Miten sinä rentoudut?

Olin ystäväni kanssa viettämässä laatuaikaa keskiviikkona. Olemme molemmat yksityisyrittäjiä ja kohta myös molemmat äitejä. (ystävälläni laskettu aika kesäkuussa)
Meillä on ollut nyt kolmena vuotena peräkkäin perinteenä järjestää aina toukokuussa Prinsessapäivä.

Prinsessapäivänä tehdään kaikkea mukavaa, prinsessojen hommia. 😉 Yrittäjinä on oikeasti vaikea viettää vapaapäivää, koska aina joku työjuttu pyörii mielessä ja/tai sitä ”vain nopeasti” katsoo onko meilissä mitään. Prinsessapäivänä laitetaan sähköpostit kiinni ja unohdetaan kaikki työhön liittyvä. Olemme käyneet näinä vuosina mm. erilaisissa hoidoissa, syömässä vähän spessuimissa ravintoloissa, shoppailemassa jne..

Nyt tänä vuonna päivää viettäessämme pohdimme, että miten me rentoudutaan arjessa. Ja kysymys olikin aika vaikea.

Jotkut meditoi rentoutuakseen, vaikkapa 10min joka päivä. Jotkut lähtee metsään kävelylle ja kuuntelee metsän ääniä, ilman sosiaalista mediaa ja musiikkia korvilla. Jollekin rentoutumisen voi tarjota hetki vaahtokylvyssä. Monilla on joku tapa rentoutua. mutta meidän molempien oli jotenkin todella vaikea miettiä, että mikä se rentoutumistapa on meidän arjessamme.

Minä tykkään saunasta ja tykkään vaahtokylvystä. Meillä ei kuitenkaan ole saunaa, eikä kylpyammetta. Metsään olisi ihana lähteä talsimaan ja vain kuunnella ja katsella, aistia ympärillä tapahtuvia ja olevia asioita. Mutta mukana on aina joko koirat tai Emma tai koirat, Emma ja Tuukka. 😀 Vaikka ihania hetkiä nekin on, ne ei ole sellaisia selkeitä rentoutumishetkiä. Sellaisia, jonka aikana ei tarvitsisi olla mitään kenellekään.

Yksi lukijani, pienen lapsen äiti kommentoi hyvin, viesteihin vastaamiseen; Ei vaan jaksa olla jatkuvasti olemassa jotakuta muuta varten ja lyhyet omat hetket käyttää mieluummin omassa rauhassa olemiseen kuin ”asioiden” hoitamiseen. Tämä pätee oikeastaan siihen rentoutumiseen itselläni. Mutta miten sitä onkin vaikea toteuttaa? Kun Emma nukkuu päikkäreitä, en oikeastaan ikinä enää itse nuku, vaan teen jotain muuta. Tiskaan, siivoan, vastailen blogikommentteihin tms.

Tai sitten kun sanon Tuukalle, että minä otan nyt tässä hetken omaa aikaa, on minulla se hiton kännykkä kädessä ja selailen instagramia, facebookkia ja muita todella tärkeitä juttuja.. Lukeminen rentouttaa ja sitä olenkin nyt taas alkanut ottamaan takaisin. Joko jotain naistenlehteä, kirjaa tai BookBeat:n appin kautta kirjaa. Meri on toinen mikä rentouttaa, mutta harvemmin sitä löytää itsensä seisoskelemasta merenrannalla katsomassa aaltoja.

Toisaalta, tämäkin on varmasti isosti ajatuksen voimasta kiinni. Jos ajattelisikin, että ne yhteiset päiväretket Emman, koirien ja Tuukan kanssa olisikin nimenomaan tapa rentoutua. Koskaan niinhän ne on. Ei me silloin puhuta töistä (ainakaan yleensä). Sitä vaan helposti on koko ajan kiire johonkin ja missä ikinä onkaan, koko ajan miettii mitä muuta kaikkea tänään pitääkään vielä muistaa tehdä. Olen huomannut, että läsnäoleminen tilainteissa ja kaiken muun ulkopuolella olevan unohtaminen hetkeksi on paljon vaikeampaa nykyään.

Olen nyt lukenut BookBeat:n kautta Jutan kirjaa Mielen päällä ja olen taas jotenkin herännyt siihen, että mitä kaikkea mielen hyvinvointi ja henkinen hyvinvointi pitääkään sisällään. Aionkin nyt ihan todella panostaa siihen, että keskityn asioihin joita teen. Olen läsnä ja etsin niitä rentoutumiskeinoja. Vaikka ei olisikaan sitä vaahtokylpyä.. 😉

***
Mitkä on sinun tapasi rentoutua? Kerro vinkkejä! 🙂

Lue myös: Kesän lukulista!

(Kesän lukulista-postaus sisältää ilmaiskoodin BookBeat:iin 😉 )

Onko äiti äidille susi?

Eilen oli aivan ihana tapahtuma Hyvinvoiva äiti. Me Emman kanssa päätimme vuoden alussa, että haluamme järjestää tapahtuman äideille. Sellaisen päivän, jossa kannustettaisiin jokaista äitiä toimimaan parhaalla näkemällään tavalla – niin töihin palaamisessa, lastenhoitojutuissa, treenamisen kanssa ja sen oman ajan ottamisen kanssa.

Mietimme Emman kanssa tapahtuman sisältöä ja mitä sillä haluttaisiin äideille antaa. Mietimme jotain ihanaa ja inspiroivaa paikkaa, jossa tapahtuman järjestäisimme ja oikeastaan heti ensimmäiseen ideaan olimme tyytyväisiä. Halusimme järjestää tapahtuman super kauniissa Lavli Living Roomissa. Mietimme, ketkä ihanat äidit pyytäisimme mukaan päivään ja päätimme kutsua upeat ja insporoivat, aivan ihanat äidit Kirsin, Umpun ja Evelinan. Onneksi kaikki heistä halusivat olla mukana päivässä. <3 Mietimme vielä, että olisi hyvä jos päivässä olisi mukana myös ammattilainen puhumassa raskauden jälkeisestä liikunnasta, joten halusimme ehdottomasti paikalle taitavan ja erittäin pätevän osteopaatin Saran. Pisteeksi i:n päälle halusimme päivän loppuun vielä treeniosuuden, joka ei olisi ”hullu hikijumppa”, vaan nimenomaan mietitty kokonaisuus synnyttäneille naisille, joiden lantionpohja ehkä vielä kaipaa treeniä. Saimme päivään mukaan upean ja ihanan liikunnanohjaajan Inarin.

Umppu, Eve, Kiti, minä ja Emma = Dream team 😉

Päivän aikana juttelimme paljon kaikenlaista. Kaikki sai puhua, ei vain me järjestäjät ja panelistit. Halusimmekin, että tapahtumassa saadaan jakaa omia kokemuksia ja kerättyä sellaista vertaistukea asioille. Tapahtuman aikana ei tuomittu ketään. Eilisen aikana ei todellakaan tuntunut kertaakaan, että äiti on äidille susi. Me kaikki äidit vedimme yhtä köyttä, ihan jokainen. Vaikka meillä oli erilaisia mielipiteitä tai toimintatapoja, koko ajan vallitsi hyväksyntä ja suvaitsevaisuus vahvasti ilmapiiriä.

Kiti sanoi tilaisuuden alussa, että meidän jokaisen äidin tulisi ymmärtää sellainen asia, että jokainen äiti on erilainen. Ainahan puhutaan siitä, että jokaisen vauva kehittyy eri tahtiin, jonkun pienokainen oppii kääntymään 2kk -ikäisenä, toisen 5kk -ikäisenä. Joku oppii puhumaan ensin ja vasta sitten kävelemään. Kiti sanoi niin hyvin sen, että myös me äidit kehitytään eri tahtiin. Meistä jokaisesta kehittyy vauvan ja lapsen kasvamisen myötä erilaisia äitejä. Kaikille erilaisille tavoille pitäisi antaa vapaus, eikä tuomita toisen äidin erilaista tapaa kasvattaa tai olla äiti. Paitsi tietysti niille tavoille, jotka satuttaa lasta. Mutta sen kaikki varmasti ymmärtävät.

Puhuimme myös siitä, että ei pitäisi tuomita ketään instagramin tai blogin perusteella. Koska tuskin kukaan sosiaaliseen mediaan päivittää koko elämäänsä, jokaista sekuntia myöden. Sen vuoksi muut kuin itse perhe ei tiedä koko totuutta. Se, että jonkun yhden kuvan perusteella aletaan syyttämään jotain äitiä itsekkääksi ja jotain toista laiskaksi läskiksi on ihan täysin väärin. Pelkkien kuvien tai blogikirjoitusten perusteella voi vain olettaa asioita, ei tietää faktoja. Ja se, että joku toinen päättää tehdä toisin kuin itse – ei ole tuomittava asia. Ei toisen erilaiset toimintatavat ole mikään oikeutus syytöksille tai haukkumiselle.

Valitettavan moni tapahtumassa olleista äideistä oli kokenut somen raivon ja siellä todistaneet väittämän äiti on äidille susi todeksi. Yksi oli saanut kuulla inhottavia kommentteja instagram-kuvastaan, jossa hän oli croptopissa salilla, hänestä tehtiin itsekäs äiti yhden kuvan perusteella. Toinen oli saanut kuulla kamalaa paasausta juoksulenkille kiirehtimisestä, yhden instagram-kuvan perusteella – todellisuudessa hän oli vaunulenkillä kävellen. Kolmas oli saanut palautetta liian aikaisin töihin palaamisesta ja neljäs siitä, kun oli käynyt ystäviensä kanssa muutamalla viinilasillisella.

Puhuimme siitä, että aina äidillä ei ole varaa valita kolmen vuoden kotona olemista, on palattava taloudellisista syistä töihin. Tai sitten on vain halu palata töihin, vaikkapa osa-aikaisesti. Puhuimme siitä, että joskus äidit haluavat lähteä vähän tuulettumaan, mutta sekin on ok jos ei halua. Puhuimme, että se on todella ok jos haluaa ja pystyy taloudellisesti olemaan kotona lapsen kanssa monta vuotta. Mutta että sekin on ok, jos haluaa palata töihin aiemmin. Monelle äidille työkin saattaa olla sitä ”omaa aikaa”. Puhuimme myös siitä, että ei sitä omaa aikaa ole pakko ottaa, jos ei siltä tunnu. Ei kaikki äidit tunne tarvetta omalle ajalle, edes tunniksi päivässä ja se on todella ok. Mutta myös se on todella ok, jos haluaa sen tunnin päivässä tai vaikkapa kaksi. Jos joku äiti haluaa lähteä treenaamaan, kun vauva on vielä pieni – se on täysin ok. Sekin on ok, jos liikunta ei kiinnosta pätkääkään ensimmäisen vuoden aikana.

Palaa töihin aikaisin tai on kotona pitkään, lähtee tyttöjen kanssa lasilliselle tai on kotona perheen kesken, lähtee salille treenaamaan tai liikunta ei voisi vähmpää kiinnostaa – mikään näistä tavoista ei ole toista parempi tai oikeampi. Ei mikään näistä tavoista vähennä tai lisää rakkautta lasta kohtaan.

Kuulimme päivän aikana paljon faktaa siitä, kuinka kauan naisen keho palautuu synnytyksestä. Miten treenaamaan lähteminen kannattaisi aloittaa ja mitkä on niitä lajeja tai liikkeitä, jotka voivat tehdä eniten hallaa lantionpohjalle tai erkaumalle.

Tapahtuma oli aivan super onnistunut, inspiroiva ja ihana!! Olen niin iloinen eilisestä päivästä. Kiitos ihan jokaiselle tapahtumaan osallistujalle!! Kiitos meidän ihanat panelistit, kiitos Sara ja Inari! Kiitos Lavli Living Room ja kiitos tarjoiluista ja lahjapussukoiden sisällöstä Evoke, Foodin ja Goodio

 

***

Äidit, pidetään yhtä!! Ei olla toisillemme niin ankaria! Ei olla ainakaan susia toisillemme! Hyväksytään erilaiset tavat kasvattaa ja olla äiti.
Ei toisen tapa ole itseltä pois, ei toisen tapa kasvattaa tee omasta tavasta huonompaa.

Pus!