Miten suhtautua äitiyden herättämiin tunteisiin?

*Sisältää mainoslinkkejä

Me huolehdimme, rakastamme, hoidamme. Olemme raskaana, synnytämme, imetämme, ruokimme, kannamme, nostamme pystyyn, puhallamme, silitämme, kerromme satuja, opetamme elämää, pesemme pyykkiä ja olemme läsnä. Me muutamme maailmaa lastemme kautta. Olemme tärkeitä.

Näin sanoo äitiydestä ihana Tara Lange. Yksi lukijoistani kommentoi mun uupumus-postaukseen, että pahimmalta tuntuu se että kukaan ei OIKEASTI ymmärrä. Eikä voi ymmärtää jos ei itse ole kokenut totaalista uupumusta. Se ei johdu lapsesta, vaan siitä koko paketista mikä vastuulla on. Joka menee nurin jos äiti väsyy.

Se on tosi jännä juttu, miten äitiys voi herättää niin laajan skaalan tunteita. Se on myös tosi hurjaa, että moni äiti ajattelee (myös mä) koko paketin menevän nurin jos äiti väsyy. Mistä se johtuu, että me äidit otetaan ihan kaikki vastuu itellemme, vaikka sitä vastuuta on usein kuitenkin jakamassa toinen vanhempi ja myös isovanhemmat. 🙂

Mä ite sorrun miettimään välillä, että jos mä en olis tässä niin miten kaikki hoituis? Vaikka tosiasia on se, että meillä Tuukka hoitaa varmasti ainakin puolet vastuusta perheen pyörittämisessä. Mistä se johtuu, että meillä äideillä jotenkin napsahtaa joku vipu päälle äitiyden myötä, että me aletaan hoitamaan kaikkea, myös sitä perheen toista vanhempaa. 😀 Tiedättekö mitä tarkoitan? Miks meiän pitäis pystyä hoitamaan koko paketti? Tai miks me ei saatais olla väsyneitä ja haluta omaa aikaa?

Se sellainen epävarmuus äitinä, mikä ainakin mulla oli ensimmäiset pari kuukautta, on hävinnyt. Jotenkin sitä on ymmärtänyt sen, että jokainen äiti on hyvä ja ihan paras omalle lapselleen ja tietää mitä oma lapsi tarvii. Ei muiden tarvi hyväksyä sun ratkaisuja. Että annatko sä nyt välipalaksi smoothiepussin kaupan hyllyltä vai itse tehtyä uunituoretta sämpylää. Vietkö sun lasta päiväkotiin vai ootko sen kanssa kotona. Annatko lapsen kattoa tietokoneelta piirrettyjä vai lukea kirjoja. jne jne.. Jokainen tekee omat ratkaisunsa ja edelleen: kunhan ne ei vahingoita lasta tai ketään muuta, ne on hyviä ratkaisuja.

Mä oon ollut ihan sekaisin tällä tunteiden vuoristoradalla Emman synnyttyä. (ehkä ootte huomanneetkin 😉 ) Se hurja rakkauden määrä mitä toista kohtaan tuntee on jotain ihan käsittämätöntä. Oon kokenut puolentoista vuoden aikana epävarmuutta, onnistumista, epäonnistumista, väsymystä, turhautumista, pelkoa, suunnatonta onnea, iloa ja melkein kaikkia mahdollisia tunteita. Kun Emma menee hoitoon, huokasen samaan aikaan helpotuksesta, että nyt ehdin tekemään töitä tai vaikka vaan istumaan sohvalla yksin – ja samaan aikaan iskee jo ikävä. Tällaisten ristiriitaisten tunteiden kanssa on vaan opittava elämään. 🙂

Nordic Fit Mamalla on nyt sellainen verkkokurssi, kun Tikapuut äitiyteen. Mä ajattelin osallistua siihen! Kurssista sanotaan näin:

Sinä saat luvan valita millainen äiti haluat olla, ja kurssin avulla saat ymmärrystä ja hyväksyntää juuri omalle tavallesi. Miksi kotiäitiys raastaa hermojasi ja haluat vain takaisin töihin, etkö rakastakaan lastasi? Miksi olet koko ajan ärtynyt, vaikka kaikki on ihan hyvin? Miksi syyllistyt joka asiasta tai esität iloista, vaikka haluaisit vain itkeä? Tunteiden syvyys määrittelee käyttäytymistäsi. Tikapuista saatavan ymmärryksen avulla sinulla on mahdollisuus päästä tasapainoon tunteittesi kanssa – niin, etteivät tunteet vie sinua, vaan niin, että sinä kuuntelet tunteitasi ja hallitset niitä.

Kurssilla opit esimerkiksi:

  • Opit ymmärtämään tunteitasi sekä sitä, mistä ne johtuvat
  • Ymmärrys ja myötätunto itseäsi ja muita kohtaan lisääntyy
  • Ihmissuhteesi syvenevät
  • Mielesi rauhoittuu ja stressitasosi laskee
  • Pääset tasapainoon tunteidesi kanssa
  • Itsetuntemuksesi kasvaa, jolloin opit ymmärtämään paremmin myös ihmisiä ympärilläsi.
  • Tunnistat elämän eri syklit sekä sen, missä juuri nyt olet

Tikapuut äitiyteen -verkkovalmennuksen on suunnitellut Tara Lange, joka on tunnettu kirjailija ja luennoitsija, jonka intohimo on auttaa äitejä voimaan hyvin ja toteuttamaan oman näköistään äitiyttä. Tara on toiminut myös doulana ja hän on suosittu kouluttaja ja valmentaja.

Kurssin hinta on vaan 49€, mutta te saatte sen mun kautta 39€:llä! Sen voi ostaa luottokortilla TÄSTÄ. Ja verkkopankkimaksulla TÄSTÄ. Kurssin voi aloittaa koska vaan! 🙂

***

Kuka lähtee mukaan mun kanssa?

Tahdin rauhoittaminen.

Kiitos super super paljon kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille!! Arvostan jokaista kommenttia! Monia niistä lukiessani ihan kyyneleet nousi silmiin. Näiden kommenttien ansiosta ja muutaman ystävän ja äidin kanssa keskusteltuani jotenkin mieli rauhottui.

Sellainen paniikin omainen tunne on nyt poissa. Se vahva puolustautuminen ja tosiasioiden kieltäminen on pois; että mä en mitään oo uupunut, enkä mä mitään aio rauhottaa – ei oo mitään rauhoitettavaa. Jotenkin varsinkin ihanan ystäväni Riinan kanssa jutellessani asiasta, mulla oikein välähti päässä. Se ei oo mikään huono asia, jos vähän rauhoittaa tahtia. Ei se oo mikään huonommuuden osoitus. Itse asiassa se on fiksua tässä vaiheessa rauhoittaa tahtia, kun vielä pystyy.

Tässä vaiheessa, kun se fyysinen uupumus ei oo vielä siirtynyt henkisen uupumuksen puolelle – voin vielä tehdä ns. ”pienilläkin” muutoksilla isoja tuloksia omaan jaksamiseen ja hyvinvointiin. Koska meitä väsyneitä on paljon, kuten edellisen postauksen kommnettiboksi ja yksityisviestit antoi osviittaa, ajattelin jakaa omat käytännön jutut millä aion omaa oloani parantaa. Ehkä joku muukin uupumuksen rajamailla heiluva voi saada niistä apua.

  • Pidän neljän viikon kesäloman. Se ei oo mikään itsestään selvyys yrittäjänä, mutta nyt sen aion tehdä. Loman aikana en avaa meiliä kertaakaan ja meinaan viettää kännykättömiä päiviä toivottavasti useita. Aion nauttia kesälomalla täysin siemauksin perheestäni ja aikatauluttomuudesta.
  • Käyn mittauttamassa ne ferritiini-arvot ja kilpirauhas-arvot. (kiitos vaan vinkkauksesta)
  • Aion priorisoida vielä entistä enemmän. Erilaisissa pr-tilaisuuksissa tuun käymään entistä vähemmän. Harkitsen ja punnitsen tosi tarkkaan mihin meen ja mihin ehdin. Vaikka se tuntuukin vaikealta sanoa ei mielenkiintoisille jutuille.
  • Mulle tällä hetkellä tärkein ja rakkain työ on tämä bloggaaminen. Siitä en halua, enkä aio karsia. Muiden töiden osalta meinaan vähän jarrutella ja vähentää.
  • Meinaan ottaa takaisin kauan sitten lanseeraamani Monna-päivät! 😀 Se tuli mieleen erään teidän kommentista, jossa sanottiin hyvin, että mun pitäis ottaa aikaa ihan vaan itelleni. Sellaisia päiviä tai hetkiä, jossa oon vaan Monna, en äiti, en vaimo, enkä bloggaaja.
  • Just nyt tuntuu myös hyvältä ajatukselta pitää edes kerran viikossa vähän hiljaisempi somepäivä. 😉

***

Jo se, että näistä omista fiiliksistä lähti purkamaan ajatuksia ja uskaltautui puhumaan muutamalle ystävälle ja tänne blogiin, on auttanut. Se voi tuntua hullulta jostain, mutta oikeasti te lukijat annatte enemmän voimaa kommenteillanne kuin arvaattekaan!! <3 <3

Näiden listaamani asioiden avulla saan varmasti lisää virtaa päiviin ja ennen kaikkea jotenkin rauhan mieleen, priorisoinnin kautta saan oikeasti suurimman energialatauksen tärkeimpään: eli perheeseeni. <3