Meidän prinsessa on täällä ❤️

6.11.2016 klo 10.14 saapui elämäämme maailman suloisin ja ihanin tyttö 51cm:n mitalla ja 3760g:n painoisena. ❤️

img_2710Synnytys ei ollut helpoimmasta päästä ja pitkän synnytyksen jälkeen prinsessa tuli maailmaan kiireellisellä sektiolla.

Äiti on nyt vähän väsynyt, mutta super onnellinen. Tästä pienestä tytöstä tuli hetkessä rakkainta meille. Vaikka takana onkin neljä valvottua yötä ja paljon itkua,on kaikki nyt hyvin.

Kirjoitan lisää, kun pääsemme kotiin.

❤️

img_2709

Laskettuna päivänä..

..istun olohuoneen sohvalla ja mietin, että niin se vaan on kulunut 280 päivää raskautta ja vielä vauva pysyttelee masun suojissa. Mietin, että oma ajatukseni vauvan ennenaikaisuudesta oli väärä. Niin myös muutaman lääkärin. Mietin tämän väsymyksen rinnalla nyt kuitenkin, että näin  on hyvä. Vauva on päättänyt kasvaa ja vankistua kohdussa niin kauan kuin mahdollista.

Mietin, että moni asia on mennyt raskaudessa toisin kuin olin ajatellut. Mutta sekään ei haittaa enää. Niihin asioihin olen suhtautunut itsellenikin yllättävän lempeästi.
Olin ajatellut, että minulle ei tule raskausarpia, koska rasvaan niin säännöllisesti ja hyvin. Olin tästä hyvin varma, koska vielä kuukausi sitten mahani oli sileä, kuin vauvan peppu. Kuitenkin nyt parin viimeisen viikon aikana vatsan laskeutuessa alas, on alamahani täynnä arpia. Ne ei kuitenkaan haittaa minua. Olin ajatellut, että ne on kauhistus minulle. Niinpä.

Mietin, että olin myös kovin innoissani kertyneiden kilojen vähyydestä vielä kesällä. Nyt kuitenkin puntari huitelee lukemissa, jota en ole omalla kohdallani nähnyt ikinä. Lähtöpainosta lisää on tullut 20kg. Mutta sekään ei häiritse. Tiedän, että kilot lähtevät pois sitten kun on lähteäkseen. Tiedän myös, että paino ei ole edelleenkään mikään mittari – peili on. Ja se olo siellä kropassa.

Iltaisin mietin, että alkaakohan synnytys ensi yönä. Useimmiten toivon sitä, mutta välillä myös alan jännittämään sitä. Eilen jopa hieman pelotti pitkästä aikaa. Mitä jos epiduraali ei autakaan kohdallani kipuihin? Mitä jos vauvasta kasvaa yli nelikiloinen masussani, onko synnytys sitten kivuliaampi kuin reilun kolmikiloisen synnyttäminen?

Mietin, että lähteeköhän turvotus pois jo sairaalassa. Mietin, että sillä ei ole muuten mitään merkitystä, mutta haluaisin niin kovasti jo takaisin sormeni, jotka eivät ole puuduksissa 24/7. Mietin, että auttaako se synnytys myös pakarakipuihin. Lähteekö lonkan loitontajien öinen viiltävä kipu pois synnytyksen jälkeen?

Mietin, miten ihana äiti minulla on. Hän huolehtii ja on apuna. Mietin kuinka ihanaa on, kun hän tekee ja puuhastelee niin paljon kaikenlaista niin itsekseen kuin ystäviensä kanssa eläkepäivillään. Eilen hän kirjamessuilla käydessään päätti ex tempore jäädä jonottamaan kymmenien teinityttöjen kanssa Cheekin omistuskirjoitusta ostamaansa Musta lammas-kirjaan, minulle.

Mietin, että käynnistyyköhän synnytys itsestään vai käynnistämällä. Ja miltä se käynnistäminen tuntuu, jos siihen asti vauva masussa pysyy. Mietin, että miten pitkälle hän siellä kohdussa makoilisi, jos synnytystä ei käynnistettäisi? Mietin koko ajan, että kunpa vauva kuitenkin pian tulisi ulos, koska väsyneenä ajatukset harhailevat kovinkin usein kohtukuoleman pelkoon. Mietin, että pelkäävätkö kaikki näin paljon.

Usein mietin, että miltä vauva näyttää. Kun saamme sen ensimmäisen kerran syliimme, miltä se tuntuu. Näemmekö hänessä heti joko minun tai Tuukan piirteitä? Mietin, että millainen tyyppi hän on. Onko hän yhtään sen nimen näköinen ja oloinen, joka on muodostunut nyt loppusuoralla suosikiksemme? Ja jos ei, keksimmekö hänelle sopivan nimen.

Mietin nyt, että on vajaa kaksi viikkoa käynnistämiseen. Silloin viimeistään näemme hänet. Tänään on raskausviikko 40+0 ja väsymyksen lisäksi ei ole minkäänlaisia tuntemuksia siitä, että hän olisi tulossa maailmaan lähiaikoina.

Mietin, että on ihanaa kuinka moni laittaa tsemppiviestejä niin instagramin, facebookin kuin snapchatin kautta. Niin tutut kuin tuntemattomat. Mietin, että meillä on ihania ihmisiä elämässämme. Mietin myös, että kuinka monella tulee jo ulos korvista nämä pohdintani vauvan saapumisesta maailmaan.

maha
1.10 / 27.10

Mietin, että nyt väsyttää ja haluaisin vain nukkua. Mutta pakarat on niin kipeät etten oikein saa unta. Mietin, että olenkohan viimeinen mamma meidän lokakuun fb-ryhmässä, jolla on vauva vielä vatsassa. Ja mietin, että tuleekohan meidän lokakuisesta marraskuinen.

fullsizerender