Äitiysfyssarin vastaanotto, joka äidin oikeus?

Kuva: Ossi Pietiläinen

Kohta kaksi vuotta synnytyksestä ja silti edelleen on päiviä kun kropassa tuntuu omituisia asioita raskauden ja synnytyksen jäljiltä. Kuten oon paljon teille tässä parin vuoden sisällä kirjoittanut, mun vatsalihasten erkauma ei kuroutunut takaisin raskauden jälkeen omiin uomiinsa itsenäisesti. Jouduin kuntouttamaan aika pitkään keskivartaloa, että erkauma lähti milli milliltä kuntoutumaan ja pienenemään.

Tän kahden vuoden aikana oon mm. käynyt osteopaatilla FemiHealthissa hoidottamassa erkaumaa, tehnyt itse kotona kuntouttavia liikkeitä (paljon!) ja käynyt 10 kertaa äitiysvalmennukseen erikoistuneella pt:llä Hyvinvointistudio Lupauksella. Nyt vasta tänä kesänä alkoi tuntua siltä, että mun vatsalihakset alkaa jollain tavalla toimimaan ja saan oikeasti hallittua keskivartaloani edes jollain tapaa. Silti edelleen oon karttanut suorien vatsalihasten tekoa. Oon niitä jonkun verran jo tehnyt, mutta silti takaraivossa (ja siellä vatsalihaksissa) on koko ajan jyskyttänyt ettei tää tunnu vieläkään oikealta.

En oo saanut vatsalihaksiin tuntumaa, siis sitä sellaista poltetta mikä tulee, kun tekee tarpeeksi monta toistoa vatsalihasliikkeitä. Tiedättekö? Mulla on edelleen tuntunut mun sektioarpi puutuneelta ja kireältä. Mm. näiden asioiden takia halusin käydä äitiysfysioterapeutin vastaanotolla. Vaikka lantionpohja on tuntunut hyvältä, eikä pissoja oo tullut housuun, ajattelin haluavani tarkistaa myös ultraten lantionpohjan tilanteen.

Ostepatia ja äitiysfysioterapia on mulle tuttuja asioita. Oon käynyt mm. hoidattamassa osteopaatilla raskauspahoinvointia, Emman vähän hassua nilkan asentoa kävelyyn oppimisvaiheessa, Emmaa silloin kun hampaita puhkesi paljon, erkauman kuntouttamista jne jne.. Euroopassa on maita (mm. Belgia, Saksa ja Ranska), joissa jokaiselle synnyttäneelle naiselle kuuluu muutama äitisyfysioterapiakäynti. Näissä samoissa maissa vastasyntynyt vauva käy osteopaatin käsittelyssä pian syntymän jälkeen, usein jo sairaalassa. Sekin on kuuluu ns. ”synnytyspalveluun”julkisella puolella. Suomessa osteopatiaa ei löydy kuin yksityiseltä puolelta (vielä). Äitiysfysioterapiaakaan ei kovin paljon löydy vielä julkiselta puolelta, mutta monet yksityiset sairaalat ja lääkäriasemat on jo ottaneet palveluihinsa mm. juuri lantionpohjan ja erkauman ultraamiset jne.. Se on super hienoa!

Kerron tuosta osteopatiasta erikseen myöhemmin, sillä se on monelle vielä(kin) tuntematon asia. Mutta nyt kerron, kun kävin eilen ihanan äitiysfyssarin Sonjan vastaanotolla FemiHealthissa.

Ajatus tähän fyssarikäyntiin lähti itse asiassa mun osteopaatilta, joka työskentelee myös tuolla FemiHealthissa. Hänen (Sara Lexmond) luonaan oon käynyt aina osteopatiassa. Nyt oon hoidattanut Saralla mun kipeytynyttä olkapäätä ja siinä yhden hoidon aikana tuli puheeks mun synnytyksestä palautuminen. Sara vinkkasi, että suosittelee Sonjaa, Iraa tai ketä vaan fyssaria heiltä ja nimenomaan myös sitä ultrausta. Otin neuvosta vaarin ja varasin Sonjalle ajan!

Sonja aloitti katsomalla mun sektioarpea, hän tunnusteli sitä ja sanoi siinä olevan vieläkin kireyttä. Hän käsitteli sitä ja kas (!!) n. 5min käsittelyn jälkeen arvesta hävisi kireys ja se näyttää nyt ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ns. sileältä! Ihan älytöntä!! 😀 Puhuttiin Sonjan kanssa sektiosta ja siitä, että arpi on monille meille sektion käyneille naisille vähän arka paikka. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Varsinkin jos sektio ei oo ollut suunniteltu. Mun kohdalla tää pitää ainakin ihan täysin paikkaansa! En oo tykännyt kovin paljon koskea arpea, se on tuntunut vähän herkältä ja myös tosiaan kiristänyt ihoa.

Sonja katsoi mun vatsalihasten erkauman tilanteen ja sanoi ettei varsinaista erkaumaa enää (onneksi) oo jäljellä. Tän olin itse asiassa kuullut myös toiselta Saralta Lupaukselta. Silti jotenkin musta tosiaan oli tuntunut, että vatsalihakset ei edelleenkään reagoi samalla tavalla kuin ennen raskautta. No, syy löytyi nyt sitten sekä Sonjan sormituntumalla, että ultran kautta. Mulla on ylimpien vatsalihasten kohdalta jännesauma täysin palautunut ja napakoitunut, samoin alimpien vatsalihasten kohdalta. Mutta navan yläpuolella tuo jännesauma on vieläkin vähän pehmeä ja huokoinen. Ja tää on syy miksei mun vatsalihakset oo reagoineet vielä kunnolla.

Eli vaikka varsinaista erkaumaa ei enää oo jäljellä, on se jännesauma silti vielä vähän ”heikko” tuosta navan yläpuolelta. Siks ei koko corepaketti toimi vielä ihan täysin. Sain Sonjalta pari kuntouttavaa liikettä ja niitä teen nyt päivittäin. Myös se mun kireä sektioarpi voi olla syy siihen, että vatsan jännesauma on palautunut hitaasti, eikä sen vuoksi erkauma oo kuroutunut takaisin omille urilleen.

Sonja tosiaan sitten myös ultrasi mun lantionpohjan lihasten toimivuuden ja samalla katsoi ultralla myös tuon jännesauman / erkauman tilanteen. Lantionpohjan lihakset mulla toimii kuulemma ihanteellisesti. 🙂 Eli saan supistettua niitä ja rentoutettua niitä, ne myös toimii ”itsenäisesti ja spontaanisti”, eli supistuu automaattisesti tietyissä tilanteissa, eikä vain silloin kun niitä itse supistelen. Ultran kautta nähtiin myös jännesauman tilanne, kuten Sonja sormituntumalla vatsan päältä jo tunsikin – oli sama arvio ultraten.

***

Mulla jäi ihan älyttömän hyvä fiilis tästä vastaanotosta ja itse asiassa mä varasin jo seuraavan ajan Sonjalle ensi viikoksi. Silloin keskitytään mun yliojentuviin polviin ja hieman heikkoihin keskimmäisiin pakaralihaksiin. Kaikki nää on yhteydessä toisiinsa! Ihmiskeho on kyllä mieletön paketti! Niin moni asia vaikuttaa toisiinsa. Se, jos esim. polvissa tai lantiossa on virheasento, vaikutus näkyy usein hartioissa asti.

Mä kirjoitin ihan näppis sauhuten, kun oon taas ihan tohkeissani! 😀 Toivottavasti tässä oli jotain hyödyllistä tietoa teillekin! Suosittelen oikeasti jokaiselle synnyttäneelle naiselle äitiysfyssarilla tai osteopaatilla käyntiä! Vaikka tuntuis kuinka hyvältä lähteä lenkille 2 viikkoa synnytyksen jälkeen, se tuskin on oikeasti todellisuus. Monesti se keho kuitenkin ottaa vähän kauemmin toipua raskaudesta ja synnytyksestä. Toki poikkeuksiakin on! 🙂

Kun kysyin Sonjalta käynnin päätteeksi, että onko jotain asiaa jota äitiysfyssarina haluaisit painottaa synnyttäneille naisille, Sonja vastas näin:

Tärkeintä raskaudesta ja synnytyksestä palautumisessa on muistaa yksilöllisyys. Yhtä tiettyä liikettä tai toimintamallia ei ole, joka takuuvarmasti toimii kaikilla. Koska jokaisella naisella on se oma vartalo, joka toimii juuri omalla tavalla, on myös kaikenlainen kuntoutuminen ja palautuminen raskaudesta yksilöllistä. 

* Hoito saatu yhteistyössä FemiHealthin kanssa.

Hupsista heijaa..

Reilut kolme viikkoa on nyt eletty siivosti. 😉 Mikä on fiilis nyt ja onko kaikki mennyt kuin oppikirjoissa?

Pari ekaa viikkoa meni helposti! Se on aina se kaikkein helpoin aika, innoissaan uusista tavotteista ja uusista (tai takaisin palaavista) rutiineista ravinnon ja liikunnan parissa. Motivaatio on ihan kympissä, hyvä fiilis, energinen olo ja kärrynpyörät vaan killuu silmissä. Pari viikkoa kuka vaan jaksaa tarkkailla vähän mitä pistää suuhunsa ja tehdä punnerruksia ja kyykkyjä vaikka klo 23 illalla. Mitäs sitten tapahtuu? Motivaation häntä laskee, ne herkut alkaa houkuttamaan ja sohvakin näyttää paljon pehmeämmältä kuin vielä eilen.

Mä sanoisin, että parin viikon kohdalla punnitaan se jaksaako/haluaako tätä oikeasti. Katkeeko se kamelin selkä vai onko olo niin hyvä ettei todellakaan ole lopettamassa. Mulla kävi tuo jälkimmäinen! Energinen olo oikein pursuaa ulos musta ja edelleen se ihana tunne vatsassa, joka ei oo kipeä eikä turvonnut. En kuitenkaan väitä, että herkut ei olis kiusotelleet tai etteikö joku treeni olis jäänyt tekemättä.

Herkut mulla on pysynyt siinä viikonloppumeiningissä. Pari ekaa viikkoa meni tosiaan sillä yhdellä herkkupäivällä per viikko. Mutta kolmannella viikolla mulla vähän lipes.. 😉 Olin perjantaina Flow:ssa juhlimassa ja mun piti pitää herkkupäivä lauantaina. No, ostin sitten karkkia vähän enemmän ja sitä jäi sunnuntaillekin. Sunnuntaina iltana päätin, että hitto ei mun elämä siihen kaadu jos mä syön nyt noi loput irttarit tuolta kuleksimasta. 😀 Ja söin! Ja ne maistu hyvältä!

Nyt kuitenkin taas maanantain tullen on herkut pysyneet visusti kaupassa, eikä niitä tee ees mieli. Se on jännä miten nopeasti sitä kuitenkin tottuu siihen, että kerran viikossa. Mun mielestä se on lohduttava tieto, että herkkuhimon iskiessä voi miettiä, että hei jo lauantaina saa ostaa taas karkkia. Mulle tekis tosi paljon tiukempaa sellainen totaalikieltäytyminen. Se, että tietäis ettei vaikka kahteen kuukauteen saa syödä mitään ”herkkua”. Se olis paha! Enkä mä edes näe syytä sellaiseen. Mun on paljon helpompi miettiä, että viikon välein saan herkutella.

Treenihommat mulla on jotenkin vähän hakusessa. Tai se säännöllisyys niihin. Oon kyllä käynyt joo treenaamassa, mutta kun mulla ei oo tällä hetkellä mitään kuntosalia jolla kävisin, niin on paljon vaikeampi lähteä ”vaan” ulos jotain hyppimään. 😀 Toki meillä on lähellä ihana lampi, jossa löytyy kuntoiluvälineet ja kuminauhan voi aina pakata mukaan. Kehonpainotreenejä oonkin nyt tehnyt eniten. Mutta se salitreeni mua kyllä houkuttais taas enempi. Vaikka kehonpainotreenillä saa hyvin kiinteytettyä kroppaa ja saa sitä ihanaa energiaa, mikä treenistä tulee, niin jos lihaksia haluaa kasvattaa, vois treenissä olla mukana painoharjoittelu. Nyt pitäis siis vaan löytää uus sali, jolla käydä! Joku johon ei olis matkaa 15km. 😀

Sillä lailla täällä on taas yksi viikko pistelty menemään! 😀 Mites siellä?

***