Päivä kanssani!

6.45

Herään siihen, että keittiöstä kuuluu ääniä. Emma on herännyt ja Tuukka on käynyt vaihtamassa hänelle vaipat ja tehnyt aamutoimet. Nyt keittiöstä kuuluu Emman iloiset kiljahtelut ja Tuukan höpöttelyä hänelle. Samaan aikaan Pimu hyppää sänkyyn ja kierähtää polvitaipeeseeni kerälle, josko vielä saisi vähän aikaa nukkua.
Muutaman minuutin päästä Emma ja Tuukka tulee sänkyyn herättelemään. Ei muuta kuin märkiä pusuja Emmalta ja iloisia hymyjä. Tästä se päivä taas lähtee käyntiin.

8.00

Kahdeksan aikaan käännän avainta auton virtalukossa. Emma istuu takapenkillä turvaistuimessa, iPadista kuuluu Munamies. Yksi Emman lempparibiiseistä. Takakontissa töröttää matkarattaat, vaippakassi ja leluja. Lähdemme ajamaan kohti mummulaa, minun äitini kotia Käpylään. Emmalla on aina maanantaisin mummulapäivä ja minulla, sekä Tuukalla työpäivä.
Puoli yhdeksän tienoilla vilkutan Emmalle äitini kotiovelta heipat ja Emma iloisesti mummun kanssa vilkuttelee takaisin. Suljen oven hymyillen, on hyvä mieli jättää Emma päiväksi äidin luokse, kun tietää miten hyvin hän siellä viihtyy. Lähden ajamaan takaisin kotiin.

9.00

Kurvaan kotipihaan ja kuljen kipinkapin kotiin. Puolitoista tuntia aikaa lukaista urgentit meilit läpi ja luonnostella tätä blogitekstiä. Oikeastaan tunti, sillä kymmeneltä hyppään suihkun alle, pistän hiukset ponnarille ja vaatteet niskaan. Sitten vielä hetki sohvalla läppäri sylissä ja Pimu myös.

10.45

Laitan auton taskuparkkiin Viidennelle linjalle. Pääsen heti viikon alkuun ihanaan, rentouttavaan ja ammattitaitoiseen käsittelyyn. Emilian luokse lymfahierontaan, sekä radiotaajuudella tehtävään kasvohoitoon Kauneshoitola Disar Centeriin. Lymfahieronta on minulle ihan uusi juttu. Lymfahieronnasta sanotaankin, että se auttaa kaiken muun hyvän lisäksi väsymykseen. Olen tapani mukaan vähän liian ajoissa paikalla, mutta Emilia onkin jo valmiina ottamaan minut vastaan. Minut paketoidaan hassuun pukuun ja sitten saan lymfahierontaa tunnin ajan. Samalla Emilia tekee minulle kasvohoidon. Tuntuu ihanalta, meinaan nukahtaa hoitopöydälle.

12.45

Kurvaan taas kotipihaan. Minulla on pari tuntia aikaa tehdä vielä koneella hommia ja syödä lounasta. Otan jääkaapista eilistä Tuukan valmistamaa super hyvää jauhelihakeittoa, pistän SodaStreamiriin vettä ja istahdan koneen ääreen keittolautasen ja juomalasin kanssa. Palaveerataan Tuukan kanssa pikaisesti tämän viikon ”to do”-jutuista ja puhutaan, että pitää muistaa markkinoida meidän suosittua Muutos -valmennusta, joka starttaa taas 6.marraskuuta.

13.50

Suunnitelmiin tuleekin muutos. Lähdemme hakemaan Tuukan kanssa varastolta kahvakuulia, Tuukan illan Treeniryhmän treenejä varten. Käymme Konalassa ja tiputan koirat sekä Tuukan Keskuspuiston liepeille, bussivarikon lähelle. Jatkan matkaa äidilleni. Siellä odottaa Emma, äitini, sekä veljeni. Pistämme kamppeet kasaan ja vaunut takakonttiin ja lähdemme porukalla Ikeaan. Ostamaan kynttilöitä ja ihastelemaan joulujuttuja. Käymme säännöllisesti Ikeassa kynttiläostoksilla. Hamstraamme muutamat paketit tuoksukynttilöitä mukaan ja ainahan sieltä jotain muutakin ostoskassiin tulee. Niin tälläkin kertaa.

16.30

Pakkaamme itsemme ja ostokset autoon ja lähdemme kotimatkalle Ikeasta. Matkasta tulee yllättävän raskas, sillä Emma saa kovan itkukohtauksen. Loppujen lopuksi itkee Emman lisäksi myös minä. Kurvaan taas kerran kotipihaan, noin viiden jälkeen. Tällä erää viimeistä kertaa tämän päivän aikana. Otan Emman takapenkiltä syliin, suukottelen pari kertaa pehmeitä poskia ja laitan hänet rattaisiin. Lähdemme sisälle ja samalla Tuukka nappaakin auton matkaansa ja lähtee vetämään Treeniryhmän treenejä.

18.00

Leikimme Emman kanssa olohuoneessa. Emma harjoittelee seisomista ilman tukea, koirat on mukana touhuissa. Minä katselen vierestä, välillä mukana leikeissä, välillä yritän olla vain vieressä ja katsella. Syömme iltapuuroa ja vähän leipää. Käymme iltapesulla ja vaihdan yöpuvun Emmalle päälle.

19.30

Tuukka tulee takaisin kotiin Treeniryhmän treeneistä. Hän ottaa kopin Emmasta ja jää leikkimään hänen kanssaan olohuoneeseen. Minä menen hetkeksi työhuoneeseen, kirjoittamaan tätä ja vastaamaan vielä kahteen meiliin.

20.30 

Vien Emman nukkumaan. Toivon hiljaa mielessäni, että kunpa tänään olisi helppo nukutus. Peittelen Emman ja istun pinnasängyn viereen. Annan tutin suuhun ja kaksi unilelua kainaloon. Laulan Sininen uni -laulun, jonka laulan joka ilta Emmalle. Pieni rakas tyttö, aina pinnasängyssä hän näyttää niin pieneltä. Tekisi mieli ottaa hänet syliin ja paijailla hänen hiuksiaan ja laulaa vielä uudestaan niin, että hän nukahtaisi siihen. Mutta niin ei tapahdu, koska tiedän hänen vain villiintyvän sylissäni.

21.15

Olen aivan puhki. Tekisi mieli painua suoraan peiton alle. Aika tapahtumarikas päivä. Olen ostanut Ikeasta koirille lelut, suunnittelin antavani ne heille kun Emma nukahtaa. Olen kuitenkin liian väsynyt, enkä uskalla antaa koirille niitä riehuttavia leluja enää, jottei Emma vain herää. Laitan Ikeasta ostamiani uusia tuoksukynttilöitä ikkunalaudalle ja laitan niihin tulen. Kynttilät rauhoittavat.

22.00

Laitan kirjan pois, valot kiinni ja painun unten maille.

***

 

 

 

ps. Sain idean tähän postaukseen, kun luin Hillan blogista lähiaikoina postauksen ”Päivä kanssani”. Tykkäsin siitä niin paljon, että ajattelin tehdä samanlaisen. 🙂

Väärinymmärtäjät.

Apua!! En kestä! 😀 😀 Pitäisikö jokaiseen postaukseen lisätä hymynaamoja ja sydämiä ja yksisarivsen kuvia, jotta kaikki lukjat ymmärtäisivät sen olevan humoristinen? Suurin osahan ymmärtää, mutta sitten on kasa väärinymmärtäjiä.

Välillä minua oikeasti hämmästyttää se, miten väärin tekstejäni (tai jonkun muun bloggaajan tekstejä) luetaan. Onko kyse bloggaajan kirjoitustaidosta vai luetun ymmärtämisestä?

Esimerkiksi postaukseni ”Askeleen edellä” oli kirjoitettu humoristisessa mielessä. Kirjoitin vähän itseironisesti siitä, että hiki hatussa täällä painan menemään kun Emma nukkuu päikkäreitä, vaikka olisi äärimmäisen hyvä osata levätä pari tuntia päivässä. Nimenomaan minä ihailen niitä äitejä, jotka osaa ottaa lungisti välillä. Silti tämä postaukseni sai aikaan mm. kommentin, jota en julkaissut. Tämän kommentin mukaan esimerkiksi todistelen kirjoituksellani sitä, kuinka hyvä äiti olen! SIIS MITÄ?!? Ihan oikeasti tämä jo naurattaa! 😀 😀 Itseänihän minä pistin tuossa postauksessa halvalla, en todella nostanut korokkelle, äiti-sellaiselle.

Kun lauantaina pälätin IG:n storyyn siitä, että olen nyt muutaman päivän Emman kanssa kaksistaan kotona ja Emman ”yksinhuoltajana” keskiviikkoon asti, tarkoitin sen täysin vitsinä! En aliarvioinut yksinhuoltajien elämää ja äitiyttä (tai isyyttä). Tunnen monia yksinhuoltajia ja tiedän, että se elämä voi olla todella raskasta välillä, kun kaikki vastuu on itsellä. Huonoimmassa tapauksessa ei ole lähellä edes isovanhempia tai muita apukäsiä. Kunnioitan kaikkia yksinhuoltajia suuresta sydämestäni. Tuon videopätkän puhuin hymy huulilla ja vielä korostin sanaa yksinhuoltaja siten, että ajattelin kaikkien ymmärtävän sen olevan vitsi. Koska vitsihän se on, jos joku kutsuu itseään yksinhuoltajaksi neljän päivän ajan.

Nämä vain pari esimerkkiä.

Joskus tuntuu, että tekisi sitä näiden kirjoitusten kanssa miten päin tahansa, niin aina on niitä jotka oikein tahtomalla tahtovat ymmärtää väärin ja loukkaantua.

Minä olen ihminen, joka ei pidä riitelystä tai minkäänlaisista väittelyistä. Jos joku on kanssani kovasti jostain asiasta eri mieltä, olen mielummin hiljaa kuin alan vänkäämään. Lähtökohtaisesti en tarkoita koskaan satuttaa yhtään ketään jutuillani tai teoillani, mutta silti onnistun loukkaamaan ja suututtamaan ihmisiä täällä somessa näköjään. Osaan tietysti välillä kirjoittaa kärkkäästi, enkä aina osaa suodattaa tekstiäni tarpeeksi lempeäksi, siinä voisin skarpata.

En tahtoisi kuitenkaan, että jokaisen postauksen alussa ja lopussa pitäisi jo valmiiksi pyytää anteeksi ettei vain pahottaisi kenenkään mieltä. Tahtoisin voida säilyttää sen tunteenpalon kirjoituksissani edelleen. Joten ennen kuin pahoitat mielesi tai loukkaannut jostain sanomisestani nyt tai tulevaisuudessa, lue postaukseni vielä toistamiseen jos se herätti tunteita. Oliko se tarkoitetuksella tehty loukkaus tai syytös juuri sinua kohtaan? Vai oliko se vain minun mielipiteeni ja hiiren pierun kokoinen asia tässä maailmankaikkeudessa?

Rauhaa ja rakkautta! <3

 

Lue myös: Isänpäivä lähestyy!