenä päivänä on tullut tehtyä jotain sellaista ruokaa, mitä riittää vielä tällekin päivälle.

Laitan itseni kuntoon.

Käyn pikasuihkussa, laitan vähän bb-voidetta nassuun ja valokynää silmien alle. Harjaan hiukset ja suihkutan niihin kuivashampoota, hyvällä tuurilla ehdin pestä hiukset. Jos olen pessyt hiukset, kuivaan ne ja jopa suoristankin välillä.

Emman kamppeet valmiiksi.

Tuttipullot puhtaiksi, vaippakassiin vaippoja ja eväitä Emmalle. Vaatteet valmiiksi lipaston päälle, jos päikkäreitä ennen ei ole vielä vaihdettu yökkäriä pois. Mietin myös läpi, että mitä Emma söi ennen päikkäreitä ja mitä niiden jälkeen syötäisiin.

***

Jos olen sopinut lounastreffeistä tai jostain muusta tapaamisesta, lähden ehkä päikkäriaikaan jo kaupungille. Emma nukkuu matkalla rattaissa ja minulta jää tuo kaikki yllämainitsemani tekemättä. Ja vaikka siellä kaupungilla olisi aivan ihanaa, jyskyttää seuraavia päikkäreitä varten vielä enemmän hommia. Kasautuneita sellaisia. Koska koko ajan pitää olla askeleen edellä ettei hommat vaan kasaantuisi liian suuriksi pinoiksi.

Aivan. Kyllä ne pienet Sappeen lomat ja muut hetket, joissa ei tarvitse päikkäriaikaan kun pötköttää sohvalla hetki, tekee ihan älyttömän hyvää ainakin tälle äidille!! Onneksi on osallistuva mies, joka tekee näitä arjen askareita yhdessä kanssani, hoitaa koirat lähestulkoon yksin ja päälle omat työnsä tietysti. Mutta silti Tuukka osaa ottaa myös välillä rennosti Emman päikkäriaikaan, mennä pötkölleen ja lukea kirjaa.

Miksi me äidit ei osata? Tai ainakaan minä. 😀

Lue myös: Vaapero!

Vaapero!

Kolme viikkoa ja sitten Emma täyttää vuoden. Ihan käsittämätöntä!! On ihan tolkutonta, kuinka nopeasti oikeasti vuosi on mennyt. Me olemme jo lähettäneet kutsut 1-vee synttäreille ja varanneet Kahvila Rootsin alakerran synttärikesteille ja käyneet hamstraamassa PopUp-Kemuista ihania kattaustarvikkeita ja ilmapalloja!

On hassua miettiä, että juurihan vasta oli se päivä kun Emma täytti puoli vuotta. Sinä päivänä hän oppi ryömimään. Nyt hän on vilkas touhutiina, joka kävelee kaikenlaisia tukia vasten rivakkaan tahtiin. Äitin tai iskän kädestä pidetään kiinni enää vain yhdellä kädellä ja välillä kokeillaan seisomaan nousemista ihan ilman tukea. 🙂

Sanoja alkaa muodostumaan, yksi lempisanoista tällä hetkellä on Gere! Kuten veikkasimme joskus aikoinaan vähän huumorilla, että se on Emman ensimmäinen sana. Äitä ja äiti kaikenlaisella erilaisella tavutuksella ja äittätäititäittääiti-sekoituksella on kaikunut jo jonkin aikaa, mutta nyt parina päivänä on tavattu ihan kunnolla äi-ti. <3 <3 <3 Iskä on ”si” ja Gere on ”gr”. 😀 Myös Pimu on ”gr”… 😉 Paitsi tänään ensimmäistä kertaa Pimu oli ”iiu”. 😀

Emman pinkit collegehousut 12€ TÄÄLTÄ

Emman vaaleanpunainen body 12,95€ TÄÄLTÄ

Kävelyn opettelu ilman tukea on nyt niin kovasti läsnä, että yöt on viimeisen viikon ajan olleet todella levottomia. Taitaa jonkinlainen kehitysvaihe olla muutenkin päällä, sillä moni asia on mennyt askeleen eteenpäin. Se vaikuttaa suoraan yöuniin. Kun Emma jo nukkui niinkin hyvin, että öisin herättiin enää kerran, on hän nyt heräillyt yön aikana 4-6 kertaa!! Ei todella nälkään, vaan ihan johonkin levottomuuteen.

No, öisin on vain pakko purra hammasta ja miettiä tämänkin olevan ohimenevä vaihe. Joku kommentoi minulle instagramissa, että kun kaikki kehitysvaiheet on ohi – yöt rauhoittuvat. Tämä olisi joskus 1v – 1,5v välissä. Mutta tietysti sekin on yksilöllistä. Monia viestejä olen saanut myös niiltä äideiltä, joilla edelleen heräillään monta kertaa yössä ja lapset on yli 3v.

Minä olen iloinen siitä, että vauvavuosi alkaa olla takanapäin. Toki on haikea mieli ja varsinkin ihan niitä pikkuvauvavaiheen kuvia katsellessa meinaa nousta (tai siis nousee) vedet silmiin. 😉 Mutta silti olen todella innoissani siitä, että meidän vauva on jo vaapero ja hänen kanssaan voi tehdä asioita yhdessä. Leikkiä, kommunikoida, nauraa, riemuita, kiukutella ja vaikka mitä!

Rakastan sitä, kun Emma nauraa käkättää kun leikitään yhdessä jotain hölmöä. Tai kun Tuukka hölmöilee jotain Emman kanssa, kun pieni tyttö silmät ilosta täyttyen nauraa niin, että maha hötkyy. Rakastan katsella sitä, kun Emma puuhaa itsekseen vaikka edes sen viisi minuuttia kerrallaan. On ihana katsoa kun hän on niin kiinnostunut kaikesta. Pieni tutkimusmatkailija. <3 Kuinka super ihanalta se tuntuu, kun kesken leikin hän kipuaa syliin ja puristaa kaulasta ja antaa märän pusun ja palaa sitten omien lelujensa ääreen. <3 <3

Rakas pieni vaaperoni!! <3

***