Tämä mamma kuntoon!

Viime viikolla aloitin Äitiysvalmennuksen oman yksilövalmentajani Sara Nevalaisen kanssa Lupaus-studiolla. Odotin ensimmäistä kertaa ihan tohkeissani! Olin mielessäni ajatellut, että kun sitten vihdoin saan luvan kanssa treenata liikkeitä, jotka on juuri minulle katsottu – on se sitä mitä olen koko kevään odottanut! Ja niin se meni!

Juteltiin alkuun Saran kanssa vähän omasta liikuntataustastani ja synnytyksestä. Sara katsoi erkauman tilanteen ja teki muutamia lihastestejä. Nopeasti tuli selväksi, että voimaa minulla edelleen on. Lihakset on siellä kyllä, mutta ne on olleet käyttämättöminä ja ns. väärään suuntaan venyneinä niin pitkään, että se on vaikuttanut mm. ryhtiini ja lantion liikkuvuuteen. Nopeasti tuli myös selväksi, että koska olen ollut treenaamatta säännöllisesti niin pitkään, on lihakseni myös todella jumissa ja koko kroppani kapasiteetista näiden kahden syyn vuoksi käytössä vain osa.

Sain matkaan mukaan seitsemän liikettä, joita olen tehnytkin nyt päivittäin. Olen aivan super fiiliksissäni siitä, että näitä liikkeitä tehdessä ihan oikeasti tuntee tekevänsä jotain. Lihakset, myös ne keskivartalon saavat tehdä töitä. Kuntoutan, venytän, vetreytän ja vahvistan kroppaani! En osaa kuvailla miten hyvältä tämä oikeasti tuntuu!! Niin henkisesti kuin fyysisesti!!

Uskomatonta on se, että jo viikossa on alkanut näkyä ja tuntua muutoksia. Enkä puhu nyt mistään painonpudotuksesta tai kireästä sixpäkistä. Vaan siitä, että kroppani alkaa heräämään vuoden horroksesta. Huomaan, että jo viikossa liikkeet ovat helpottuneet, koska liikkuvuus on parantunut ja lihakset alkavat muistamaan mitä varten ne kehossa ovat.

Saralta on ihana kuulla myös palautetta. Tajuan miten iso rooli hyvällä valmentajalla on. Kun kuulee valmentajan suusta sanat: ”loistavaa, kehitystähän on tapahtunut ihan selkeästi” ja tietää ettei ne ole ns. tyhjiä kehuja – tulee siitä todella motivoitunut olo! Ei tee turhaan töitä kroppansa toimivuuden eteen. Toki olen tuntenut tämän myös itse jo kropassani, mutta ainahan toisen sana vakuuttaa vielä lisää ja ennen kaikkea motivoi jatkamaan eteenpäin!

Vaikka liikunta onkin ollut minulle tärkeää, paljon antavaa henkisesti ja fyysisesti, sekä myös työ – en olisi osannut kuitenkaan arvata miten paljon sen puuttuminen vaikuttaa minuun henkisesti. Joskus viihtyessäni sohvaperunana männävuosina, mietin kuinka joku voi kaivata liikuntaa. Tykkäsin silloin itse käydä hyvin hyvin epäsäännöllisesti jollain tanssitunnilla tai ryhmäliikuntatunnilla, mutta se oli siinä. Rakastin sitä, että sain vapaapäivinä makoilla sohvalla tai aurinkoisena päivänä rannalla. En todellakaan tykännyt kävellä ympäriinsä, saatika sitten juosta. Ihmettelin, kuinka joku voi saada liikunnasta jotain muuta kuin fyysistä hyvää oloa.

***

Nyt tiedän ja ymmärrän! Monestihan sitä tajuaa kaipaavansa jotain asiaa vasta sitten kun se puuttuu. Ainakin liikunnan osalta voin allekirjoittaa tämän täysin.

Huomenna tapaan taas Saran! Odotan jo innolla!! Saan tehdä treeniä, saan ähkiä ja puhkia liikkeitä, jotka eivät meinaa onnistua, saan nauraa, onnistun ja kehityn. Ja tunnen taas jotenkin olevan oma itseni, Monna.