Taaperon unihommat – 6 vinkkiä nukutukseen!

Joo!! 🙂 Tästä lähtien (viime kesä) on riehuminen ollut kivempaa, kuin nukkuminen.

…ounou! Tää on asia, josta luulin ettei enää tarttis kirjoittaa. 😀 Olin hölmö, koska tottakai! Vaiheita, vaiheita ja sitten taas vaiheita. Nyt vaihe on se, että kohta 2-vee taaperomme koettelee hermojamme ja tsekkailee miten saa venytettyä nukkumaanmenoa mahdollisimman pitkälle. Lapset on viisaita, sen oon oppinut.

Meillä on nyt reilun viikon verran ollut nukahtaminen ihan yhtä horroria! Emma alkaa olemaan väsynyt siinä klo 20 maissa, pyytää jo nukkumaan monesti. On menty sänkyyn, laulettu unilaulu, silitelty jne ja Emma melkein nukahtanut ja sitten yhtäkkiä tsadaa ja ylös istumaan! Vääntö alkaa, tahtoo kirjaa, tahtoo syliin, tahtoo isin, tahtoo äidin, tahtoo leikkimään, tulee itku, huutaa ei-ei-ei, menee pötkölleen, kuuntelee kirjaa n.2 sekuntia, nousee ylös, tahtoo isin, tahtoo äidin, tahtoo leikkimään…

Tilasin jo yks ilta epätoivon hetkillä unikoulu-verkkokurssin, siellä oli kyllä hyviä vinkkejä. Kokonaan en oo ehtinyt siihen tutustumaan edes. Ja pakkohan mun oli avautua tästä aiheesta storyn puolella IG:ssä, missä sitten sainkin ihan hurjan määrän yksityisviestillä vinkkejä! KIITOS KAIKILLE TOSI PALJON!! Muutamat vinkit toistui, eli ne on varmasti hyväksi havaittuja. Ajattelin nyt jakaa tässä yleisimpiä vinkkejä joita sain, koska sain myös monta viestiä sisällöllä: En osaa auttaa tai antaa vinkkejä, mutta sen vaan sanon, että tiedän tasan mitkä fiilikset sulla on nyt. Täällä myös ihan yhtä hulinaa ja raivoamista nukahtaminen. Pistätkö vinkkejä jakoon, jos saat?

Ja minähän pistän! Tässä vinkit, joita oon saanut:

  1. Kani, joka tahtoi nukahtaa – Tätä kirjaa mulle suositteli useampikin äiti! 🙂 Tää on joku hypnoottisen hyvä unikirja, johon kaikki vaan nukahtaa. 😀 Aion siis todellakin tilata tän! Kirjasta sanotaan kirjakaupan sivullakin näin: Maailman myydyin iltasatu tainnuttaa kaikki iltakukkujat! Sisältää lukuohjeet ja tehokkaita psykologisia rentoutumiskeinoja.
  2. Puhumattomuus – Muutama äiti antoi hyvän vinkin, että kun ”hyvää yötä” on kerran sanottu, sen jälkeen ei enää puhuta tai reagoida lapsen juttuihin. Voidaan olla lähellä, istua sängyn vieressä ja vaikka silittää, mutta ei enää lauleta unilauluja, lueta kirjaa tai vastata lapsen kysymyksiin tai muihin temppuiluihin. Lapsi kyllästyy ja rauhoittuu. 😉 Toimi meillä ainakin eilen, katotaan toimiiko myös tänään!
  3. Aina takaisin sänkyyn – Tämä vinkki tuli kymmeniä kertoja. Taapero sänkyyn, unilaulu tai unisatu, jonka jälkeen hyvän yön toivotukset. Sitten itse pois huoneesta ja ovi raolleen. Kun taapero tulee pois sängystä ja huoneesta, kannetaan hänet takaisin sänkyyn sanomatta sanaakaan. Peitellään ja lähdetään uudestaan. Tätä toistetaan kunnes taapero väsähtää. 🙂 Ekana iltana voi joutua tekemään kymmeniä kertoja, tokana vähän vähemmän ja muutama ilta kuulemma riittää, sitten taapero tottuu ja nukahtaa itse.
  4. Nukkumaanmenon aikaistaminen – Moni kysyi, jos Emma on jo yliväsynyt kasin maissa ja siksi ei rauhoitu sänkyyn. Puoli tuntia aiemmin sänkyyn ja sitten samat iltarutiinit kuin aina ennenkin.
  5. Mukavien juttujen tekeminen sängyssä – Näille taaperoille tulee helposti ikävä fiilis sängystä, sinne on ”pakko” nukahtaa ja siihen liittyy huonoja muistoja. Kun taaperon kanssa menee sänkyyn, peittelee ja kyselee vähän oliko mukava päivä päiväkodissa ja juttelee mukavia. Voi laskea varpaat ja sormet ja kertoa jonkun mukavan yhteisen muiston. Tämän jälkeen unilaulu tai unisatu, jonka jälkeen hyvän yön toivotukset ja sitten vieressä hetken aikaa istuminen hiljaa.
  6. Muita hyviä lisäkeinoja – Sain myös muutamia pieniä ideoita, joita voi tehdä rauhoittaakseen taaperoa. Jalkahieronta, rauhallisesti ja lempeästi jalkapöydän ja pikkuvarpaan hieromista. Unimusiikki, youtubesta tai jostain mobilesta rauhoittavaa unimusiikkia taustalle. Lämmin kylpy ennen iltapalaa, lämmin vesi, yöpuku päälle, iltapala ja sitten nukkumaan.

Eilen Emma nukahti jopa 40 minuutissa! Se on siis hyvä aika! 😉 Kokeilin tosiaan tuota kohtaa 2. Tai oikeastaan kohtia 5 ja 2, ensin juttelin mukavia Emman kanssa peiteltyäni hänet. Laskettiin myös varpaat ja ihasteltiin sukkia, jotka isi oli Emmalle laittanut. Tarkistettiin, että kainalossa oli pupu ja äitipupu. Sitten lauloin unilaulun, saman jonka joka ilta. Laulun ajan silittelin Emmaa ja laulun loputtua sanoin hyvää yötä. Jäin sängyn viereen istumaan, tuijottelin muualle ja olin vaan hiljaa rauhassa. Emma jotain yritti kysellä ja nousi kerran istumaan. Laitoin hänet takaisin makuulle, peittelin ja jatkoin istumista. Sitten Emma nukahti. 🙂

Tänäänhän voi olla taas aivan uudet jutut mielessä ja vaikka minkälainen riehu päällä, eikä puhumattomuus auta. Mutta kokeilen samaa tekniikkaa silti tänään. Huomenna ollaankin sitten Barcelonassa yötä hotellissa ja sen jälkeen viikko siellä Välimeren risteilyllä. Katotaan miten unihommat jatkuu kotiinpaluun jälkeen, mutta näillä vinkeillä uskon, että päästään hyvään! 🙂

***

Rauhallista, uneliasta ja ihanaa viikonloppua kaikille!

Ei mopolla moottoritielle.. vai ehkä sittenkin?

Mä oon paljon puhunut siitä, että itseensä pitää luottaa ja omaan tekemiseen. Se on kaiken a ja o. Se pätee myös työasioissa. Jos ei luota omaan osaamiseen ja tekemiseen, ei voi menestyä. Kukaan ei ”osta” juttuja ihmiseltä, joka kaivaa kengän kärjellä maata ja leuka rinnassa sopertaa hiljaisella äänellä tarinoitaan.

Jos kuitenkin uskoo omaan tekemiseen ja osaamiseen, on tavallaan vaan ”taivas rajana”. 😀 Mä oon tajunnut, että mä oon  tähän asti uskonut itseeni vaan tiettyyn pisteeseen asti. Oon painanut jarrua aina siinä kohtaa, kun näyttää alkavan tapahtua liikaa. Eikä se ”liika” oo koskaan ollut negatiivista, vaan pelottavan hyvää. En oo vaan uskaltanut lähteä siihen kelkkaan. En tiedä osaanko selittää, mutta oon tavallaan pelännyt menestymistä.

Oon ehkä ajatellut, että ”ei mopolla moottoritielle”. Uskonut, että mä osaan ja onnistun tiettyyn pisteeseen asti, mutta sen jälkeen mennään liian isoille vesille ja mun osaaminen loppuu. Mutta tiedättekö, ei se mee niin! Nyt mä aion uskaltaa sinne moottoritielle! Ens kevääksi on suunnitteilla aivan super makeita juttuja ja yks mun monivuotinen haave on toteutumassa!! En kestä! Pelottaa, mutta nyt aion uskaltaa ja uskoa!

Mä pääsen kertomaan teille tästä mun toteutuvasta haaveesta varmasti jo muutaman viikon päästä, mutta muutama etappi pitää vielä sinetöidä ennen kuin saan julkisesti asiasta kertoa. Toinen isompi juttu ens keväälle tulee myös tietoon varmasti joulukuun aikana viimeistään.

Mä vaan haluan kannustaa kaikkia uskomaan itseensä ja pistämään niitä haaveita paperille ylös, koska sitten niitä asioita alkaa tapahtumaan! Tottakai askeleita kohti toteutumista pitää osata itse ottaa, ei ne asiat vain toivomalla tapahdu. Mutta kannattaa uskaltaa haaveilla ja lähteä tekemään asioita niitä kohti! Se on pelottavaa – MÄ TIEDÄN! Mutta voi jumankekka mikä fiilis, sitten kun onnistuu!! OMG!

***