Seksuaalisuuden sanottaminen lapselle.

Tarkastuskirja, josta piti katsoa oikeat tulokset, lepäsi opettajan sylissä. Laskujen edetessä opettaja liikutti kirjaa yhä alemmaksi. Vain hetki ja kirjan alta paljastuivat aukinaiset housut ja niiden päällä makoileva opettajan penis.

Tämä lainaus on suoraan Maaret Kallion kolumnista. Juttu osui silmiini tiistaina, kun selasin HS:n sivuja. Pysähdyin lukemaan, koska pidän Maaretin jutuista. Mulla oli jo työpäivä käynnissä ja etsin netistä töihin liittyviä hyvinvointi-artikkeleita, mulla oli hyvä draivi päällä, aurinko paistoi ja kupissa oli lämmintä kahvia. Mutta tän jutun luettua iski lamaannus.

Kamalimpia asioita mitä voin kuvitella omalle lapselle koettavaksi on seksuaalinen ahdistelu, hyväksikäyttö ja kiusaaminen. Kaikki kolme asiaa on sellaisia, jossa lapsi kokee jumalattoman suurta pelkoa, hämmennystä, ahdistusta, paniikkia, surua. Jos mä joskus joudun kuulemaan omalta tytöltäni, että joku aikuinen, jonka pitäisi olla luotettava – on tehnyt hänelle pahaa, en tiedä miten pystyn olemaan räjähtämättä. Miten pystyn hillitsemään itseni, että en siltä seisomalta etsi tätä henkilöä käsiini ja tee itse hänelle pahaa.

Vaikka meiän pieni tyttö on vasta vajaa 1,5 vuotta, tuntuu tällaisen asian ajatteleminenkin kamalalta. Koska ikinä ei pysty suojelemaan toista ihmistä kaikelta maailman pahalta, vaikka kuinka yrittäisi, on löydettävä muita keinoja. Mun keino on sanoittaa nää asiat kotona. Jutella ja kertoa mikä on okei ja mitä ei pidä hyväksyä. Vaikka se voi tuntua jostain hassulta, on mun mielestä seksuaalisuudesta ja sen rajoista pystyttävä kertomaan lapselle jo ennen kouluun menoa.

Enkä tarkoita nyt todellakaan siitä, että pitäisi alle 7-vuotiaalle alkaa kertomaan, että miten niitä lapsia tehdään. Vaan siitä, että on kerrottava ettei kukaan saa koskea tiettyihin paikkoihin. Siitä, että ei ole todellakaan ok jos joku opettaja puristelee pyllystä tai heittää vitsillä rintojen koosta siinä vaiheessa, kun ne tytöillä alkaa kasvamaan. Kertoa siitä, että rajat on hyvin selkeät ja tiukat kun on kyseessä pieni lapsi.

Ja ennen kaikkea yrittää luoda sen ilmapiirin kotona, että kaikesta IHAN KAIKESTA saa ja pitää voida puhua kotona.

***

 

 

Päiväkodin vaihto edessä?

Ouh.. 🙁 Rintaa puristaa. Just kun Emma alkoi tottumaan päiväkotiin ja luottamaan henkilökuntaan siellä, meille tuli kirje postilaatikkoon, jossa tarjottiin uutta päiväkotipaikkaa.

Kun muutettiin tammikuussa, oltiin haettu Emmalle päiväkotipaikkaa alkavaksi helmikuun puolivälistä tai viimeistään maaliskuun alusta. Meiän lähin päiväkoti oli täynnä ja vapaa paikka Emmalle löydettiin yksityisestä päiväkodista n.15km päässä meiltä kotoa. Otettiin tuo päiväkotipaikka vastaan, koska Tuukan työpaikka on ihan naapurissa. Ja koska tuo päiväkoti tuntui ihanan pieneltä ja lämpimältä paikalta.

Nyt saatiin päätös, että meiltä n.500m päässä olevasta päiväkodista löytyisi Emmalle paikka. Noh. Tämähän on tavallaan ilouutinen, mutta toisaalta ihan ahdistaa.

On jännä miten nopeasti sitä kiintyy johonkin. Nytkin muutamassa viikossa on tullut kiintymyssuhde päiväkodin henkilökuntaan. Tämän hetkisessä päiväkodissa on oikeasti aivan super ihana henkilökunta ja tuntuu siltä, että jokainen lapsi saa siellä syliä, huomiota ja rakkautta yllin kyllin. Ketään ei jätetä yksin itkemään, eikä kukaan kulje kakat vaipoissa pitkin päivää.

Tietysti jos järjellä ajatellaan, on ehdottomasti tämä meidän kotia lähellä päiväkoti parempi vaihtoehto. Ihan vaan sen vuoksi, että edestakas ajaminen tämänhetkiseen päiväkotiin on vähän hölmöä hommaa. Se aiheuttaa vällillä myös haasteita, jos meillä on toisella Treeniryhmän treenit illalla Helsingissä ja toisella on auto, koska hakee Emman.

Mutta sitten jos sydämellä ajatellaan, niin haluaisin ihan hirmuisesti pitää Emman tämänhetkisessä päiväkodissa jatkossakin. Saadaan sieltä joka päivä videoita ja kuvia, miten meiän pikkuinen rakas voi. Häntä pidetään niin paljon sylissä, kuin on tarvis. Nykyään ei enää syliä niinkään tarvi, vaan tanssii muiden mukana musiikkihetkissä ja ruokakin maistuu.

Äh. 🙁 Ei tällaisia päätöksiä pitäis tällaisen tunteella eläjän hartioille heittää. Helpompi olis kun olis joku sääntö, että lähempää kotia oleva päiväkoti on otettava vastaan. Sitten siinä ei voisi tunteilla, kun fakta olis fakta.

Tälle pienelle tahtoo vaan parasta!! <3

***