Koti näyttää siistiltä..

..mutta älä avaa kaappien ovia äläkä kurkista maton alle.. 😉

Mä oon joskus oppinut sellaisen mukasiivouksen! Tiedättekö mitä se on? 😀 Se on sitä, kun on vaan vähän aikaa siivota /siistiä kotia edes vähän, silloin mukasiivotaan. Tavarat voi kasata kasoihin esim. lipastotason yhteen kulmaukseen tai laittaa johonkin nurkkaan. Silloin puhdasta pöytätilaa jää enemmän. Vaatteet voi rutata kaappiin ihan summan mutikassa, housulaatikkoon menee myös paitoja jne. Imurointi suoritetaan niiltä näkyviltä lattiapinnoilta. Mattojen ja / tai pöytien alle ei ehdi.

Ennen…
…ja jälkeen.

Meillähän ei oo astianpesukonetta (onneks tulevassa kodissa on), joten tiskit on tiskattava käsin päivittäin. Se on oikeastaan yksi ”siivoussääntö”, josta pyritään edes jollain tavalla pitää kiinni. On oikeesti nimittäin paljon rauhallisempi ja kivempi fiilis alottaa päivä puhtaasta kuin likaisesta keittiöstä.

Siivous on mun mielestä hauska juttu, koska usein siihen liittyy vähän sellainen ”ääh, en jaksa siivota” -asenne. Mutta sitten, kun edes tunnin silloin tällöin vähän järkkäilee ja pyyhkii pölyjä, on koti heti siistimpi. Mukasiivouksella saa siis paljon aikaan! 😉 Se siisteys tuo ainakin mulle tietynlaista rauhaa. On mukava istua sohvalla, kun sohvapöytä on puhdas ja ympäri kotia ei ole sotkua. Tottakai oikeesti ois kiva saada siivottua kunnolla edes pari kertaa kuussa. Siis niin, että kasat kulmista pois ja oikeille paikoilleen. Ja imuroida myös sieltä mattojen ja pöytien alta. 😀

Ennen…
…ja jälkeen.

Imuroidaan säännöllisesti, mutta rikkaharja & rikkalapio löytyy keittiön pöydän alta jatkuvasti. Sieltä se on helppo napata päivittäin ja tarpeen tullen. Koska taapero ja kaksi karvakunoa -> on kotona monta sopankeittäjää sekamelskan osalta. 😀

Oon harkinnut monesti palkkaavani kotisiivouspalvelun, mutta tähän asti oon kuitenkin pärjännyt omillani ja Tuukan avustuksella. 🙂 Tavallaan siivoaminen voi olla myös terapeuttista. Siis sellanen oikein ajan kanssa siivoaminen, ihan rauhassa. Välillä oon miettinyt tiskejä väsyneenä tiskatessani, että hei, nythän ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun tällä hetkellä ja sitten vielä tuloksena on tyhjä tiskiallas. 🙂

***

Onko siellä jollekin tuttua puuhaa tällainen mukasiivous? 😀

Neuvolakokemuksia

Emmalla oli eilen 1v-neuvola. Se vähän venähti, kun marraskuussa tuli jo täyteen vuosi. Ainoa vapaa aikaa marraskuulle olis ollut meidän matkan kanssa päällekkäin. Seuraava vapaa aika löytyi tammikuun alusta. Eikä sillä niin kiire ollutkaan. 🙂

Mua jännitti tää kyseinen neuvolakäynti tosi paljon. Tiesin, että siellä tulee kolme piikkiä pienelle. Aiemmat rokotukset on saaneet aikaan itkun, aika kovankin sellaisen. Mutta oireilta ollaan vältytty. Muistaakseni jotain ihan pientä lämpöä on noussut samana iltana, mutta ei muuta. Kuitenkin mua jännitti se miten Emma suhtautuu piikkeihin tällä kertaa.

Se tuntuu niin kamalalta, kun ei voi pikkuiselle selittää järjellä vielä tällaisia asioita. Että tämä on vain pieni kipu ja kohta helpottaa. Se tuntuu kamalalta, kun joutuu väkisin pitämään pientä itkevää rakasta paikallaan ja sitten neuvolantäti pistää piikkiä toisen perään. Mutta onneks se kipu hellittää pian.

Meillä on ollut onni matkassa neuvolan kanssa. Me saimme aivan ihanan neuvolantädin, joka jo mun raskausaikana oli todella mukava, eikä mistään asiasta tuomitseva. Olin kuullut silloin jo paljon sellaisia kokemuksia, että äidin painonnousua tai sen nousemattomuutta raskausaikana on neuvolassa päivitelty ihan olan takaa. Osoitettu syylistävällä sormella, jos painoa on kertynyt ja samalla sormella jos sitä ei oo kertynyt. Mutta mä en saanut kertaakaan sanomista mun painosta.

Emma on aina kasvanut käyrien mukana, siellä keskikohdassa. Kuten neuvolantäti on monesti sanonut, on Emma ihan keskiarvojen keskellä kulkeva lapsi. Emma ei oo tainnut vierastaa kertaakaan tätä meiän neuvolantätiä, vaikka on ollut niitä pahempiakin vierastusvaiheita. Eilen kun käytiin 1v-neuvolassa, oli se samalla viimeinen neuvolakäynti Töölön neuvolassa. Seuraavaksi käydään Espoossa.

Ainoa huonompi kokemus neuvolasta oli mun jälkitarkastus. Se tuntu vähän pintapuoliselta ja tosiaan silloin sain luvan lähteä liikkumaan / treenaamaan normaalisti. No, se arvio oli väärä. Siitä toki oon maksanut nyt hintaa vuoden verran. Olis ehkä täytynyt käydä vielä yksityisellä puolella tarkistamassa erkauman tilanne ennen kuin aloitin treenit.

Mutta joka tapauksessa voin antaa kyllä Töölön neuvolalle arvosanan 10+ !! Sinne on aina ollut mukava mennä, vaikka onkin ehkä jokin asia jännittänyt tai mietityttänyt niin Emman vauvavuoden aikana, kuin silloin raskausaikana. Mulla siis neuvolakokemukset on tähän asti positiivisia. 🙂

1v-neuvolakäynti meni mallikkaasti! Emma höpötteli omiaan, naureskeli ja hymyili neuvolantädille. Mun äiti oli mukana ja koko käynnin ajan oli mukava tunnelma. Vaa’alle Emma kapusi itse punnitukseen, mutta pituuden mittaaminen selinmakuulla ei ollut kiva juttu. Siitä nousi metakka. 😀 Kun oli piikkien vuoro ehdotti neuvolantäti meille, että laitetaan rokotukset kahdessa erässä. Näin tehtiin! Eilen saatiin mpr ja kaksi muuta haetaan avoimesta myöhemmin. Rokotus sattui tai ainakin se tilanne pelästytti, itku oli kova. Mutta onneks siitä selvis niin Emma kuin mäkin! 😀

***

Minkälaisia neuvolakokemuksia teillä on?