Tunnesyöppö!

Minä olen. Tai ainakin tunnistan itseni sellaiseksi.

Heti kun on kiireisempi aikakausi tai viikko, syön huonommin. Heti jos jokin asia stressaa tai vaivaa, syön huonommin. Myös se vaikuttaa syömisiini miten pääsen treenaamaan. Tunnistatteko te näistä itsenne?

CitySurvivors -viikonloppu painettiin niska limassa melkein 20h päivässä hommia. Ei todella ollut mielessä terveelliset ja ravitsevat ruoka-annokset, vaikka ne juuri olisi auttanut jaksamaan paremmin. Kisapäivä meni juostessa eestaas Hietsun rantaa ja infopistettä, söin päivän aikana kolme banaania aamusmoothien lisäksi. Kun illalla klo 22 tulimme kotiin, en tehnyt ravitsevaa ja terveellistä ruokaa – hain roskaruokaa.

Ihmisen mieli on siitä ”fiksu”, että silloin kun on kuormaa liikaa, se yrittää helpottaa sitä jollain kivalla asialla. Monelle herkut tai jokin muu syömiseen liittyvä asia on vähän kuin palkinto. Että nyt kun on pitkä työviikko takana, on viinilasillinen (pullollinen) ansaittu. Tai väsyneenä ajattelee, että nyt kyllä olen niin poikki ettei mikään muu piristä mieltä kuin suklaapala (levy).

Joudun tekemään kaksi kertaa enemmän töitä syömisten kanssa siis silloin, kun olen väsynyt / streessaantunut tai muuten vain ylikuormitettu. Näinä hetkinä ei ole sitä super energiaa ja fiilistä, että ei edes tee mieli herkkuja. Tai sitä oloa, kun oikein pursuaa jaksamista ja tekee mieli ihan pomppia ja syödä salaattia. 😉

Nyt minulla on tällainen ajanjakso menossa. Joka ilta olen aivan puhki, siis oikeasti on sellainen olo ettei ole senttiäkään enempää annettavaa. Päivät on niin täynnä töitä, Emman touhuja ja kaikkea, että mieli vaeltelee koko ajan herkkujen parissa. En ehdi liikkumaan, mikä tekisi samantien stopin ajatuksilleni. Jotta pystyn edes jollain tapaa hillitsemään jokapäiväistä herkuttelua, on minun kiristettävä itsekurin nyörejä. Ei sillä, että se olisi ihan kamalaa jos söisin nyt joka päivä karkkia hetken aikaa. Vaan sillä, että kun se huonosti syöminen ja ne karkit ei tuo tippaakaan lisää energiaa ja jaksamista tähän hektiseen vaiheeseen.

***

Onko siellä tunnesyöppöjä ruudun takana? Miten te kiristätte itsekurin nyörejä silloin kun surettaa, stressaa tai väsyttää? Tai toisaalta, voihan sitä myös syödä iloon! Kertokaa omia kokemuksia ja fiiliksiä asiasta! 

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!