Sua vain yli kaiken mä rakastan.

Lauantaina kävi sellainen p**kamyrsky läpi meidän tuulettimien, että päätimme katkaista siivet heti.

unnamed-2

Päätimme katkaista avoimuuden siivet vauva-arkeemme ainakin hetkeksi, koska haluamme suojella perhettämme mielipahalta ja muiden (tuntemattomien ja ulkopuolisten) arvostelulta.

Vauvamme on meille niin rakas, että emme voi sitä sanoin kuvailla. Tämän tunteen tietää varmasti jokainen isä tai äiti. Haluamme vain ja ainoastaan parasta pienelle rakkaalle prinsessallemme. Teemme kaikki, ihan kaikki ratkaisut vauvan tarpeet ensimmäisenä mielessä. Hän on meidän elämämme tärkein ja rakkain.

Vauva tulee näkymään jatkossakin jonkin verran täällä blogissa ja muualla somessa, mutta lauantaisen ”palaute”myrskyn ansiosta jätämme ison osan kertomatta nyt ainakin vähäksi aikaa. Se osa jää vain meille ja meidän ystävillemme, sekä perheelle.

En halua enää kertaakaan itkeä niin paljon ja kokea sitä ahdistusta, jonka koin lauantaina. Kuinka minulle tuntemattomat ihmiset lähettelivät viestejä siitä, kuinka olemme menneet pilaamaan lapsemme aivojen kehityksen, sekä aiheuttaneet hänelle ahdistusta laittamalla hänet äidistä eroon yli tunniksi. En halua lukea yhtään sellaista kommenttia, että johan on kumma kun isä juoksee lenkiltä toiselle vauvan kanssa ja äiti ikävöi kotona. Isä on meidän (kuten tuhansissa muissa) kotona vauvalle yhtä tärkeä vanhempi, kuin äiti. Vaikka äidin syli onkin alussa turvallisin pienelle, on meillä isän syli yhtä rakastava, luotettava ja turvaa antava.

unnamed-3
Sua vain yli kaiken mä rakastan.

Tulemme kertomaan vauvan nimen, kun ristiäiset on pidetty. Tulemme kertomaan mitä meille kuuluu ja miten vauva kehittyy ja kasvaa. Tulemme kertomaan snäpissä ja instagramissa arjen pikkujuttuja. Mutta rajaamme pois asioita tästä lähtien. Sillä haluamme olla onnellinen perhe, emmekä syyllistää itseämme vanhempina, varsinkaan kun emme mitään muuta kuin halua olla maailman parhaimmat vanhemmat lapsellemme. ❤️

Kiitos teille, jotka olette ymmärtäneet, tsempanneet ja kertoneet, että kyllä teilläkin pienet vauvat ovat olleet äidistä erossa yli tunnin ja silti heistä on kasvanut täysipäisiä ja terveitä, rakastettuja ihmisiä. Kiitos teille, jotka olette kertoneet, että on jopa ihan normaalia jos lapsi on alle vuoden ikäisenä jo yökylässäkin. Kiitos teille, jotka olette muistuttaneet siitä, että on olemassa myös järkeviä ja suhteellisuudentajun omaavia ihmisiä. ❤️

collage

Muistutuksena teille linkkien lähettäjille; lähdekritiikki! Netistä löytyy paljon artikkeleita ja postauksia, jonka kirjoittaja on sitten kotiäiti, sairaanhoitaja tai vaikkapa psykologi, mutta tekstistä puuttuu lähdeviittaus. Tällöin kirjoitus on useimmiten vain mielipidekirjoitus. Jos on kyse tieteellisistä tutkimuksista, on aina teksteissä lähdeviittaus. Jos teksti on vain mielipidekirjoitus, ei sen perusteella tule tuomita kenenkään kasvatusmetodeita. Varsinkaan silloin, kun kyseessä on rakastavat vanhemmat ja äärimmäisen rakastettu lapsi. 

***

 

Minä suojelen sinua kaikelta, 
mitä ikinä keksitkin pelätä.
Ei ole sellaista pimeää,
mitä minun hento käteni ei torjuisi.

fullsizerender

Voihan babyblues.

En ilosta itke, en surusta itke – jos itken, niin itken muuten vaan.” Näin lauletaan yhdessä Juice Leskisen kappaleessa. Kertosäkeen ensimmäisten sanojen jälkeen voisi kuvitella, että laulu kertoo babybluesista. Mutta kyllä se taitaa kertoa rakkaustarinoista, parisuhdejutuista..

Joka tapauksessa, tuo on se tunne mitä nyt olen läpikäynyt pari päivää. Itkettää, vaikka ei ole mitään syytä. Luin, että se on sitä babybluesia. Tunteet ovat pinnassa ja herkistyminen erittäin vahvaa. Ja toisaalta, kuten eräs ystäväni sanoi, onhan sitä syytäkin – näissä ajoissa on paljon mitä itkeä, niin ilosta kuin surustakin.

img_2722

Eilen itkin mm. sitä, että olen huono äiti, koska imetys ei aina onnistu kuin Strömsössä. Silti se on onnistunut 90% kerroista hyvin, mutta välillä vaan sattuu niin maan pirusti. Eikä sen vuoksi hommasta meinaa tulla mitään. Vauva tuskastuu ja minä tuskastun, kun en voi ruokkia häntä. Ja tiedän tämän johtuvan asentovirheestä. Mutta kun vauva ja minä ollaan harjoiteltu näitä asentoja vasta muutaman päivän, niin aina ei onnistuta. Se itkettää.

Itkin myös ihan kyyneleet valtoimenaan virraten sitä, kuinka ihana tuo pieni on. Kuinka suloinen hän on ja miten rakas hänestä on tullut jo parissa päivässä. Antaisin vaikka toisen jalkani hänen puolestaan. Tai mitä vain. Itkin sitä, että miten ihana mies Tuukka on. Kuinka mahtava isä hän on. Koska synnytys eteni loppujen lopuksi kiireelliseen sektioon (kerron synnytyksestä kaiken myöhemmin) , oli Tuukka se, joka otti vauvan ensikosketukseen iholle. Jäi kahdestaan vauvan kanssa ja otti samalla sekunilla isän roolin maailman hienoiten vastaan, kun minä jäin leikkauspöydälle maha auki leikattuna makaamaan.

Minua rupesi itkettämään sekin, kun yksi instagram-seuraajistani kertoi hänen alkaneen muutama päivä synntyksen jälkeen itkemään sitä, kuinka hyviä cornflakesit ovat.

img_2725 img_2737

Kyllä tämä vauvan syntymän jälkeinen elämä todella yllättää. Vaikka sitä kuinka on lukenut siitä, että ei sitä onnen ja rakkauden määrää voi ymmärtää, että miten paljon voi jostain pienestä parin päivän ikäisestä asiasta niin välittää – on se tullut yllätyksenä, kuin iso kyynelistä märkä rätti päin kasvoja. Rakkaus vauvaa kohtaan on äärettömän suuri, mutta samalla myös rakkauteni Tuukkaa kohtaan kasvoi entisestään ja myös koiriamme ja muuta perhettäni kohtaan. On tämä vaan aivan mielettömän ihmeellistä aikaa.

Onko siellä minkälaisia kokemuksia babybluesista? 🙂 ❤️ Kuinka paljon on itkettänyt ja mitkä asiat? Onko jotain hassuja juttuja, mitkä on saaneet kyyneleet silmiin?

Minä taidan tästä nyt mennä tuijottamaan tuota pientä ihmettä ja odottamaan, että hän herää. ❤️

fullsizerender-3 img_2750

Ihanaa päivää kaikille! ❤️

fullsizerender