Väärinymmärtäjät.

Apua!! En kestä! 😀 😀 Pitäisikö jokaiseen postaukseen lisätä hymynaamoja ja sydämiä ja yksisarivsen kuvia, jotta kaikki lukjat ymmärtäisivät sen olevan humoristinen? Suurin osahan ymmärtää, mutta sitten on kasa väärinymmärtäjiä.

Välillä minua oikeasti hämmästyttää se, miten väärin tekstejäni (tai jonkun muun bloggaajan tekstejä) luetaan. Onko kyse bloggaajan kirjoitustaidosta vai luetun ymmärtämisestä?

Esimerkiksi postaukseni ”Askeleen edellä” oli kirjoitettu humoristisessa mielessä. Kirjoitin vähän itseironisesti siitä, että hiki hatussa täällä painan menemään kun Emma nukkuu päikkäreitä, vaikka olisi äärimmäisen hyvä osata levätä pari tuntia päivässä. Nimenomaan minä ihailen niitä äitejä, jotka osaa ottaa lungisti välillä. Silti tämä postaukseni sai aikaan mm. kommentin, jota en julkaissut. Tämän kommentin mukaan esimerkiksi todistelen kirjoituksellani sitä, kuinka hyvä äiti olen! SIIS MITÄ?!? Ihan oikeasti tämä jo naurattaa! 😀 😀 Itseänihän minä pistin tuossa postauksessa halvalla, en todella nostanut korokkelle, äiti-sellaiselle.

Kun lauantaina pälätin IG:n storyyn siitä, että olen nyt muutaman päivän Emman kanssa kaksistaan kotona ja Emman ”yksinhuoltajana” keskiviikkoon asti, tarkoitin sen täysin vitsinä! En aliarvioinut yksinhuoltajien elämää ja äitiyttä (tai isyyttä). Tunnen monia yksinhuoltajia ja tiedän, että se elämä voi olla todella raskasta välillä, kun kaikki vastuu on itsellä. Huonoimmassa tapauksessa ei ole lähellä edes isovanhempia tai muita apukäsiä. Kunnioitan kaikkia yksinhuoltajia suuresta sydämestäni. Tuon videopätkän puhuin hymy huulilla ja vielä korostin sanaa yksinhuoltaja siten, että ajattelin kaikkien ymmärtävän sen olevan vitsi. Koska vitsihän se on, jos joku kutsuu itseään yksinhuoltajaksi neljän päivän ajan.

Nämä vain pari esimerkkiä.

Joskus tuntuu, että tekisi sitä näiden kirjoitusten kanssa miten päin tahansa, niin aina on niitä jotka oikein tahtomalla tahtovat ymmärtää väärin ja loukkaantua.

Minä olen ihminen, joka ei pidä riitelystä tai minkäänlaisista väittelyistä. Jos joku on kanssani kovasti jostain asiasta eri mieltä, olen mielummin hiljaa kuin alan vänkäämään. Lähtökohtaisesti en tarkoita koskaan satuttaa yhtään ketään jutuillani tai teoillani, mutta silti onnistun loukkaamaan ja suututtamaan ihmisiä täällä somessa näköjään. Osaan tietysti välillä kirjoittaa kärkkäästi, enkä aina osaa suodattaa tekstiäni tarpeeksi lempeäksi, siinä voisin skarpata.

En tahtoisi kuitenkaan, että jokaisen postauksen alussa ja lopussa pitäisi jo valmiiksi pyytää anteeksi ettei vain pahottaisi kenenkään mieltä. Tahtoisin voida säilyttää sen tunteenpalon kirjoituksissani edelleen. Joten ennen kuin pahoitat mielesi tai loukkaannut jostain sanomisestani nyt tai tulevaisuudessa, lue postaukseni vielä toistamiseen jos se herätti tunteita. Oliko se tarkoitetuksella tehty loukkaus tai syytös juuri sinua kohtaan? Vai oliko se vain minun mielipiteeni ja hiiren pierun kokoinen asia tässä maailmankaikkeudessa?

Rauhaa ja rakkautta! <3

 

Lue myös: Isänpäivä lähestyy!