Liikunta-alan ammattilaiset

Nyt kirjoitan sellaisesta aiheesta, joka on muhinut päässäni jo pitkään. En ole viitsinyt kirjoittaa siitä, vaikka välillä on päässä puhissut todella hämmästyneitä mietteitä aiheeseen liittyen. En ole viitsinyt kirjoittaa sen vuoksi, että olen ajatellut kirjoituksen vain lisäävän vettä myllyyn ja lisäävän negatiivista asennetta. Mutta nyt kirjoitan, koska eräs kollegani otti aiheen rohkeasti puheeksi.

Olen aina, jo pienestä pitäen ollut sitä mieltä ettei omaa hyvyyttään tai viisauttaan tarvitse tuoda esille niin, että samalla painaa muita alas. Omista saavutuksistaan, tiedoista ja taidosta saa olla ylpeä. Niistä saa hehkuttaa vaikka kuinka jos siltä tuntuu. Mutta se, että omia saavutuksiaan, tietojaan tai taitojaan tuo esiin toisia lyttäämällä – osoittaa mielestäni vain oman epävarmuuden.

Facebookissa on kaksi ryhmää meille liikunta-alan ammattilaisille; Liikunta-alan ammattilaiset ja Suomen Personal Trainerit. Liityin molempiin ryhmiin jo muutama vuosi sitten. Ajattelin, että onpa hienoa kun on tällaiset verkostot olemassa. Ryhmät, joissa voi kysyä kollegoiltaan apua kinkkisissä tilanteissa. Me monet kun toimimme yksityisyrittäjinä, ei varsinaisia työkavereita löydy aina siitä vierestä. Näin ollen teemme siis monesti ratkaisumme aina yksin tai sitten kysymme joltain tutulta kollegalta vinkkiä. Tai kysymme sitä näissä FB-ryhmissä.

Itselleni tuli hyvin pian selväksi, että en lähde kyselemään näissä ryhmissä yhtään mitään. Monesti olen myös ollut poistumassa ryhmistä kokonaan, niiden negatiivisen ja piikittelevän sävyn vuoksi. En ole kuitenkaan poistunut, koska aina välillä ryhmissä jaetaan jotain mukavaa ja välillä jopa jotain informatiivista.

Kuitenkin suurin osa viestiketjuista ryhmissä on aivan lastentarhameininkiä. Tai sanotaanko, että yläastemeininkiä. Oikein etsitään sitä yhtä pientä virhettä ja sitten aletaan joukolla lahtaamaan. Joku kysyy neuvoa johonkin asiaan ja pian on kymmeniä kommentteja rustattuna ”ai, miksi sinä sellaista suosittelisit”, ”nimet esiin”, ”ei hyvää päivää mitä ammattilaisia”, ”käykää ihmiset kouluja, viikonloppukurssit eivät ole kouluja” jne jne jne..

Itse olen sitä mieltä, että on äärettömän hienoa kun meitä liikunta-alan ammattilaisia on erilaisia. Personal Trainereita ja valmentajia on erilaisia – luojan kiitos! Niinhän ne valmennettavatkin on erilaisia. Joku pt osaa kaikki voimaliikkeet a:sta ö:hön, mutta ei ole paras neuvomaan juoksutekniikassa. Joku valmentaja tietää maidottomasta ruokavaliosta ja sen hyödyistä, joku toinen taas suosittelee maitorahkaa. Tärkeintä olisi, että asiakas löytäisi itselleen juuri sen hänen tarpeittensa mukaisen pt:n tai valmentajan. Ja sitten sitäkin tärkeämpää olisi, että valmentaja osaisi kuunnella asiakkaan tarpeita ja toiveita – eikä ladata vaan jotain nivaskaa käteen, että ”syö ja treenaa näin – niin kaikki minun asiakkaani syövät ja treenaavat, ja niin minäkin. ugh.”

Joku suosittelee kehonpainotreeniä, joku toinen salitreeniä. Jonkun mielestä kookosöljy on hieno juttu ja toisen mielestä taasen pellavansiemenöljy. Joku on sitä mieltä, että aamuaerobinen on parempi kuin keskellä päivää tehty aerobinen. Jonkun mielestä on parempi vähentää hillihydraatteja iltaa kohden ja joku toisen suosittelee toisin päin. Kukaan ei mielestäni ole väärässä. On vaan näkemyseroja. Ja niistä näkemyseroista pitäisi löytää ne, jotka palvelevat kutakin asiakasta parhaiten. Eikä löytää niitä, jotka pönkittävät kunkin valmentajan egoa parhaiten.

Omaa ammattitaitoa ei todella tarvi pönkittää sillä, että painaa muita alas. Sanoisinkin niin, että mitä reilummin voi käyttäytyä kollegoitaan kohtaan, sen parempi itseluottamus on omaa ammattitaitoaan kohtaan. Jos minä tarvitsen apua joskus jonkun työasian kanssa, tiedän monta ihanaa kollegaa keneltä voin kysyä. Autan myös heitä aina jos he tarvitsevat apua. Olen myös suositellut kollegoideni valmennusta asiakkailleni silloin, kun en itse ole ehtinyt heitä ottaa tai silloin kun olen kokenut etten itse pysty antamaan asiakkaalle sitä mitä hän tarvitsee. Olen myös saanut kollegoiltani asiakkaita tällä samalla ajatusmallilla. Jos oma kalenteri on täysi tai asiakkaan tavoitteet ei ole omaa vahvuusaluetta – on tullut yhteydenotto josko minä voisin ottaa asiakkaan.

Tämä on sellaista reilua peliä. Tämä on myös ammattitaitoa. Voin tältä kädeltä suositella monta hyvää pt:tä, eikä se ole minulta itseltäni pois. Minun ei tarvitse päteä toisten kustannuksella, tai lytätä muita alas, että huh huh miten paskoja valmentajia tällä alalla näkee.
Se taas ei ole reilua peliä, eikä ammattitaitoa, että osaa ladata tuutin täydeltä paskaa jostain toisesta nostamalla sillä omaa egoaan.

Monna

Varmasti jokaisella alalla on tätä samankaltaista toimintaa, mutta itselleni tämä liikunta-ala on tuonut räikeimmin tämän kummallisen käytöksen esiin. Otetaan yksi silmätikku ja sitten pistetään kaikki peliin – ja sen pelin nimi ei ole Fair Game.

Monna

Yrittäjän työ vs. yrittäjän mammaloma

Eilen mulla oli kesätreeniryhmän viimeiset treenit. Syksyn treeniryhmän valmennukseen en enää lähde mukaan, koska mammaloma kolkuttelee pian ovella. Yksilöasiakkaita oon myös vähentänyt elo- ja syyskuulle. Mutta vielä muutama viikko töitä painetaan. Samaan aikaan on haikea olo siitä, että ihanat asiakkaat ja treeniryhmät jää tauolle. Ja samalla jo into piukassa odotan mammalomaa.

IMG_1424

Oon ollut todella iloinen siitä, että oon jaksanut tehdä tätä fyysistä työtä näin hyvin nyt raskausaikanakin. Lukuunottamatta muutamia kertoja, kun olen pahoinvoinnin vuoksi joutunut treenejä siirtämään. Paljon olen saanut energiaa asiakkaista ja treenihetkistä heidän kanssaan.

Se on jännä juttu, että kun lähden töihin saatan olla hieman väsynyt. Mutta kun näen asiakkaan tai treeniryhmän, väsymys kaikkoaa silmänräpäyksessä. Se on vähän samanlainen tunne kuin omasta treenistä tulee. Tai samanlainen tunne kuin hyvän ystävän näkemisestä tulee. Ja tämä tunne on siis ollut aina läsnä tässä pt:n työssäni. Ei vain nyt raskausaikana. Se on aika ihana juttu.

IMG_1422

Toki ihanastakin työstä tarvitsee välillä lomaa, mutta tähän työhön on ollut aina loman jälkeen ihana palata. Nyt tiedän jo, että yrittäjänä en pysty tai edes halua pitää mitään super pitkää mammalomaa. Tämän työn yksi huippupuolista on se, että voin hyvin mammalomalta tulla ja tehdä asiakkaan siellä toisen täällä. Tai vaikka käydä vetämässä treeniryhmän treenit kerran viikossa. Se tarkoittaa vain reilun tunnin poissaoloa vauvan luota kerrallaan.

Jos olisin ns. ”normaalissa” päivätyössä, en kiirehtisi mammalomalta takaisin töiden pariin. Koska en haluaisia laittaa alle vuoden ikäistä lasta päiväkotiin kahdeksaksi tunniksi. Eikä siinä ole mitään väärää, joku tekee niin ja se on juuri heidän tilanteessaan paras ratkaisu. Mutta nyt yrittäjänä toimiessa ei mammalomailu ole taloudellisesti mitään herkkua. Ja vaikka olisikin, on hienoa tietää, että voin palata töiden pariin vaikka jo alkuvuodesta jos kaikki sujuu hienosti. Koska kyllähän Tuukka vauvan kanssa pärjää pari tuntia kotona yksinkin. 🙂 Tai jos Tuukalla on juuri samaan aikaan asiakas, on meillä isovanhemmat rientämässä enemmän kuin mielellään Vauva Pursiaisen hoitoavuksi.

IMG_1397

Voi olla, että mieli muuttuu kun vauva tulee perheeseemme. Voi olla, että ei tee mieli lähteä vetämään edes sitä yhtä asiakasta. Ettei halua olla edes tuntia erossa pikkuisesta. Mutta silti suurempana todennäköisyytenä pidän sitä, että vuoden alussa tekee mieli jo päästä vetämään treenejä asiakkaille vaikka vain sen pari kertaa viikossa. Koska tuskinpa lakkaan töitäni rakastamasta, vaikka tulevaa vauvaa rakastankin. <3 😉

Kun tiedän kuinka paljon saan energiaa ja hyvää oloa treenien vetämisestä huipuille asiakkailleni, tiedän saavani siitä energiaa myös kotona vauvan kanssa olemiseen.
Eli sehän on silloin sellainen win-win-situation. 😉 Vähän sama kuin oma treeni. Äidit, jotka haluavat palata omien treenien pariin vauvan syntymän jälkeen, saavat usein niistä treeneistä niin paljon energiaa ja hyvää oloa, että vauva-arkikin sujuu vaivattomammin.

IMG_1423

Vaikka yrittäjyydessä onkin sellaisia juttuja, mitä toivoisi olevan paremmalla tolalla Suomessa – on siinä kuitenkin myös paljon plussapuolia. Mm. se, kun toimimme Tuukan kanssa molemmat yrittäjinä, on tulevassa vauva-arjessa varmasti paljon hetkiä, joissa olen tyytyväinen yrittäjäperheydestämme.

Tuukka meinaa pitää isyyslomaa sen kaksi viikkoa heti vauvan syntymän jälkeen. Silloin 24/7 molempien kädet ja tuki ja turva toisesta on enemmän kuin tarpeellista. Mutta sittenkin kun Tuukka palaa isyysloman jälkeen töihin, on hän täällä kotona – koska kotitoimisto. 😉 Toki hän käy arkipäivisin vetämässä useampia asiakkaita ja treeniryhmiä, mutta silti on myös erittäin ison osan päivästä täällä meidän kanssamme kotona. Se mahdollistaa moneen.

14074548_10154506010293856_1257153366_o

***

Tiedän paljon yrittäjänaisia, jotka ovat palanneet töihin vain pari kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Sitä moni sitten hämmästelee kovaan ääneen. Mutta mielestäni sitä ei ole syytä kenenkään hämmästellä. Sehän on jokaisen oma valinta. Ja monesti yrittäjällä myös pieni pakko. Ne jotka eivät ole toimineet täyspäiväisenä yrittäjänä, eivät mielestäni voi tätä asiaa puida – koska heillä ei ole tietoa siitä mitä yrittäjyys käytännössä vaatii.

Yrittäjyys on monesti myös elämäntapa. Työ, jota tekee on myös harrastus ja rakas juttu. Yrittäjyys ja palkkatyö ovat täysin erilaisia juttuja. Koska olen monia vuosia molempia tehnyt, voin näin sanoa. 🙂 Monesti mietin, että pitäisikö palata esim. mammaloman jälkeen takaisin palkkatöihin. Mutta sitten kuitenkin muistan, miten tärkeä ja rakas tämä oma yrtitykseni on. Palkkatyössä on moni asia paremmin esimerkiksi taloudellisesti. Mutta yrittäjyydessä on muita plussia niin paljon, että on vaikea kuvitella enää palaavansa ainakaan kokopäiväisesti jonkun toisen palkkalistoille.

Vaikka pt:n työssäni tulen tuskin ikinä rikastumaan, saan silti joka päivä tuntea niin suurta kiitollisuutta ja ilon tunnetta siitä mitä teen. Tyytyväiset asiakkaat ja heidän kasvonsa, kun he ovat ylittäneet itsensä tai onnistuneet jossain. Tai epäonnistumisen jälkeen olemme yhdessä nousseet ylös ja taas löydetty se hyvän olon tie.

Niitä tunteita ja iloa haluan todellakin nähdä jatkossakin. Sitten kun vauva-arki siihen sopivan hetken antaa. <3

***

Treeniryhmän syyskausi starttaa 29.elokuuta! Vaikka minä en siellä nyt valmennakaan, löytyy huiput valmentajat syyskaudeltakin: Tuukka Pursiainen, Emmi Lehtomaa ja Inari Mölsä.

Lisätietoa -> www.tuukkapursiainen.com

Harjoitukset on joka ilta elokuusta- joulukuuhun, maanantaista – torstaihin klo: 18.00-19.00! Harjoituksissa on juoksua, kehonpainoharjoittelua, akrobatiaa, crosstrainingia, kehonhuoltoa ja paljon paljon muuta!

Valittavana on 3 erilaista treenipakettia ->

10 harjoitusta = 69€
20 harjoitusta = 99€
All in (sisältäen kaikki 56 harjoitusta) = 139€

treeniryhmä

Tässä pari blogikirjoitusta treeniryhmäläisiltä:

Uusi ja sporttisempi minä

Syntynyt onnistumaan

***

Ihanaa viikonloppua toivotellen,

Monna <3